Pata, pippuri ja syksyinen sunnuntai

Paljon paremmaksi ei tilanne voi siitä enää muuttua. Tai no. Ainahan voisi olla syysmyrsky, kirja, viltti, suklaa ja punaviini... mutta ei nyt mennä kohtuuttomaksi.

Hyvään sunnuntaihin kuuluu tähän aikaan vuodesta pitkään hautuneet ruuat. Niissä parasta on se, että aineksiin ei tarvitse varata valtavaa määrää euroja. Ikävintä on se, että tuoksut uunista tulee paljon ennen kuin itse ruoka.

Lyhyt oppimäärä lihasta niille, joille kauppojen pursuilevat hyllyt ovat hepreaa.

Pihviin parasta on marmoroitunut liha. Sen tietää kaikki. Sitä kysytään lihatiskillä paljon. Jos marmorilihaa on, myyjä alkaa sitä ottaa, jolloin asiakas sanoo, ettei hän halua noin rasvaista lihaa. Vaan kun marmoroitunut liha on nimenomaan sitä, missä lihasyiden välissä on rasvaa. Juuri se tekee lihasta mureaa ja herkullista.

Tuossa on hyvä esimerkki marmoroituneesta lihasta. Myyjä ei kaupassa ehdoin tahdoin yritä huijata. Yritä luottaa siihen ensi kerralla.

Jos teet pataa, osta halpaa lihaa. Sekä naudasta että porsaasta halvemmat ruhon osat ovat sitkeimpiä ja vaativat pidempää aikaa lämmössä. Pitkä odottelu kuitenkin palkitaan: juuri tämä loihtii eteesi lihaa, joka hajoaa pelkän katseen voimalla. Älä pelästy rasvaa. Se on ystäväsi. Se on avaintekijä, kun lihan mausta puhutaan. Aika uunissa sulattaa rasvan eikä lautaselle päädy kurjia köntsiä.

Tee pataa reilu satsi. Uunin lämmittäminen ja lämpöisenä pitäminen tunteja ei ole ilmaista. Jäljelle jäänyt pataherkku seuraa seuraavan viikon lounaille ja kas: taas säästit sekä rahaa että makuhermoja. Vai onko jonkun lounaskuppila muka sekä halpa että maukas?

Jos ohjeiden seuraaminen ahdistaa, voit loihtia loistopadan pelkällä mututuntumalla. Pilko lihaa ja erilaisia juureksia, nakkaa pataan, lorottele perään niin halpaa punkkua kuin kehtaat ostaa, vettä ja lihafondia, heittele vielä mausteita joukkoon ja lykkää komeus uuniin muutamaksi tunniksi.

Tässä ohjeita tuekseen kaipaavalle yksi omista suosikeistani.

Pippurinen lihapata

n. 800 g naudan lihaa (ulko- tai kulmapaisti on hyvä, sisäpaistikin käy)
sipuli
1 Mustapekka-pippurijuusto
2 dl ruokakermaa
3 dl vettä
2 - 4 rkl soijakastiketta
suolaa
voita

Kuutioi tai suikaloi liha. Palat voi jättää reilun kokoisiksi. Ruskista lihapalat voissa. Jos olet laiska, jätät ruskistamisen väliin.

Joudut ruskistamaan lihat ainakin parissa erässä. Kun ensimmäinen erä on jo padassa ja toinen ruskistumassa pannulla, lisää pannulle silputtu sipuli. Sipulinkaan ei tarvitse olla seitinohutta. Kun sipulit alkavat saada vähän väriä, murentele pannulle seuraksi vielä Mustapekka ja kaada vielä lopuksi joukkoon vesi.

Kun juusto on suunnilleen sulanut, voit kaataa pannun sisällön pataan. Anna padan muhia uunissa 175 asteessa tunti. Ei haittaa, jos on pidempäänkin, patojen kanssa asiat eivät ole niin nokonuukaa.

Lisää sitten kerma ja soijakastike ja sekoittele pataa hiukan. Lykkää pata takaisin uuniin noin vartiksi.

Tämä klassikko istuu hyvin riisinkin seuraksi, mutta parhaimmillaan toisen rakkaan klassikon eli keitetyn perunan kanssa.

Sipulista hilloa

Tai siis hilloketta. En ole suuri sipulin ystävä, mutta voihan tuota nyt toisinaan johonkin kokeilla. Hilloke vaikutti riittävän vaarattomalta ja löytyi grilliraamatun siitä naudanpihvin kupeesta.

Sitä suositeltiin grillatun pihvin seuraksi, joten tuumasta toimeen.

Punasipulihilloke

2 punasipulia
1 rkl fariinisokeria
oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
mustapippuria
suolaa

Siivuta punasipulit ohuiksi siivuiksi ja paista niitä melko kovalla lämmöllä oliiviöljyssä noin 5 minuuttia. Lisää hieman suolaa ja mustapippuria ja anna muhia matalalla lämmöllä vielä noin 20 minuuttia. Lisää sitten balsamico ja fariinisokeri, sekoita kunnes seos on tahmeaa.

Hilloke on mukavan pirteä seuralainen pihville, sellaisenaan se ei ainoaksi lisukkeeksi istu. Keitä siis perunat seuraksi edelleen.

Oodi paahtuneelle paprikalle

Paahdettu paprika on ihana asia. Taidokas ystäväni saa sen tehtyä tavallisella uunillakin, mutta näin kesäaikaan grilli hoitaa homman ihan hetkessä meille tumpelommille. Paahdetun paprikan rinnalle kun grillaa vähän muutakin, on lopputuloksena tämän kesän ehdoton hittiherkku rivariranchilla.

Paprika-maissirelissi

1 - 2 punaista paprikaa
2 maissintähkää
reilu kasa tuoretta basilikaa
balsamicoa
oliiviöljyä
karkeaa ruokasuolaa

Grillaa paprikan kuoret mustiksi ja maisseihin väri. Kun paprika on mustaa, kääri se kelmuun ja anna olla muutama minuutti. Se auttaa saamaan kuoren irti vaivatta.

Leikkaa maissintähkistä maissit irti ja silppua basilika karkeaksi silpuksi. Poista paprikasta mustunut kuori ja leikkaa paprika paloiksi. Sekoita kaikki keskenään, lisää hiukan karkeaa ruokasuolaa, ripottele pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja saman verran balsamicoa.

Tämä on mahtava makuelämys minkä tahansa grillisapuskan seuraksi ja tästä määrästä tulee sen verran, että muuta lisuketta ei välttämättä edes tarvitse. Jos grillaat lihaa, grillaa kuitenkin maissi ja paprika ensin. Relissin värkkääminen on helppoa, mutta värkkääminen vie hetken.

Anteeksi, ohjeidentekijät

Aina minä päädyn kuikuilemaan erilaisia ruokaohjeita ja reseptejä ja sitten päädyn tekemään jotain ihan muuta, kuin mitä ohjeessa on. Tai ainakin aika usein siinä niin käy.

Tällä kertaa silmiin pisti yksinkertaisen salaatin ohje: pinaattia, fetaa ja herneitä. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Aika vaikeaa. Kaupasta ei löytynyt pikkupinaattia ja jossain sanottiin, että oikea pinaatti pitäisi kiehauttaa. Googlen avulla löysin kuitenkin jonkun, jonka mielestä alle kymmensenttisiä pinaatinlehtiä ei tarvitsisi kiehauttaa, ja koska se tuki omaa laiskuuttani, otin sen ohjenuoraksi.

Pelkkä pinaatti, feta ja herne vain vaikutti vähän laihalta, kun tarkoitus oli saada kahdelle aikuiselle kevyt illallinen. Siispä tuunaamaan.

Pinaatti-fetasalaatti

reilu nippu pinaattia
100 g fetaa
pari kourallista tuoreita herneitä
muutama kirsikkatomaatti
muutama salaatinlehti
oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa

Pilko, pieni ja sekoita keskenään. Suosittelen äärettömän lämpimästi maustamaan pippurilla ja sormisuolalla. Ilman niitä tämä jäi jotenkin vaisuksi. Pikku ripaus molempia nosti mukavasti makuja esiin.

Uimasalaatti

Tai sitten ei. Jäniksille ei salaatinjämät ole edelleenkään kelvanneet. Toisaalta, tässäpä sain hienon esimerkin teille siitä, minkä vuoksi ulkona ei koskaan kannata käyttää umpinaisia kukkaruukkuja.

Otin suosiolla jänisten salaattibaarin pois. Syökööt heinää.

Miltä maistuu herkkusieni

Ja kuka keksi kutsua sitä herkuksi, koska itse taistelen edelleen löytääkseni tuosta kalman värisestä otuksesta jotain makua. Se mitätön maku, mikä siitä on irronnut, ei ihan ensimmäisenä saa mieleen herkkua, mutta alas on kuitenkin sienet saatu.

Yleensä pekonin avulla.

Myös musta Koskenlaskija auttaa.

Jossain olin näkevinäni vihjeen, että newyorkilaisittain laitettuna sieni olisi täytetty sekä juustolla että herneillä ja sitten paketoitu pekoniin. Sitä sitten seuraavaksi kokeilemaan.

Grillisienet

2 sientä per syöjä
mustaa Koskenlaskijaa
2 siivua pekonia per sieni

Irrota sienistä kanta ja laita reilusti Koskenlaskijaa tilalle. Kääräise komeus parilla pekonisiivulla siistiin pakettiin, kiinnitä tarvittaessa hammastikulla. Grillaa joka puolelta melko miedolla lämmöllä, vie noin 15 minuuttia.

Tyhjien lautasten blogi

Kun on riittävä nälkä, käy näin.

Arjen mielikuvitukseton varma nakki ei aina ole nakki, vaan pasta ja broileri. Jos olen yksin, saatan jättää sen broilerinkin siitä laiskuuttani pois.

Broileri-vuohenjuustopasta

broileria paloina tai suikaleina
pastaa
tuoretta basilikaa
aurinkokuivattua tomaattia
vuohenjuustoa

Paista broilerit kypsiksi, tee samoin pastalle. Kaada pastasta vesi pois ja kaada paistetut broilerit joukkoon. Pilko joukkoon reilusti aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta basilikaa ja vuohenjuustoa oman maun mukaan. Sekoita, anna lämmetä liedellä hetki ja sitten oletkin valmis syömään.

Ei tarvitse ainakaan satoa odotella

Punajuuri lie ainoa, josta sapuskaa pöytään oikeasti tulee.

Tässä laatikossa pitäisi kasvaa fenkoli, salvia, korianteri ja porkkana. Niiden sijaan siellä näyttää voivan hyvin yksi (1) sieni.

Ehkä ei pitäisi olla niin kriittinen. Kaupasta ostettu salvia vetäisi ensitöikseen levyksi, mutta on myöhemmin alkanut kasvattaa levähtäneiden oksien päitä kohti aurinkoa.

Korianteri on kutakuinkin syöty ja nyt suunnittelen kokeilevani miltä korianterin juuret maistuvat. Joku somekokki hihkui jossain akkainlehdessä kuinka korianterin juuret ovat niin hyvän makuisia.

Porkkanasta tulee hyvä jos edes yksi porkkana. Fenkolilla on näyttävät varret, mutta sitä varsinaista fenkolia ei vanhoilla silmilläni noista kasveista löydä kyllä parhaalla tahdollakaan.

Jos edellinen laatikko näyttää saharalta, seuraava on sademetsä. Punajuuren isot lehdet ovat kivan näköisiä ja jonkun elukan mieleen rei'istä päätellen. Sitruunamelissa siinä keskivaiheilla on ihan levinnyt käsistä ja takana on jumalaisen näyttävää palsternakan vartta. Kymppi vetoa, että palsternakkaa ei kuitenkaan mullan uumenista tulla löytämään.

Pikkulodjan kurkut kukkivat näyttävästi ja runsain kukin, mutta missä ne kurkut...

Perunat voi myös grillata

Tässä huushollissa perunat tuppaa herkästi jäämään vähän raaoiksi, joten itse suosittelen perunoiden keittämistä ensin.

Rosmariiniperunat

uusia perunoita keitettynä
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa
ruokaöljyä

Puolita keitetyt perunat, paitsi jos ne ovat pieniä, sormenpään kokoisia, jolloin ne toimivat mukavasti sellaisenaan. Sekoita tuoretta rosmariinia ruokaöljyn kanssa maustemuumissa. Valele perunat rosmariiniöljyssä. Laita grilliparilalle öljyä ja tuoreen rosmariinin oksa ja pariloi perunoihin kaunis väri. Mausta vielä sormisuolalla pariloinnin jälkeen.

Toimii hienosti myös timjamin kanssa!

Savusta peruna

Se kannattaa.

Savustettu peruna on ihana. Ainoa hankaluus on savustuksen aiheuttama kuivahko kuori, mutta tämän makuelämyksen vuoksi... ihan sama.

Ihan pienillä, peukalonpään kokoisilla perunoilla voisi kokeilla savustaa ne suorilta tai hyvin nopeasti esikeitettynä. Takeet voin toistaiseksi antaa vain kokonaan keitettyjen perunoiden savustamiselle.

Kätsä emäntä savustaa kalan ja perunat samalla kertaa, tulee koko sapuska yhtä matkaa.

Korostinko jo, että tämä on äärettömän vahvan suosituksen ja vähintään lehmän kokoisen peukun keittiökokeilu?

Mangoa pääruuaksi

Tai pääruuan seuralaiseksi. Grillioppaan karibialainen kylki oli saanut seurakseen mojo-kastikkeen, joka kiinnosti lähinnä mahdollisuutena tuhota villiintymään päin olevaa korianteria.

Kokeilu oli kiinnostava ja tehdään toistekin, joskin pienillä säädöillä. Jos kokeilet, vähennä etikan ja etenkin öljyn määrää! Maku on myös sen verran voimakas, että tätä tehdään korkeintaan pari kertaa kesässä.

Mangomojokastike

1 kypsä mango
1,2 dl oliiviöljyä
4 rkl valkoviinietikkaa
4 rkl sitruunamehua
reilusti tuoretta korianteria
1 chili
sormisuolaa
mustapippuria

Kuutioi kypsä mango pieniksi kuutioiksi. Kätevimmin se käy melko pienellä veitsellä. Leikkaa ensin mangon liha irti keskustan siemenestä. Viillä sitten hedelmälihaan pitkiä viiltoja kuoreen asti, mutta ei kuoren läpi. Tee sitten samanlaiset viillot vastakkaiseen suuntaan. Liu'uta sen jälkeen veitsi varovaisesti hieman kuorta vasten painaen niin, että hedelmäliha irtoaa kuutioina.

Pilko chili ja sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sormisuolalla ja mustapippurilla.

En ymmärrä miten tässä ohjeessa on näin hirveä määrä oliiviöljyä. Missään tapauksessa en sitä noin paljoa laita, nyt heittelin sitä suhteellisen reippaalla kädellä, mutta enintään puoli desiä. Etikkaa laitoin osapuilleen ohjeen verran ja se oli liikaa. Suolaa voi tähän laittaa melko huolettomasti, makea mango puskee silti läpi.

Tämä on makuna sen verran kummallinen, etten suosittele tätä ainoaksi lisukkeeksi. Parhaiten tuntuu istuvan grillatun kanan kanssa, miksei muunkin grillatun lihan, etenkin jos teet Karibian alueen keittiökokeiluja.

Maustemuumilla mehua

Tai no ei kyllä siis mehua, mutta jotain makua iänikuiseen vesijohtoveteen, jota saa, joutuu, pitää ja tulee juoda järjettömiä määriä kuumina kesäpäivinä.

Monta päivää tuijottelin rehevöitynyttä sitruunamelissaa ja mietin, mitä sille tekisi. Kärsivällisyys googlen kanssa kesti noin viisi sekuntia ja jätti päällimmäiseksi muistikuvan siitä, että juomat.

Mistä juomat? En edelleenkään omista kunnollista blenderiä (tai edes huonoa sellaista), koska himoitsemani malli maksaa kotimaisia kasvihuonemansikoita äitienpäivän alla ja muutamat platinatekohampaat päälle. Toisaalta hyvä smoothie on enemmänkin kevyt lounas kuin varsinainen janojuoma.

Muistin marinadien tekoon tarkoitetun maustemuumin ja kävin pörheikköön käsiksi. Sakset napsaisivat pari pientä mintunlehteä matkan varrelta mukaan ja muumiin päätyi sitruunamelissan lisäksi siis minttua, sitruunamehua ja vettä. Hetki sheikkaamista ja homma on siinä.

Ranchia kun katselee näyttää siltä, että sitruunamelissavettä saa lipitellä tänä kesänä sitten vähän enemmän.