Viisas pääsisi vähemmällä

Vähemmän fiksu ei jaksa lukea ohjetta ja päätyy siten tekemään voitaikinan alusta alkaen itse arki-iltana, jolloin olisi sanalla sanoen muutakin tekemistä.

Ja kun tekoon ryhtyi kävi ilmi, että värkkäämistä oli muutenkin vähän normaalia enemmän. Ei lopputulos huono ollut ollenkaan, mutta ehkä kuitenkin käyttäisit sitä kaupan pakastealtaan voitaikinaa.

Savuporopiirakka

1 pkt voitaikinaa
1,5 dl raakaa pitkäjyväistä riisiä
lihaliemikuutio tai lihafondia
nokare voita
1 sipuli
mustapippuria rouheena
0,25 dl soijakastiketta
150 - 200 g savuporoa
1 dl kuohukermaa
2 keitettyä kananmunaa
1 raaka kananmuna

Keitä riisi lihaliemikuution tai lihafondin kanssa kypsäksi.

Silppua sipuli ja kuullota se voissa. Kun sipuli on hetken kuullottunut, lisää rouhittua mustapippuria ja soijakastike. Kiehauta hetki, kunnes enin neste on haihtunut.

Sekoita kypsä riisi, pilkottu savuporo, keitetyt kananmunat hienonnettuna, kuohukerma, soija-sipuliseos ja raaka kananmuna keskenään.

Kaulitse voitaikina ohueksi isoksi levyksi. Kaada riisi-porotäyte levyn päälle niin, että puolet levystä jää tyhjäksi. Käännä sitten tyhjä puoli täytteen päälle kanneksi, painele reunat kiinni ja voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa 30 - 40 minuuttia.

Jos värkkäily on ilosi, tee voitaikina ihan itse. Omin kätösin.

Voitaikina

2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125 g kylmää voita
0,5 dl kylmää vettä

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe keskenään. Nypi puolet kylmästä voista taikinaan. Kaada sitten joukkoon kylmä vesi ja vaivaa ripeästi tasaiseksi taikinaksi.

Kaulitse taikina ohuehkoksi levyksi. Leikkaa loppuvoista ohuita siivuja ja peitä niillä puoli levyä. Käännä tyhjä puoli voisiivujen päälle ja kauli ohuemmaksi.

Taittele kaulitun taikinalevy kolmasosaan ja kauli taas ohuemmaksi. Taittele taikinalevy vielä toisen kerran kolmasosaan ja kauli ohueksi levyksi. Taittele sopivasti, kääri tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa kelmun sisällä 1 - 2 tuntia.

Erilaiset empiiriset kokeilut kaikilla käteen osuvilla kaulimilla sekä niiden viransijaisilla on johtanut tulokseen, jonka mukaan paras kaulin on tyhjä lasinen viinipullo.

Onneksi niistä ei tässä huushollissa ole puutetta.

SKD(L)

Tunsin pakottavaa tarvetta saada otsikkoon l-kirjaimen, joten leivinjauhe pääsi otsikkoon asti. Puujalkojen viljely on ydinosaamistani.

Piti keksiä jotain kuljetuskelpoista, joten keksin keksit. Yhdestä ohjeesta löytyi sekä suklaata, kinuskia että kaurahiutaleita, joten päätös oli käytännössä tehty puolestani. Miten kätevää!

*rrrrr*

Suklaa-kinuskikeksit

2,5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl fariinisokeria

2 tl leivinjauhetta

150 g voita

150 g maitosuklaata

100 g Daim-rakeita

100 g mantelirouhetta

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl kinuskikastiketta

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, 2,5 dl vehnäjauhoja, fariinisokeri ja leivinjauhe. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden kanssa tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle leivinpaperia ja sen päälle kaurahiutaleseos. Paista 175-asteisessa uunissa 10 - 15 minuuttia.

Rouhi maitosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita sen joukkoon Daim-rakeet, mantelirouhe ja vehnäjauhot ja lopuksi vielä kinuskikastike. Sekoita tasaiseksi.

Kun kaurapohja tulee ulos uunista, levitä suklaa-kinuskiseos sen päälle ja laita koko komeus takaisin uuniin noin 15 minuutin ajaksi. Jäähdytä paistos kunnolla ennen kuin lähdet yrittämään sitä pois vuoasta. Viileänä se on jäykkä ja jämäkkä ja nousee leivinpaperin avulla helposti ja rikkoutumatta.

Kaupasta kinuskikastike löytyy sitten harhailun jälkeen maitokaapista ja Daim-rakeet eivät leivontahyllystä vaan karkkihyllystä. Kaurahiutaleista minun mielestäni ainoat oikeat ovat isoja kaurahiutaleita, mutta tässä saattaa tavalliset pikkuhiutaleet olla jopa toimivampia.

Kaurapohjasta kannattaa tehdä hyvin ohut, puolen sentin paksuinen voi olla sopiva. Suklaa-kinuskiseosta tulee pohjaan nähden aika naftisti ja sitä on hiukan hankala levittää, mutta koska rakeet myydään 100 gramman pusseissa, tämä on kauppateknisesti aika kätevä määrä. Ja kyllä sillä pärjää.

Mutta nyt pitää lopettaa, pitää keskittyä tämän keksin pupertamiseen.

Terveellistä kasvisruokaa

Mutta ei just tänään. Niinpä perunan ja punajuuren kavereiksi pääsi sekä kerma, voi että sinihomejuusto.

Ja se liitto oli taivaallinen lähtien uunista kantautuvista tuoksuista. Ainoa ikävä asia on punajuuren taipumus värjätä kädet ja kumihanskojen aiheuttamat vaikeudet käyttää terävää veistä turvallisesti.

Punajuuri-perunavuoka

2 punajuurta
3 reilun kokoista perunaa
1 kananmuna
2 dl kermaa
rakuunaa
170 g sinihomejuustoa
voita

Kuori punajuuret ja perunat ja siivuta ne ohuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka ja lado siivut vuokaan: yksi kerros perunaa, yksi punajuurta ja yksi sinihomejuustoa, sitten sama alusta. Kaada välillä joukkoon kermaa, johon on sekoitettu yksi muna ja reilusti rakuunaa. Nakkaa vuuan päälle vielä muutama nokare voita.

Paista paistosta 200-asteisessa uunissa noin tunti. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten mitä paksumpia punajuurisiivuja, sitä varmemmin uunissa menee reilu tunti. Kannattaa myös varautua peittämään vuoka viimeistään puolen tunnin jälkeen foliolla. Vuokien pinnoilla on ikävä taipumus kärähtää uunissa.

Sinihomejuusto ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta pienissä määrin se kyllä maistuu. Tämän kanssa olin vähän peloissani, paketillinen Aura-juustoa on kuitenkin aika paljon. Punajuuri oli kuitenkin vahvempi elementti eikä homejuustoa olisi lautaselta välttämättä edes hoksannut, jos ei olis tiennyt.

Suolaa en - poikkeuksellisesti - suosittele lisäämään. Aura-juuston kanssa sitä olisi voinut lisätäkin, mutta moni muu sinihomejuusto on niin suolainen, että menee helposti yli. Jos suolaa kaipaa lisää, sitä voi ripsiä annoksen päälle ja pelastaa tilanteen helposti. Jos suolaa on ehdottomasti liikaa, on ateria sitten siinä eikä mitään ole enää tehtävissä siinä vaiheessa, kun ruoka on lautasella.

Tästä tulee löysähkö paistos. Jos haluat lautaselle näyttävän peruna-punajuurikakun, nipistä vähän kermasta pois ja lisää toinen kananmuna. Kannattaa myös vähän painella paistosta tiiviimmäksi ennen uuniin laittamista. Näin saat niin töpäkän vuuan, että pystyt leikkaamaan veitsellä siistin näköisiä kuvioita, jotka pysyvät nätisti pystyssä lautasella.

Meillähän ei tämmöistä hifistelyä harrastella. Kerma on kaveri.

Viskisiepon lintulauta

Vanhoista kunnon jallupullista voi tehdä omiakin versioita. Kaappiin jostain syystä eksynyt sekundaviski pääsi paistinpannulle jallun päästessä välillä pikku lomalle.

Näissä määrissä ei sen paremmin jallu kuin viskikään erityisemmin maistu, joten hifisti kokeilee varmasti veden korvaamista valitsemallaan prosessoidulla tavaralla.

Viskipullat (ja taas lähinnä se kastike, itse pullat eivät nestettä kaipaa)

50 g voita
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1 tölkki (2 dl) demi glacea
1 dl ruokakermaa
2 rkl härkäfondia
0,5 - 1 dl viskiä
1 - 2 dl vettä

Sulata paistinpannulla voi ja ruskista siinä vehnäjauhot. Kumoa joukkoon demi glace ja lisää vesi ja fondi. Sekoittele, kunnes kastike on sileää. lisää hiukan mustapippuria ja suolaa ja anna hautua 15 - 30 minuuttia. Lisää viski ja kerma, sekoita ja lisää tarvittaessa mausteita. Nostele lihapullat lopuksi joukkoon ja sitten vaan ronskisti ääntä kohti.

Lihapullien teko on sen verran ripeää hommaa ja etenkin jos ne kypsentää uunissa, vapautuu kädet turaamaan kastikkeen kanssa niin, että koko paketti on hyvinkin arki-iltaan sopivaa hommaa. Mikset piristäisi mielialaa marraskuisena maanantaina vaikkapa, jos ajatus viskistä kastikkeeseen jemmattuna saa hymyn huulille.

Aikkauhia

On se hirveetä.

Siis se, miten ihanaa liha on, kun sen on ensin pilkkonut, sitten pikaiseen paistanut ja sitten antanut muhia uunissa matalalla lämmöllä päivän verran. Mikä on vähemmän ihanaa on riistan hinta kaupassa. Toivottavasti edes jollain tasolla kohtuullinen osa niistä euroista kilahtaa metsästäjien takataskuihin.

Oli siis puolentoista kiloa hirvipaistia, joka yhden syksyisen päivän aikana muuntui makuelämykseksi, joka suli jo vähän ennen suuta.

Sadesunnuntain hirvipaisti

1 - 1,5 kg hirvenlihaa
2 sipulia
1 - 2 porkkanaa
selleri
0,5 dl riistafondia
2 dl vettä
puoli pulloa halpaa punaviiniä
voita
katajanmarjoja
maustepippureita
2 laakerinlehteä
suolaa

Leikkaa liha reilun kokoisiksi kuutioiksi ja paista niihin voissa pannulla kevyesti kaunis pinta. Laita paistetut lihat isoon pataan ja pilko joukkoon porkkana, sipuli ja selleri. Lisää katajanmarjat, pippurit, suola, laakerinlehdet, riistafondi ja vesi. Kaada lopuksi perään punaviiniä, kunnes lihat juuri ja juuri peittyvät.

Anna hautua noin 110 - 120 asteisessa uunissa 5 - 6 tuntia.

Ja anna sitten makuhermoille kunnon juhlat!

Aikuisten lihapullat

Olinhan minä niistä kuullut kerran jos toisenkin, mutten ollut koskaan törmännyt ohjeeseen, miten niitä tehdään. Onneksi on olemassa ystävät, etenkin erityisen hyvät sellaiset saattavat sille päälle sattuessaan jakaa jallupullien ohjeen.

Jallupullat (tai lähinnä se kastike, jossa jallua myös on)

50 g voita

1 dl vehnäjauhoja

2 dl demi glacea

2,5 dl vettä

2 rkl härkäfondia

1 dl kermaa

0,5 dl jaloviinaa

Sulata voi pannulla ja lisää siihen vehnäjauhot. Kun jauhot ovat ruskistuneet hiukan, lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon vesi ja fondi ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin puoli tuntia. Lisää lopuksi kerma, jaloviina ja kypsät lihapullat.

Lihapullaohjeita on maailma pullollaan, joten en jaa sellaista tässä. Jos oma suosikki pullaohje on vielä löytymättä, pyydän vain pitämään mielessä, että eri ohjeita tutkiessa paras on se, missä on vähiten muuta roipetta kuin jauhelihaa. Yksinkertaisimmillaan hyvät lihapullat tulevat jauhelihasta, suolasta ja yhdestä kananmunasta.

Kun puhutaan jauhelihapihveistä tai lihapullista, rasvaton jauheliha ei ole paras. Tässä jos missä on hyvä hetki kokeilla sikanautaa. 

Suuri Ruokakriitikko innostuu kyllä jaloviinasta, mutta ei niinkään tästä kastikkeesta. Niinpä jatkossa jallupullat tehdään täällä ilman demi glacea, johon Suuri Ruokakriitikko kriittisyytensä lähteen identifioi.