Nopeiden tilanteiden alkupala

Minikrustadit ovat aina vetäneet puoleensa. Ne ovat jotenkin justiinsa passelin kokoisia pikkunaposteluun. Sisällekin saisi vaikka mitä herkkua, mutta siinä se ongelma onkin: mitä ihmettä sinne sisään voisi lykkiä. Yksinkertaisimmillaan se onnistuu maustetulla tuorejuustolla, mutta kehittyneempiäkin mahdollisuuksia on.

Vapun syöminkejä ennakoiden piti tehdä pieni kokeilu.

Ehdottoman hyvät puolet näissä on se, että ne on nopeita tehdä. Hitaimmat ja hankalimmat vaiheet ovat kananmunan keittäminen ja krustadien täyttäminen. Huonompaa on vastavuoroisesti se, että jos haluaa krustadinsa kivan rapeina, täytön ja syömisen väliin ei parane jättää ylimääräistä luppoaikaa.

Toisaalta, eikös se ole sitten täydellinen syy napostella surutta keittiövuoron aikana. Vai löytääkö joku paremman?

Rapukrustadit

1 kovaksi keitetty kananmuna

1 pkt (24 kpl) minikrustadeja

n. 100 g jokiravunpyrstöjä

2 rkl ranskankermaa

2 rkl kevytmajoneesia

0,25 tl dijon-sinappia

hiukan ruohosipulia ja tilliä silputtuna

suolaa

Leikkaa ravunpyrstöjä hiukan pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, murskaa keitetty kananmuna ja lisää joukkoon ja täytä krustadit seoksella. Tarjoile heti.

Krustadien löytyminen voi osoittautua hankalaksi. Suunnista keksihyllylle. Yleensä krustadit ovat joko ylä- tai alahyllyllä, koskaan en ole tavannut niitä paraatipaikoilta. Varaudu siis tarkkaan syynäämiseen. 

S-sarjan kaupoissa vaikuttaisi täällä päin olevan vain kämmenen kokoisia krustadeja. Miten sellaisen oikein syö? Täytteethän on pitkin naamaa, jos isoa krustadia pitää ryhtyä osissa nakertamaan. K-sarjan kaupoissa vaikuttaisi olevan enemmän krustadiosaamista ja hyllyssä raavaan työmiehen peukalonpään kokoisia minikrustadeja.

Täytteen osalta vapuksi vaihtuu ranskankerma mahdollisimman kovaksi vaahdoksi vaahdotettu kuohukerma, koska ravinnerajoittunut. Mukaan voisi sipaista myös sambal oelekia, jota ei kyllä tällä hetkellä jääkaapista löydy. 

Kananmunaa voi laittaa paljon vähemmänkin, minä nyt vain satun tykkäämään siitä. Samalla ranskankerman ja majoneesin yhdistelmä tuntui kaipaavan edes jotain vähän kevyempää.

Esitappamisen alkeet

Kuten epäilin, ei esikasvattaminen ole toistaiseksi osoittautunut aiempia kertoja tuottavammaksi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida ihmeen pontevaa viherrystä kuvan ylälaidassa. Ne ovat chilejä. Todennäköisesti kuolevat, kun otan ne tuosta laatikosta ulos. Ulos ne pitäisi kokonsa vuoksi ottaa eilen.

Vasemman laidan kykerö yrittää olla fenkoli. Muita lajikumppaneita ei ole näkynyt.

Ja näkymättömissä näette keräsalaattia, juuriselleriä ja pillisipulia. Parsakaalit tekivät sen, mikä ei yllätä ketään. Siirsin ne esikasvatuslaatikosta isompiin purkkeihin, joissa parsakaalit homehtuivat ja kuolivat, eivät välttämättä tässä järjestyksessä.

Aurinkoisen viikonloppuaamun kunniaksi piipahdin kaverin tolkuttoman isolla vuokraranchilla eli kasvipalstalla. Kaveri on melkoinen hortonomi ja isolle palstalle mahtuu kaikenlaista jännää niin, että pieniruokainen sinkkutalous pystyisi halutessaan hämmentävän suureen omavaraisuusasteeseen.

Ihmettelin yhtä kasvia, joka oli jo varsin kookas. Sipulihan se. Ilmasipuli. Tekee sipulin varren nokkaan ilmaan roikkumaan. Hyvin jännittävää. Kaveri kaivoi kolme tainta ylös, tuikkasi pussiin ja minä sain vihdoin ja viimein pitkään odottelemani inspiraation käydä kuopimassa rivariranchia.

Siellä olikin hyvä määrä kuollutta lehteä ja kaikenlaista muuta kovien kevättuulien heittelemää ryönää.

Kuopimisen lopuksi vetäisin talvisen yrttikokeilun esiin. Kuvassa on ylhäältä alas katsottuna minttu, rosmariini ja timjami.

Minttu ei ikinä lähtenyt viime kesänä kunnolla kasvuun, mutta pysytteli sentään hengissä. Talven se vietti suojaamatta takapihalla. Todennäköisyys, että se tänä vuonna reipastuisi: 0.

Rosmariini on ollut suojaamatta purkissaan pihalla. Naapurin saman kohtelun kokeneet rosmariinit ovat kasvaneet ihmisen pään kokoisiksi puskiksi. Todennäköisyys, että omalla pihalla tapahtuisi sama: 0.

Timjami on umpipurkissa eikä siksi jäänyt talveksi taivasalle. Sen sijaan se hibernoi takapihan varastossa, jossa se altistuu muulle ulkoilmalle paitsi sateelle ja tuulelle. Todennäköisyys, että viime kesänä hyvin palvellut timjami tarjoaa makuelämyksiä tänäkin kesänä: 1/100000.

Kevät on paitsi ankean harmauden ja liian kirkkaan valon aikaa, myös kirsikan ihmeheräämisen hetki. Täällä odotellan kukkia. Marjoja tuskin on tiedossa, vaikka toisinaan suunnittelen kokeilevani sisäsiittoista pölytystä pumpulipuikolla kukinnan aikana.

Kevät ja kananpojat

Siihen käsitykseen olen jäänyt, että kevätkananpoika on hieno juttu. Suuri makuelämys ja ihan jotain muuta kuin perusbroikku, jolla harmaa kansa arkisin napansa täyttää.

Kokeilun jälkeen en liity hehkuttajien joukkoon. Ei niin, että se pahaa olisi, mutta L'uomu Nokan tuotteista löytyy varsin hyviä broilerpaloja, jotka ovat maultaan aivan yhtä hyviä, mutta paljon helpompia syödä.

Mutta onhan se komeempaa somessa remuta tehneensä safkaksi kevätkananpoikaa kuin broileria. Vaikka epäilen, että jotain Ross-hybridiä nämä kevätkananpojatkin ovat.

Sinappimaustetut kevätkananpojat

2 kevätkananpoikaa
1 rkl vahvaa sinappia
0,25 dl hunajaa
1 tl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 tl timjamia

Yhdistä keskenään marinadin ainekset eli sinappi, hunaja, öljy, sitruunamehu, suola, pippuri ja timjami. Hiero marinadi kananpoikien rintaan. Voit tehdä sen nahan päälle, mutta liha saa paremmin makua, jos teet viillon kananpoikien nahkaan, teet sormella pienen kolon nahan alle ja levität marinadin koloon. Älä turhaan yritä saada marinadista kovin nestemäistä, kuivempi pysyy kanan päällä paremmin. Anna kananpoikien levätä marinadissa jääkaapissa vähintään seuraavaan päivään.

Alkuperäisessä ohjeessa neljälle kananpojalle ohjeistettiin laittamaan 1 dl dijon-sinappia ja 0,5 tl timjamia. Jos olet yhtään sinappia ikinä käyttänyt ymmärrät, että mikään määrä timjamia ei kuuna kullan valkeana tuon sinappimäärän läpi nouse, joten oletan tuon olleen vain epäonninen typo.

Ota kananpojat huoneenlämpöön 1 - 2 tuntia ennen paistamista. Työnnä paistomittari kananpojan koiven paksuimpaan kohtaan. Yritä välttää tilannetta, jossa paistomittari on kiinni luussa, koska luu lämpeää nopeammin.

Paista kananpoikia noin 180-asteisessa uunissa 35 - 45 minuuttia. Kana on kypsää, kun mittari näyttää 75 astetta.

Juustokakku ja kinder, näinköhän

Kuulemma on ollut kova kohu kinderjuustokakusta. Kinderistä kovasti tykkään, samoin juustokakuista, joten arvaatte miten kävi. Kokeiluun meni.

Ihan en kyllä kinderiä tästä kakusta tunnista, mutta pahaahan kakku ei silti suinkaan ole. Käyttämäni ohje ei ihan ollut toimiva, joten tuunasin vähän, niin saat fiksumman.

Yllättävä ongelma oli ihan tavallisten suklaakeksien löytäminen hehtaarimarketista. Kaikenlaista hemmetin fiiniä erikoiskeksiä kyllä oli yhtä jos toista, mutta kun tähtäimessä oli ihan tavallinen suklaakeksi suklaamurusilla, ei onnistunut. Ehkä vääränlainen keksi johti kinderelämyksen putteeseen.

Jos pelkäät liivateta, älä. Liivatteella tehty juustokakku on huomattavasti helpompi kuin uunissa paistettu. Parilla jutulla onnistut varmasti.

1. Valitse ensikokeiluun ohje, johon ei tule kananmunan valkuaisista tehtyä vaahtoa. Se on nirso sekä lämmölle että sekoittamistavalle. Lämpöongelma tulee siitä, että liivatelehti on sulatettava kuumaan nesteeseen. Kuumaa nestettä ei voi kermavaahtoonkaan heti lisätä, mutta valkuaisvaahto haluaa vielä viileämpää. Ja viileä alkaa jo jähmettyä, joten liika odottelu jättää liivatepallukoita kakkuun. Lisäksi valkuaisvaahto pitää käännellä ja sekoittaa hyvin hellästi kakku"taikinaan". Kermavaahto ei laita pahakseen, vaikka sekoittaisit taikinan kasaan vatkaimella, jolla saat helpoiten ja tasaisimman tuloksen.
2. Kun aloitat tekemään liivatelehtiä vaativaa juustokakkua, katso ihan ensimmäisenä montako lehteä tarvitset ja laita ne heti kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen voit rauhassa lukea ohjetta ja lähteä tekemään ohjetta alusta alkaen. En ole kuullut, että liivatelehti voisi olla liian pitkään likoamassa. Voit siis rauhassa antaa liivatteen liota ihan niin pitkään kuin sinulla menee.

Kinderjuustokakku

200 - 225 g suklaakeksejä
75 g voita
4 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
250 g valkosuklaata
3 rkl vettä
150 g maitosuklaata

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa suklaakeksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään. Näppärin tapa murskata keksit on laittaa ne pakastepussiin, pussi toisen pakastepussin sisään ja hakata niitä kaulimella. Kun voi ja keksimurska on sekaisin, painele seos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Vaahdota 2 dl kuohukermaa. Sekoita vaahtoon joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita tuorejuustoseokseen.

Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, rutistele kädessä niin kuivaksi kuin saat ja laita ne kuumaan veteen. Sekoita niin, että liivate sulaa kokonaan. Sekoita tuorejuustoseosta ja valuta liivatelehtinestettä hiljalleen seokseen koko ajan sekoittaen.

Kun tuorejuustoseos on tasaista, ota vuoka jääkaapista, valuta tuorejuustoseos pohjan päälle ja laita vuoka takaisin jääkaappiin, jossa sen kannattaa antaa olla yön yli, mutta jos on kiire ja kova himo, neljäkin tuntia riittää. :)

Juuri ennen tarjoilua voit tehdä päälle maitosuklaamoussen jäljellä olevasta 2 dl:stä kuohukermaa ja maitosuklaasta. Sen saat, kun vaahdotat kerman, sulatat maitosuklaan ja sekoitat ne keskenään.

Luumu, lammas ja tagine

Villi huhu väittää, että Jari Tervolla olisi tämän kanssa jotain tekemistä. Oli tahi ei, suosittelen silti kokeilemaan.

Luumulammastagine

2 - 3 rkl oliiviöljyä
kuorittuja manteleita
1 - 2 punasipulia
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 tl kurkumaa
2 kanelitankoa
3 tl korianterinsiemeniä
500 g lampaanlihaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl appelsiinimehua
12 kivetöntä luumua
(tuoretta korianteria)

Kuori ja silppua sipuli. Putsaa lampanaliha ja paloittele se reiluiksi paloiksi. Kuori ja pilko inkivääri, murskaa korianterinsiemenet.

Laita taginen pohjalle oliiviöljy ja kuumenna. Laita sekaan mantelit ja paahda, kunnes ne saavat kauniin värin. Lisää sipulit ja anna niidenkin kuullottua hetki. Lisää vielä inkivääri, kurkuma, kanelitangot ja korianterinsiemenet. Lisää vielä lampaanliha ja sekoittele niin, että lammas saa väriä ja mausteet tarttuvat lihaan.

Lisää sen verran vettä, että lihat peittyvät juuri ja juuri. Kuumenna kiehumispisteeseen, vähennä lämpöä ja anna hautua kannen alla vähintään tunti. Tarkista välillä, ettei nestettä haihdu liikaa.

Lisää sitten luumut ja appelsiinimehu ja anna hautua vielä noin puoli tuntia. Lisää hunaja, suola ja pippuri ja anna hautua vielä 15 min. Kastikkeen pitäisi olla lopulta aika siirappimaista. Jos tuoretta korianteria on, sen lisäämisen aika on nyt.

Koska seuraava tehtävä on sitten syödä.

Hiipivä nälkä, nukkuva rapeus

En ymmärrä miten se ihana, mahtava, makuhermoja kutkuttava rapeus saadaan aikaiseksi paistettuun vuohenjuustoon. Ja tämän viimeisimmän kokeilun jälkeen voin lisätä samaan listaan kampasimpukan.

Ohje sanoi: kuivaa kampasimpukka, suolaa kevyesti, paista öljyssä noin 20 sekuntia/puoli.

20 sekuntia sai kuumalla hellalla aikaiseksi hailakan alun kauniista väristä, rapeudesta ei ollut tietoakaan. Tämä oli ensimmäinen kokeilu kampasimpukalla, mutta vuohenjuustolla olen ehtinyt kokeilla useammankin kerran. Olen kokeillut kuumalla liedellä ja miedolla lämmöllä. Teflonilla ja valuraudalla. Tulos joka kerta yhtä lötkö.

Lötköydestä huolimatta sekä risottokokeilu että kampasimpukkakokeilu saavat jatkoa. Toisin kuin luulin, tämä risottohan olisi ihan kelpoisaa kamaa arki-illallekin, risottoriisin kypsyminen kun vie vain noin 20 minuuttia. Mikä voi vaikuttaa kokkauspäätökseen on se, että se 20 minuuttia kyllä kannattaa seistä risoton vieressä hämmentelemässä. Jos on muksut helmoissa pyörimässä eikä huushollissa muita aikuisia auttamassa viihdytyshommissa, ehkä haluat jättää risotonhämmentämiset toiselle kerralle.

Tattirisotto ja paistetut kampasimpukat

1,5 dl risottoriisiä
1 pieni pussi kuivattuja tatteja
1 sipuli
0,25 dl vermuttia
0,5 dl valkoviiniä
4 dl kasvislientä (fondi + vesi on toimiva yhdistelmä)
tattien liotusvettä
parmesaaniraastetta
kuivattua tai tuoretta persiljaa
mustapippuria
suolaa
4 - 6 kampasimpukkaa

Hienonna sipuli ja lämmitä kasvisliemi. Ota reilun kokoinen paistinpannu, laita siihen öljyä ja kuumenna. Lisää sipulit ja kuullota, kunnes sipulit ovat hiukan pehmenneet.

Puristele tateista enin vesi pois, muista säästää tattien liotusvesi. Lisää sitten riisit ja tatit pannulle ja anna paistua hetki. Kun riisit alkavat näyttää kuultavalta (tai kun ne alkavat näyttää siltä, että saavat vähän väriä), lisää vermutti ja valkoviini. Kuumenna kunnes neste kiehuu ja alenna sitten lämpöä.

Anna nesteen porista, kunnes se on imeytynyt riisiin, sekoittele välillä. Lisää sitten hiukan tattien liotusvettä ja kasvislientä. Tattiliemessä on aika vahva maku, suosittelen laittamaan esim. 0,25 dl tattilientä ja 0,5 dl kasvislientä. Anna taas seoksen kiehua hiljalleen, sekoittele välillä ja kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uudelleen.

Samalla voit kuivata kampasimpukoiden pinnan talouspaperilla ja suolata ne kevyesti. Ota kampasimpukoita varten oma paistinpannu valmiiksi ja laita pannulle hieman öljyä.

Kun riisit ovat likimain kypsiä, lisää persiljaa, parmesaania ja hiukan voita. Mausta pippurilla ja suolalla.

Kuumenna kampasimpukkapannu ja paista kampasimpukoita kuumalla pannulla noin 20 sekuntia per puoli tai kunnes pinta on rapea ja saanut kauniin värin.