Sehän on ihan hyvä

Klassinen lausahdus, joka sopii muun muassa tilanteisiin, joissa lopputulos ei ollut yhtään odotettu, samoin kuin tilanteisiin, joissa lopputulokselta ei alun alkaenkaan odotettu kovin kummoisia.

Parsarisotto tankoparstasta, sisältää parmesaania ja mascarponea. Mikä voisi mennä vikaan?

Monikin asia, mutta vaikka mikään ei menisi vikaan, maku jäi silti ihmeellisen kauas odotuksista. Pääsee tämä silti toiseenkin testiin. Matkan varrella on asioita, joita voisi tehdä toisin.

Parsarisotto

oliiviöljyä
voita
1 sipuli
1 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
3 rkl sitruunamehua
1 nippu vihreää tankoparsaa
1 rkl mascarpone-juustoa
1 dl parmesaania
tuoretta timjamia
mustapippuria

Jos jaksat ensin haalia kaikki kasaan ja hoitaa esipilkkomiset, itse risotto valmistuu nopeasti ja näppärästi. Laita paistinpannulle voi ja oliiviöljy. Raasta parmesaani. Kuori parsat ja pilko ne sentin parin paloiksi, jätä kuitenkin nuput kokonaisiksi. Nypi timjamin lehdet irti varsista. Pilko sipuli hienoksi silpuksi.

Kuumenna öljy ja voi. Lisää sipuli ja riisi ja sekoittele pari minuuttia tai siihen asti, että sipuli alkaa olla läpikuultavaa ja joissain riisinjyvissä näkyy pientä ruskistumista. Lisää pannulle osa kasvisliemestä ja osa valkoviinistä. Anna kiehua hiljalleen.

Kun neste alkaa olla kadonnut, lisää loput kasvisliemestä ja valkoviinistä. Laita joukkoon myös tankoparsan palat.

Kun neste on taas kadonnut, tarkista, että riisi on kypsää. Lisää sitten mascarpone, vajaa puolet parmesaaniraasteesta, sitruunamehu, timjami ja pippuri. Sekoittele, kunnes kaikki on tasaisesti sekaisin ja kuumaa. Valmista tuli!

Vaikka mascarponesta tykkäänkin, jätän ensi kerralla mascarponen kokonaan pois. Parsankin aion ensi kerralla keittää perinteisesti kokonaisena (silti kuorittuna), pilkkoa vasta sitten ja nakata palat risottoon vasta parmesaanin kanssa amaan aikaan.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Hei älä koskaan ikinä...

... tee colamarinadia kirsikkacolasta.

Kyllä oli liipasimella, etten tarttunut puhelimeen ja ensimmäistä kertaa elämässäni tilannut pizzaa kotiinkuljetuksella. Kun kahdesta lähteestä vakuuteltiin kirsikkacolassa marinoidun lampaanpaistin nimeen, tottakai minä höynä uskoin ja kokeilin.

En kokeile koskaan enää enkä suosittele sitä muillekaan. Tässä meni kaikki päin honkia. Haluatko nähdä miten naamat ruokapöydässä venähtävät? Tällä se onnistuu!

Kirsikkacolamarinoidut karitsan paahtopaistit

2 karitsan paahtopaistia
0,25 dl sitruunamehua
vajaa tölkki kirsikkacolaa
0,25 dl soijakastiketta
1 oksa tuoretta rosmariinia
mustapippuria

Sekoita sitruunamehu, cola, soijakastike, silputtu rosmariini ja rosmariini keskenään. Laita liha marinoitumaan marinadiin vähintään yöksi jääkaappiin.

Rehellisyyden nimissä, tuore rosmariini ei tässä maistu millään tavalla. Jos kerran päätit kokeilla, älä tuhlaa rahojasi tuoreeseen, kun kuivalla rosmariinilla saat ihan yhtä paljon makuelämystä. Kirsikkacolalla saat myös melkoisen häiriintyneen värisen lampaanlihan.

Ota lihat marinadista ja pyyhi ylimääräiset nesteet pois. Kaada marinadi kattilaan. Ja kaada muuten sitten vähän turhan isoon. Cola kuohahtaa pahasti kiehahtaessaan. Kahdessa sekunnissa silmiesi alla se tulee yli ja palaa niin hyvin keraamiseen lieteen kiinni, että vietät kaksi tuntia hinkaten liettä puhtaaksi. Ei, en suinkaan ole itse kokeillut, mistäs niin päättelit...

Hauduta marinadia kattilassa noin 15 minuuttia. Kuumenna paistinpannussa öljyä ja paista paahtopaisteja siinä noin 10 minuuttia, välillä käännellen. Valele välillä marinadia lihan pintaan. Anna lihan levätä paistamisen jälkeen folion sisällä 5 - 10 minuuttia.

Sellaista lampaan paahtopaistia en Suomesta ole kaupasta löytänyt, että se tällä paistamisella mureaa olisi. Vaikka paketissa kuinka puhuttaisiin karitsasta, lampaaksi asti se on silti ehtinyt elää. Toivoa siis on, jos oikeasti onnistut jostain karitsaa löytämään. Muiden kannattaa ottaa ne terävimmät veitset laatikosta ja kaivaa pöytälaatikosta pizzataksin numero.

Voi olla, että tämä ei olisi täysin toivoton tekele, jos kirsikkacolan vaihtaisi tavalliseen. En takaa lopputulosta. En aio myöskään kokeilla.

Onnea ja menestystä valitsemallasi uralla.

Makua herkkusieneen

Nyt se löytyi: ohje, jolla herkkusieniin kerrankin saa jotain makua. Ei paljon, mutta sekin vähä kelpaa.

Lisäplussat tälle tulee arkiystävällisyydestä ja vaihtelusta peruslisukkeisiin.

Paahdetut herkkusienet ja fenkoli

1 paketti pieniä herkkusieniä
öljyä
1 iso fenkoli
1 chili
hiukan tuoretta inkivääriä

Pese herkkusienet. Iso apu tässä on salaattilinko. Jos tykkäät sienistä, mutta et niiden puhtaaksi rapsuttelusta pullasudilla, investoi salaattilinkoon. Pilko chili ja raasta inkivääri. Siivuta fenkoli niin ohueksi kuin ikinä pystyt.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja nakkaa joukkoon sienet. Pyörittele hetki, että saavat väriä. Lisää fenkolisiivut pannulle. Paista miedolla lämmöllä ja sekoittele. Jos saat fenkoleita alimmaiseksi, aina paras. Lisää joukkoon chilit ja inkivääriraaste. Lisää myös hiukan suolaa.

Kun fenkoli on pehmeää, on valmista. Mitä ohuemmat siivut sait, sitä nopeammin valmistuu.

Rosvopaisti onnistuu muuten sähköuunissakin

Itsehän en aiemmin ole varsinaista rosvopaistia syönyt, mutta talouden toinen aikuinen on itse sellaista pitkän kaavan mukaan tehnyt ja lausunto oli: jos en tietäis miten on tehty, menis täydestä.

Täydestä ei ehkä mene kaikkein tarkimmille, koska tavallinen uuni kypsentää lihan varsin tasaisesti, kun taas kuoppaan haudatun paistin kypsyydestä ei voi koskaan olla varma eikä kokonainen paisti keskimäärin ole koskaan tasaisen kypsä.

Jos lampaanlihan maku ei sellaisenaan maistu, tämä rosvopaisti kannattaa jättää väliin ja hauduttaa sen sijaan punaviinissä lampaan paahtopaisteja ja juureksia. Tämmöinen iso, paksu paisti kun ei koskaan pysty imemään sellaista määrää marinadia, etteikö lampaan ominaismaku jäisi hallitsevaksi. Voit toki kokeilla marinadiruiskulla, mutta jotenkin sellainen tuntuu vähän brutaalilta.

Kaupunkilaisen rosvopaisti

1 lampaanviulu/putkiluupaisti
reilusti kuivattua rosmariinia ja timjamia
merisuolaa
1 sitruuna
leivinpaperia, foliota ja sanomalehtiä

Jos tähtäät tästä sunnuntai-ateriaa, aloita tästä torstaina. Tee lampaaseen muutama viilto. Syvempi viilto vie maun syvemmälle, muttei tee lammasta nättiä. Päätä itse kumpaa priorisoit. Sekoita mausteet keskenään ja purista niiden joukkoon sitruunasta mehua. Raasta myös sitruunasta kuorta ja sekoita se mausteiden joukkoon. Hiero marinadi lampaan pintaan ja anna lihan maustua jääkaapissa pari päivää.

Paistopäivänä nouse ylös varhain. Kääri lammas ensin leivinpaperiin ja sitten 4 - 6 aukeamaan sanomalehteä. Kastele sanomalehti märäksi ja kääri märkä paketti folioon. Foliossa ei kannata säästellä, pari kerrosta on sopiva. Laita paketti uunivuokaan tai pellille ja paista 150-asteisessa uunissa 2 tuntia, laske sen jälkeen uunin lämpöä 100 asteeseen ja anna paistin olla uunissa vielä 6 - 7 tuntia.

Paiston jälkeen kannattaa antaa paistin levätä hetki pöydällä. Sen jälkeen hankalin osa on saada paistin ympäriltä kuuma märkä sanomalehti pois. Onnea ja menestystä siihen.

Elämän elintärkeä eliksiiri

Kahvi. Viikonloppu on omatoimikahvin ja kahvitaivaan aikaa. Mutteripannu, maidonvaahdotin ja toisinaan loraus vaniljasiirappia. Ja isoin muki mitä talosta löytyy (saisi olla suurempikin).

Arkisin sitten arkisemmin. Jooga-aamuina kahvin tekee työpaikan alakerran kahvila, jonka kiltti barista työntää käteen ison latten. Sen lohdullisuus alati turpoavan sähköpostin inboxin äärellä on korvaamaton.

Pyöräilyaamuina teen karhunpalveluksen kollegoille keittämällä kukonlaulun aikaan pannullisen sellaista tervaa, että heikoimpien sisuskalut huutaa hoosiannaa. Eikös se tee hyvää sille moccamasterillekin, vähän samaan tapaan kuin pyykinpesukoneelle tekee hyvää käyttää välillä 90 asteen pitkiä pesuja?

Kaalistakin voi olla lisukkeeksi

Ikääntymisen huomaa muutamista jutuista, jotka tulee ikään kuin hiipien ja jonain aamuna vain havahtuu, että mitään ei enää ole tehtävissä. Vähän kuin yhdessä yössä olisi tullut kymmenen vuotta lisää.

Yksi merkki on se, että liikunnan jälkeen ihan oikeasti venyttelee. Ja venyttelee välillä vaikkei olisi liikkunutkaan. Parikymppisenä tiesi, että sitä pitäisi tehdä, mutta tarvetta ei ollut. Jos olet nyt parikymppinen, ymmärrät sanani noin 20 vuoden kuluttua.

Toinen merkki on se, että kaali muuttuu äkisti ihan relevantiksi osaksi ruokalistaa. En muista kuulleeni yhdenkään parikymppisen huokaisseen, miten ihana ja kiinnostava joku kaaliresepti on.

Mutta tämä on kuitenkin hyvin kiinnostava ja jäi kertakokeilusta osaksi säännöllistä lisukevalikoimaa.

Kaali-fenkolipaistos

puolikas savoijinkaali

1 - 2 fenkolia

2 - 2,5 dl kermaa

1 tl suolaa

hiukan cayennepippuria

Suikaloi kaali ja fenkoli. Savoijinkaali on melko voimakkaan makuinen, joten fenkolia uskaltaa laittaa vähän reilumminkin, myös sellainen, joka ei varauksetta fenkolia fanita.

Laita isoon kattilaan suikaloidut kaali ja fenkoli, kerma ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua hiljalleen kannen alla välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Haudutusaika riippuu sekä kerman määrästä että suikaleiden paksuudesta. Mitä ohuempi suikale, sitä vähemmän kermaa. Kun kerma on imeytynyt kaaliin ja kaali ja fenkoli ovat pehmenneet, paistos on valmis lautaselle.

Otahan muuten iisisti sitten cayennepippurin kanssa. Voi tuntua siltä, että kaali imee suolaa kuin sieni, mutta cayenne erottuu paistoksesta kirkkaasti ja kauas pienissäkin määrin.

Toinen havainto iän karttumisesta on se, että lapsen kun vie Hoploppiin, se nukkuu yön ja on seuraavana päivänä täynnä energiaa. Vie keski-ikäinen kevään ekalle lenkille ja se nukkuu kaksi päivää liikuttamatta evääkään.

Kukkaa pukkaa, vaikka vähän räntää roimiskin

Kirsikka ei vaikuta lannistuvan pienestä vappuisesta räntäsateesta. Lehdet punnertavat kohti aurinkoa, oli aurinkoa tai ei. Viime päivinä juurikaan ei.

Alkaa myös olla sen verran keväinen tunnelma kotona, että kaupan ruukkuyrtit joutuvat nyt kukin vuorollaan kokeilemaan kasvua kukkaruukussa.

Sekä minttu, basilika että lehtipersilja ovat parin päivän ruukkuelämän jälkeen yllättävän reippaita. Huomaan optimismin kasvavan: ehkä nämä pysyvät hengissä edes muutaman viikon.

Lehtipersiljan kanssa samaan ruukkuun päätyi ruohosipuli, joka puolestaan ei ole ollenkaan reippaan oloinen, joskaan ei nyt varsinaisesti näytä olevan kuolemassakaan. Ehkä sitä vain vähän väsyttää. Odotukset ruohosipulin suhteen eivät alun alkaenkaan olleet kovin kummoiset, reppana on nimittäin ennättänyt olla viikon verran kaupasta tultuaan kotona, enimmän osan ajasta jääkaapissa.