Uunitonta eleganssia pirteiden värien ystävälle

Kuva akkainaviisissa oli taas niin kaunis, että pakko oli avata koekeittiö. Ja kyllä kasvoi maineeni keittiön velhona toimiston leidien keskuudessa sellaisella kohinalla, että katto koki kolhuja! Kakku oli käytännössä kadonnut toimiston keittiöstä klo 8.30 mennessä. Se on henkilökohtainen ennätykseni!

Tyrnistä minulla ei ole mitään mielipidettä. En osaa sanoa pidänkö siitä vai en, olen törmännyt tyrniin niin äärettömän harvoin, ettei mielipidettä ole ehtinyt muodostua.

Mutta hirmu kiva väri siinä on.

Tyrnikakku

200 g kaurakeksejä
75 g voita
9 liivatelehteä
2 dl maustamatonta jogurttia
2 dl sokeria
3 dl tyrnituoremehua
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä

Laita 6 liivatelehteä kylmään veteen likoamaan. Laita leivinpaperi irtopohjavuuan pohjalle ja aloita keksipohjasta. Murskaa kaurakeksit. Helppoa, mutta ei välttämättä naapuriystävällistä, jos sujautat keksit kahden muovipussin sisään ja hakkaat kaulimella. Jos haluat, voit maustaa kaurakeksimurskaa vaniljasokerilla tai tyrnijauheella. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele murskaseos irtopohjavuuan pohjalle.

Sekoita jogurtti ja 1,5 dl sokeria keskenään. Kuumenna 0,5 dl tyrnimehua kuumaksi, puristele lionneet ja pehmenneet liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja sekoita kuumaan tyrnimehuun. Sekoita, kunnes liivatteet ovat sulaneet ja lisää vielä 0,5 dl tyrnimehua. Kaada tyrnimehu ohuena nauhana jogurttiseokseen samalla koko ajan sekoittaen.

Vaahdota kerma ja lisää jogurttiseokseen, kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään. Anna jäähtyä kunnolla, koska päälle tehdään vielä kiille ja puolittain jäähtynyt täyte ei suhtaudu kiilteeseen ollenkaan kiitollisesti.

Laita 3 liivatelehteä kylmään veteen likoamaan. Kuumenna 2 dl tyrnimehua ja 1 dl vettä, puristele pehmenneet liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja sekoita kuumaan tyrnimehuun, kunnes liivatteet sulavat. Anna liemen jäähtyä hieman. Nyt pitää olla tarkkana: liian kuuma liemi sulattaa jäähtyneen kakun ja tulos on ruma, liian jäähtynyt liemi taas on jo jähmettynyt muotoonsa eikä asetu kakun päälle ollenkaan kivasti.

Kun liemi on sopivan jäähtynyt ja alkaa osoittaa merkkejä jähmettymisestä, lusikoi liemi kakun päälle ja laita kakku takaisin jääkaappiin. Anna taas jäähtyä reilusti, ettei tule juoksevia yllätyksiä, kun poistat vuuan reunuksen kakun ympäriltä.

Jos vielä löytyy tyrnejä tai kermavaahtoa kakkua komistamaan, kyllä näyttää niin ammattimaisen tekeleeltä, että kateellinen huokailu kuuluu kilometrin päähän.

Tämä meni muuten ihan ohjeen mukaan, mutta kauppavastaavalla oli vaikeuksia tyrnimehun löytämisessä. Niinpä kotona odotti tölkki Marlin appelsiini-mandariini-tyrnimehua, joka suoraan sanoen maistuu aika hirveälle. Odotukset kakkua kohtaan alkoivat huojua uhkaavasti. Vaan turhaan huojuivat. Tolkuttoman pahasta mehusta tuli ihan jumalaisen hyvä kakku! Ja pinta kiilsi kuin peili.

Uskomatonta kyllä, kerrankin keittiöstäni tuli jotain edustavaa ulos. On siis vain asiaankuuluvaa, että kuva-aineisto ei tee millään tavoin oikeutta kakulle.

Jos jotain haluan tästä kakusta sanoa, niin yhteen sanaan pystyn sen helposti tiivistämään.

TEE.

Tee heti.

Pehmeää, tahmeaa, suloista, addiktoivaa

Työpaikan alakerran kahvilan cookieskutsu on ollut viime aikoina ihan valtavan kovaääninen ja vaativa. Ja vaikka siellä olisi ehdoton ennakkosuosikki triplasuklaacookie, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla minulle suurin hitti sitten Haddawayn What is loven, vie vadelma-valkosuklaacookiet vielä siitäkin voiton.

Cookie ja keksi eivät ole sama asia. Siinä missä kauppojen hyllyissä myydään mitä moninaisempia keksejä, puuttuvat kunnon cookiet sieltä tyystin. Keksi on kauttaaltaan kova ja usein hiukan kuivakka. Cookie taas voi olla pinnalta hiukan rapsakka, mutta kokonaisuus on kuitenkin pehmeä, tahmainen, hiukan sitkeä. Keksi rapsahtaa kun se katkeaa, cookien katkeaminen muistuttaa enemmän venymistä kuin rapsahtamista.

Kyllähän niitä siis pitäisi itsekin pystyä tekemään, jos kerran ketjukahvilakin?

Vadelma-valkosuklaacookiet

250 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
250 g valkosuklaata
1 dl vadelmia

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää rouhitut suklaapalat ja vadelmat, sekoita varovasti. Muotoile pellille kekseiksi, painele litteämmiksi ja paista noin 10 minuuttia 200 asteessa.

Ei tullut ihan tyylitaiturin keksejä näistä, eikä kyllä myöskään mennyt ihan niinkuin piti vaikka ohje on hyvin yksinkertainen... Mutta aivan taivaallisia näistä silti tuli. Eikä yksikään tule päätymään työkavereiden tuhottavaksi, kuten yleensä!

Rouhi osa suklaasta rouheeksi ja jätä osa melko isoiksi paloiksi. Älä laita isompia paloja taikinaan mukaan lainkaan, vaan painele ne kekseihin vasta, kun keksit ovat jo pellillä uunia vailla valmiina. Se helpottaa keksien muotoilua pellille ja saa kekseistä hiukan kivamman näköisiä. Suosittelen myös tekemään näistä noin puolen kämmenen kokoisia ja suhteellisen ohuita. Cookiet nimittäin vähän leviävät uunissa ja paksut jäävät helposti niin pehmeiksi, että niitä on vaikea saada pysymään ehjinä, kun otat ne pelliltä pois.

Vaikka tykkäisitkin vadelmasta enemmän kuin valkosuklaasta, ole silti varovainen vadelman lisäämisen kanssa. Vadelman maku on voimakas siinä missä valkosuklaan maku on mieto.

Huomio arkiruoka-ahdistujat

Nyt on tarjolla hyvä kandidaatti arkiruokaongelman kanssa ahdistuville. Tämä toimii myös lapsiperheissä! Tuubafanfaarin paikka!

Fetapannu ei ole mikään viikonlopun, tai edes arjen, kohokohta, mutta sillä voi saada arkiruokarotaatioon ihan suihin uppoavan lisän normaalisti arkien melko tuttuun ja turvalliseen joukkoon. Kokeile! Tarvitset teflonpannun ja siihen sopivan kannen sekä puolisen tuntia aikaa.

Fetapannu

400 g jauhelihaa
2 rkl soijakastiketta
4 dl kasvislientä
1 dl vettä
2,5 dl minipennepastaa
1 pussi herne-maissi-paprikaa
fetakuutioita
tuoretta persiljaa
seesaminsiemeniä

Paahda keskilämpöisellä pannulla ensin hiukan seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat väriä. Siirrä ne sitten syrjään.

Ruskista jauheliha. Lisää soijakastike, kasvisliemi ja vesi ja lopuksi vielä pasta. Anna kiehua, kunnes pasta on kypsää. Minipennepasta (voi miten söpöjä!) kypsyy noin kuudessa minuutissa.

Lisää herne-maissi-paprika ja anna hautua 2 - 3 min. Lisää fetakuutiot ja persilja, koristele paahdetuilla seesaminsiemenillä ja valmista tuli.

Alkuperäinen ohje, jota yritin noudattaa, sisälsi kasvisliemen sijaan 4 dl omenamehua, mikä oli aika erikoinen ajatus. Sitä pitää kokeilla ja olisin kokeillut jo nyt, jos olisin muistanut informoida myös kaupassa kävijää omenamehun tarpeesta. Seesaminsiemenet eivät mielestäni tuoneet ihan järkyttävää lisäarvoa ruokaan, mutta hyvähän se oli niitäkin kaapista yrittää tuhota ennen kuin vanhaksi menevät. Vai ovatkohan jo menneet, taitaa olla parempi olla tarkistamatta.

Ei tämä mitään kulinaristisia elämyksiä tarjonnut, mutta yllämainitut määrät puolittamalla kaksi konttorihommien harmauttamaa saa ihan säädyllisen päivän pääaterian arkena, kun sen paremmin aikaa kuin kiinnostustakaan ei ole jaettavaksi asti.

Juomien suhteen en ole mikään asiantuntija, mutta tällä kertaa seuraksi eksynyt Alkosta löytynyt cava Jaume Serra Brut ei sitten ole mikään optimaalinen kyytipoika tälle murkinalle. Kokeile mieluummin vaikka maitoa.

"Astetta enemmän kulmia koholle"-lasagne

Jotkut ne ei sitten koskaan opi. Jäin nimittäin taas yksin vastuuseen huushollin pöperöistä. Palaute oli välitön: tästä puuttuu liha.

Ja näinhän se on, että lasagneksi ei minunkaan mielestäni saisi kutsua mitään, missä ei ole sekä pastalevyjä että jauhelihaa. Pastalevyt saisivat mieluusti olla tuorepastaa, koska se maistuu paremmalta ja koska pehmeä pasta on helpompi leikata oikeaan kokoon kuin kova kuivapasta.

Akkainaviisissa oli kuitenkin jänskä lasagneversio, jossa jauheliha oli korvattu linsseillä, porkkanalla ja varsisellerillä. Näin tässä mahdollisuuden kokeilla miten paljon kokeiluja kotona sallitaan.

Virallinen versio menee osapuilleen näin.

Linssilasagne

1 sipuli
2 porkkanaa
2 - 3 varsisellerin vartta
2 rkl öljyä
1 tl juustokuminaa
2 dl punaisia linssejä
400 g tomaattimurskaa
3 rkl tomaattisosetta
1 rkl sambal oelekia
1 rkl sokeria
2 dl vettä
250 g ricotta-juustoa
4 dl maitoa
125 g mozzarellaa
lasagnelevyjä

Kuori ja hienonna sipuli. Pilko porkkanat ja varsisellerit paloiksi. Kuullota kasvikset öljyssä juustokuminan kanssa 5 min. Lisää huuhdellut linssit tomaattimurska, tomaattisose, sokeri, sambal oelek ja vesi. Anna kiehua 7 - 8 min.

Laita kulhoon ricotta ja maito ja sekoita suhteellisen tasaiseksi. Viipaloi mozzarella. Öljyä uunivuoka. Levitä vuokaan ensin kerros linssiseosta, peitä lasagnelevyillä ja valuta päälle hieman ricottamaitoa. Toista kunnes linssiseos loppuu. Jätä viimeiseksi lasagnelevykerros, jonka päälle ladot mozzarellasiivut ja valuta niiden päälle loppu ricottamaito. Kypsennä 175 asteessa noin 45 min.

Ja miten se oikeasti meni täällä olikin vähän eri juttu...

Sambal oelekia ei ollut, joten korvasin sen chipotlekastikkeella. Chili kuin chili, eikö? Varsiselleriäkään ei ollut, joten korvasin ne vihreillä linsseillä. Sama väri, sama asia. Juustokuminaa heitin kaksin- tai kolminkertaisen määrän ja öljyn korvasi voi. Mozzarella oli raastetta, koska ohjeistus kaupassakävijälle oli ilmeisesti tulkinnanvarainen. Lisäksi heitin linssiseokseen suolaa, joka näytti puuttuvan alkuperäisestä ohjeesta. Joku on ollut kenties hiukan yli-innokas uusien ravitsemussuositusten kanssa. Lasagnelevyt oli niitä kuivia koppuroita, koska niitä kaapista löytyi.

Siitä huolimatta mausteita olisi voinut laittaa surutta ainakin tuplat nykyiseen, vaikken nytkään pihistellyt ja annoin mennä mieluummin reippaasti yli kuin vähänkään ali. Vihreät linssit eivät tunnu pehmenevän kovin helposti, vaikka liottelin joutessani linssejä pari kolme tuntia. Linssien määrän kasvusta johtuen ricottamaitoa olisi voinut olla enemmänkin, nyt tämä jäi hieman kuivaksi.

Henkilökohtaisesti olen valmis antamaan tälle toisenkin mahdollisuuden. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieleni. Tätä jäi niin paljon yli, ettei viiteen päivään tarvitse miettiä mitä söisi toimistolla lounaaksi.

Rauhallinen ilta ranchilla

Olin jo liki lisätä edelliseen postaukseeni, että ranchilla ei ole tapahtunut näkyvää edistymistä.

Iltapatsastelussa havainnoin kuitenkin muutaman kirsikkapuun lehden käpertyneen kummasti rullalle. Kirvoja tai mitä lie, iltapuhteina suihkuttelin mäntysuopaa koko puulle. Pitää ostaa tolua, jos mäntysuopa ei tehoa. Toivottavasti naapurit nyt luulee, että täällä on siivouspäivä.

Torjuntatoimien jälkeen olin jo uinahtaa päivystystuoliini, kun väsyneet silmät havainnoivat selvää edistymistä viljelylaatikossa.

Kurkku!

Unohda pullanpaisto ennen asuntoesittelyä

Koska kookoskakun paistamisella saat kotiisi niin huimat tuoksut, että joku hikinen pulla alkaa tuntua lähinnä loukkaukselta. Itse olen kovasti sitä mieltä, että asiat ilman suklaata ovat vain puolikkaita asioita. Nuoruuden fanaattiset vuodet ovat saaneet ajan mittaan mustan ja valkoisen väliin harmaita sävyjä ja keittiöstä löytyy nykyään tilaa antaa satunnaisesti mahdollisuus myös muulle kuin suklaalle.

Hedelmäkakun kirous on 80- ja 90-luvulla varttuneelle edelleen elinvoimainen, mutta jos ohjeessa ei puhuta mitään kuivakakusta ja jos se antaa hyvän tilaisuuden käyttää syyskuussa 2012 vanhaksi menneet kookoshiutaleet, ehkä se on sopivasti tropiikkia hellepäivään.

Aananas baananas kookonats än moor!

Trooppinen kookoskakku

2 munaa
2,25 dl sokeria
0,5 dl öljyä
3,4 dl jauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
suolaa
1 tl vanilja-aromia
1 dl ananasmurskaa
2 banaania soseutettuna
1 dl kookoshiutaleita
200 - 250 g tuorejuustoa
2,5 dl kookoskermaa
4 rkl sokeria

Ota 0,5 dl öljyä huoneenlämpöön. Voitele irtopohjavuoka. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe, pieni ripaus suolaa ja vanilja-aromi keskenään. Vanilja-aromin sijaan näin tässä mahtavan tilaisuuden vaniljasokerin käyttöön, joten läimin taikinaan reilun annoksen vaniljasokeria. Siitäkin syystä, että talossa ei ollut ihan vaadittavaa määrää sokeria.

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää öljy ohuena norona koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon varovaisesti käännellen kuivat aineet, banaani ja ananas. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 190-asteisessa uunissa. Paistoaika riippuu vuokasi koosta. 20 cm vuoka vaatii noin 45 minuuttia, oma 24-senttinen vuokani tuli ulos 35 minuutin kohdalla. Olisi ollut syytä ottaa jo 25 - 30 minuutin kohdalla, väitän viisaana jälkikäteen. Ohjeessa käsketään tarkistamaan kypsyys puutikulla. Käytä jos osaat, minun kakkuni olisi ollut sen (ja minun tulkintani) mukaan kypsä jo vartin jälkeen ja se tuntui kyllä jo vähän erikoiselta...

Vatkaa kookoskerma vaahdoksi. Sekoita sokeri ja tuorejuusto keskenään ja lopulta kookoskerman kanssa. Kuorruta jäähtynyt kakku seoksella.

Minulta loppui sokeri kesken ja korvasin kuorrutteen sokerin jälleen kerran vaniljasokerilla. Vaniljahan kasvaa Madagaskarilla, joka on riittävän tropiikkia minulle ja siten ansainnut paikkansa kakussa, joka viittaa tropiikkiin. Tässä kuorrutteessa se ei ihan toiminut toivotulla tavalla. Olisi pitänyt kokeilla tomusokeria.

Sirkkalehtien lupaus

Viikko istutuksesta ja sekä punajuuri että salottisipuli on nähnyt päivänvalon!

Salaatti on lähtenyt kukoistukseen. Kun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia, ongelmaksi muodostuu vain kastelemisen muistaminen. Lehdet näyttävät usein illalla nahistuneilta, joten ranchilla on nyt syytä patsastella päivittäin.

Salottisipulin vauhdikkuus johtuu siitä, että istutin viime vuonna siemenestä istuttamani pikkusipulit. Siemenestä itää hitaammin ja sipuli jää usein aika pieneksi, joten en ole ensimmäisen vuoden salottisipuleita laittanut ruokapöytään ollenkaan.

Yritin tänä vuonna työntää sipulit syvälle, mutta kasvu on jo niin kovassa vauhdissa, että mieleen hiipii hyytävä epävarmuus: jäikö ne sittenkin liian pinnalle. Ja jos jäi, onko sillä mitään väliä.

Myös punajuuren muistelen olleen reipas itämisotteissaan jo viime vuonna. Onneksi punajuuri on helppo tunnistaa jo sirkkalehtivaiheessa, muuten olisi ongelmia päätellä onko kyseessä ei-toivottu eläjä vai kaivattu.

Tillilaatikko ja persiljaruukku kumisevat tyhjyyttään. Ei ole yrteillä kiire, ei. Myös palsternakka antaa odottaa itseään. Tosin niillä nurkilla näkyy yksi pieni sirkkalehtipari, mutta minun taidoillani on mahdotonta sanoa muuta kuin että voikukan alulta se ei näytä. Fenkolistakaan ei näy merkkejä vielä.

Taidan iltani ratoksi kokeilla laittaa toisen salaattiruukun, etupihan puolelle tällä kertaa. Etupihalle paistaa aurinko korkeintaan tunnin, aamulla aikaisin. Etupihalla voi kynnyskysymykseksi muodostua myös kulkemisen vapaus. Aidatulle takapihalle ei jänöset eksy, mutta etupihalla on ikuiset avoimet ovet.

Kysyvä ei tieltä eksy eikä kokeileva ilman kokemusta jää.

Ei ihan vielä sadonkorjuussa...

... mutta lehtisalaatti kasvaa sittenkin! Tällä viikolla on riittänyt lämmintä ja aurinkoa, hiukan myös sadetta. Viljelylaatikoissa ei näy elämää, mutta pääsiäisenä laitettu lehtisalaatti on jatkanut kasvuaan itämisen jälkeen pitämänsä tauon jälkeen. Hurraa!

Mutta voisin vaikka vannoa levittäneeni siemenet ruukkuun tasaisemmin kuin mitä salaatti tuossa nyt kasvaa!

Tämä viikonloppu pitäisi malttaa mielensä, mutta jospa helatorstain jälkeen alkaisi viljelylaatikoissakin näkyä orastavaa viherrystä. Pääsisin sitten heittelemään loputkin siemenet maihin.

Epäilen vahvasti, että kahden viikon väli istuttamisessa merkitsee lähinnä sitä, että yhden viikon yksipuolisen ruokavalion sijaan satokaudella saadaan useamman viikon yksipuolisia ruokavalioita. Pari kolme viikkoa eletään lähinnä punajuurilla, varmaankin persiljalla maustettuna. Sitten syödään porkkanoita, todennäköisesti persiljan kanssa.

Pitäiskin kastella persiljaruukku.

Alltso härreguud -salaatti

Alltso härreguud! oli ensireaktioni maistettuani komboa, joka ei nyt ihan ensimmäisenä olisi itselleni mieleen tullut.

Grillattu nektariini-linssisalaatti

3 pilkottua nektariinia
ruskeita linssejä
fetaa
tuoretta persiljaa
granaattiomena
parmankinkkua
tuoretta basilikaa

Pilko nektariinit neljään osaan ja grillaa palat oliiviöljyssä pehmeiksi ja kullanruskeiksi. Sekoita nektariinit, linssit, murennettu feta, persilja ja granaattiomena keskenään. Koristele parmankinkulla ja tuoreilla basilikanlehdillä.

Minulla ei ruskeita linssejä ollut, joten keitin punaisia linssejä suolalla maustetussa vedessä. Ei haitannut ollenkaan, paitsi että keitetty punainen linssi ei ole kovin kaunis näky. En myöskään grillannut yhtään mitään vaan nakkasin nektariinit parilapannulle. Parilapannun puuttuessa heittäisin surutta tavalliselle paistinpannulle, heitä rohkeasti sinäkin.

Ohjeen mukaan tähän olisi voinut salaatinkastikkeenkin tuunata. Itse en sitä osannut edes kaivata, nektariinit olivat tolkuttoman mehukkaita ja riittivät hienosti minulle, joka ei muutenkaan juuri salaatinkastikkeita käytä. Jos kuitenkin itse kaipaat yleensä salaattiisi litet till, sekoita keskenään oliiviöljyä, vaaleaa balsamicoa, limemehua, suolaa, mustapippuria ja sokeria. Siinä se! Nerokasta!

Hipstereiden kotkotuksia

Varmaan se kuumin huuma on jo reilusti ohi, kun kerran minäkin tulin tätä kokeilleeksi, mutta viime aikoina hipsterit ovat keuhkonneet kvinoasta. Ei sitten niin harmainta haisua mistä on kyse, mutta noitainlehden kuvassa kvinoapihvit näyttivät hyvältä. Lisäksi ohjeessa oli sekä parmesaania että aurinkokuivattua tomaattia. Siis kaksi hyvää syytä ryhtyä hommiin.

Kvinoapihvit

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa
sipuli
aurinkokuivattua tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta (myös mozzarellaraaste käy)
1 kananmuna
kuivattua rosmariinia
cayennepippuria

Huuhtele kvinoa. Noitainlehden mukaan huuhtelu tehdään kylmässä vedessä, purkin kyljessä puhutaan kuumasta. Huuhtele millä haluat. Keitä huuhdeltua kvinoaa suolalla maustetussa vedessä, kunnes vesi on haihtunut/imeytynyt. Kuullota paistinpannussa silputtu sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Kumoa sekä keitetty kvinoa että sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit kulhoon. Lisää joukkoon juustoraaste, kananmuna ja mausteet ja jauha tasaiseksi. Noitainlehti kehottaa käyttämään monitoimikonetta. Omassa keittiössäni sellaista ei ole, joten sauvasekoitin sai hommia. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla 1 - 2 min molemmin puolin. Tarjoa lämpimänä.

Minusta parmesaania ei juuri koskaan voi olla liikaa, joten omiini saattoi lipsahtaa tuplaparmesaanit. Massasta tuli varsin tahmeaa, joten lakkaa juhlakynnet vasta kokkaamisen jälkeen. Kvinoa osoittautui hyvin pieneksi, melko pyöreäksi tavaraksi, vähän kuskuksen tyyppiseksi, johon myös sen hyllykaveri kaupassa vihjaili (kuskus). En tiedä sinun siivilöistäsi, mutta omat isot siiviläni päästävät kvinoat läpi mennen tullen, joten jouduin huuhtelemaan omat kvinoani pienessä teesiivilässä useammassa osassa. Kvinoa ei sitten juurikaan turpoa, joten se solahtaa siivilän läpi myös keitettynä. Huuhdeltu ja myös keitetty kvinoa tarttuu pintaan kuin pintaan, joten onnea matkaan vaan.

Mutta hyviä nämä kvinoapihvit olivat ja jäävät sellaisenaan keittiön varma nakki -kansioon. Tällä erää seurana meni salaatti, mutta miksei tätä voisi tehdä lisäkkeeksikin, mieluummin ehkä pihville kuin kalalle, koska aurinkokuivattu tomaatti. Pihvin kylkiäisenä tööttäisin tälle kastikkeen, nirsompi kaipaisi sitä muulloinkin.

Alkuperäinen ohje sanoi "3 aurinkokuivattua, öljyyn säilöttyä tomaattia". Myydäänkö niitä kokonaisinakin? Mikään ei muuten selitä näin säästeliästä aurinkokuivatun tomaatin käyttöä. Tästä voitte päätellä, että omiin pihveihini saattoi päätyä triplatomaatit. Hups.

Kevätkylvöt

Tänään heitin takapihalle lehtisaalatin seuraksi palsternakkaa, punajuurta, porkkanaa, fenkolia, kurkkua, sipulia, tilliä ja persiljaa. Näistä uusia tuttavuuksia ranchillani edustaa palsternakka ja fenkoli. Ei mitään käsitystä niiden menestymismahdollisuuksista, mutta epäilen, että se syksyyn mennessä selviää.

Viime vuonna punajuuri oli yllättävän satoisa. Myös porkkanaa tuli kivasti, mutta jostain syystä ne eivät kasvaneet kovin suuriksi ja jäivät vähän muotopuoliksi. Ehkä viljelylaatikoiden multa on liian pehmeää, kun niistä tuli pyöreäpäisiä. Perunakin tarvitsee niukat ja ankeat kasvuolosuhteet yltääkseen parhaimpaansa, ehkä porkkanakaan ei arvosta arjen ylellisyyksiä, kuten Biolanin mustaa puutarhamultaa. Luomua vielä.

Viime vuoden ongelma oli satokauden ajoittuminen yhteen ja samaan hetkeen. Kahden viikon ajan tilliä loppusijoitettiin aamiaisesta lähtien jokaiseen ateriaan. Nyt pyrin oppimaan virheestä ja istutin vain osan. Loput ajattelin istuttaa parin viikon päästä. Sitten syödään tilliä aamiaisesta illalliseen neljä viikkoa, veikkaan.

Ongelmatonta ei ollut myöskään punajuurisadon määrä verrattuna kulutukseen. Tästä en ole oppinut mitään, sen voin sanoa jo tässä vaiheessa kasvukautta.

Olin vuosi sitten myös hyvin pessimistinen siementen itävyyden suhteen. Niinpä viskasin puoli pussia siemeniä puolikkaan viljelylaatikon alalle ja enin hävikki tuli jo ennen sadonkorjuuta, kun harvennuksista tuli mittavat.

Lantsareissa ja Teboilin lippis päässä kulkemisen lisäksi kokeilin parsa-mascarponepastaa.

Parsa-mascarponepasta

spagettia
puntti vihreää parsaa
sipuli
kirsikkatomaatteja
50 g mascarponea
50 g gorgonzolaa
suolaa
oliiviöljyä

Kuori ja keitä parsat. Laita spagetit kiehumaan. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kuullota sipuli ja parsat. Lisää paloitellut kirsikkatomaatit ja lopulta mascarpone ja gorgonzola. Keitä sen verran, että juusto sulaa. Kaada sekaan keitetty spagetti, sekoita ja syö.

Itselläni kävi tässä pieni tapaturma. Jostain syystä muistin kaupassa mascarponen ricottaksi ja gorgonzolan parmesaaniksi. Ricotta ei sula pannulla, havainnoin. Henkilökohtaisesti olisin valmis väittämään, että koko paketti olisi äärettömän hyvää ihan ilman mascarpone-gorgonzolakastiketta, hiukan sitruunamehua vain mausteeksi, hiukan oliiviöljyä ja kohti napaa.

Salainen hyve

Voitko kuvitella, miten äärettömän hyvää on pasta ja persilja? Juu, en voinut minäkään, joten asia oli kokeiltava.

Aivan mielettömän hyvä, helppo ja halpa. Ja nopea! Hitain homma on pastan kypsymisen odottelu.

Persiljapasta

iso puntti tuoretta persiljaa
25 - 50 g voita
sitruunamehua

Laita ensin pasta kypsymään. Sillä välin on hyvin aikaa silputa persilja pieneksi. Persiljaa on sopivasti sitten, kun kasa on niin iso, että ihmettelet mihin ihmeeseen tämä kaikki menee. Kun pasta alkaa olla valmis, paista persilja paistinpannulla voissa nopeasti, noin minuutin ajan. Laita loppuvaiheessa joukkoon sitruunamehua. Valmis!

Voit ripsiä sitruunamehua myös valmiin annoksen päälle, jos muuten uhkaa jäädä kuivaksi.

Persilja käyttäytyy pannulla kummasti. Heti kuumalle pannulle jouduttuaan se vähän kuin räjähtää, meteli on melkoinen. Sotkua tulee kuitenkin suhteellisen vähän ja puolessa minuutissa pannun pohjalla on ennen niin kukoistavasta ja koko pannun täyttävästä keosta tiivistynyt jäljelle pari ruokalusikallista.

Mutta hyvää se on.

Kasvukauden kynnyksellä

Äitienpäivälle sattunut, viime viikkoina jokseenkin harvinainen, auringonpilkahduksen hetki on sopiva väli luoda silmäys takapihan ranchille.

Pääsiäinen oli lämmin ja aurinkoinen. En mitenkään pystynyt hillitsemään himojani, joten yhteen ruukkuun oli ihan väkisin viskeltävä lehtisalaatin siemeniä. Siitä on nyt kolme kylmää, märkää viikkoa, jonka aikana yöllä on ollut usein pakkasta ja päivälläkin on saattanut helposti sataa räntää. Ei ehkä yllätä, ettei tässä ihan sadonkorjuuseen vielä päästä.

Yllättävää kyllä, pienet hennot sirkkalehdet ovat sekä pinnalla että hengissä.

Viime kesänä pihaan pystytetyn kirsikkapuun osalta ei ole suurempia odotuksia mitä satoon tulee. Jos se yhdenkin kirsikan tänä vuonna jaksaa punnertaa, taidan soittaa torvifanfaarin. Mutta hienosti se on jaksanut kasvattaa lehtiä ja jopa hiukan kukkia! Se antaa uskoa ensi vuoden mahdollisuuksiin saada ehkä jopa kaksi kirsikkaa.

Tämä "hillittykasvuinen makeakirsikka Stella" päätyi pihaan sammalsyöppöön menehtyneen kuriilienkirsikan tilalle pihan pienremontissa viime kesänä. Valintaperusteina toimi se, että ranchin koko on noin kärpäslätkän luokkaa, joten mikään valtava komistus ei tilaan tahdo istua (sillä oletuksella, että se kasvaisi, ainahan voi käydä myös toisin). Toinen kriteeri oli se, etten enää suostunut mihinkään koristekirsikkaan, jos kerran samalla rahalla voi saada syötävääkin (tuurilla). Sitten se oli vain se spekseihin sopivista puista, joka taimitarhalla näytti omaan silmään parhaalta.

Meillä nämä hommat menee ihan tieteellisellä tarkkuudella.

Makumuisto nuoruudesta

Ropsaukset. Niitä äitini aina toisinaan teki ja niitä syötiin niin, että oli kitalaet verillä ja paha olo. Ja sittenkin vielä pari lisää...

Kasvoin yksinkertaisen keittiön parissa. Ruoka oli pääsääntöisesti paitsi edullista, myös vikkelästi tehty. Äiti kävi töissä, kaksi lasta vinkumassa helmoissa joko on valmista ja kun valmista oli, se ei kelvannut. Anteeksi, äiti...

Kovin usein ei leivottu eikä älyttömän usein ollut varsinaisesti mitään jälkkäreitä, mutta toisinaan tehtiin ylimääräisiä herkkuja ja nekin luonteeltaan yhtä yksinkertaisia tehdä kuin varsinainen ruokakin.

Yksinkertaisuus, helppous ja nopeus mielessäni minäkin lähdin pitkästä aikaa näitä tekemään, mutta yhtä en ollut ajatellut ihan loppuun asti. Olin kaupasta ostanut pikkiriikkisiä konvehti- ja karkkivuokia. Luulin niiden olevan mukavan pieniä ja näppäriä. Eivät ole. Ovat helvetillisen pieniä ja hankalia. Niihin meni suunnilleen kuusi riisimuroa per vuoka.

Ole fiksu. Käytä tavallisia muffinssivuokia.

Samalla oli hyvä tilaisuus tehdä samanhenkinen uusi tuttavuus, johon sain vielä tuhottua hieman maapähkinävoitakin.

Kookosrasvan tykkään sulattaa vanhanaikaisesti kattilassa. Käytän kookosrasvaa todella harvoin enkä oikein tunne sitä, joten kattilassa se pysyy paremmin kontrollissani. Kookosrasva sulaa todella helposti, riittää kun laittaa levyn kolmoselle.

Suklaaropsaukset

100 g kookosrasvaa
0,5 pkt tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl riisimuroja

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosrasva ja lisää se joukkoon. Sekoita ja lusikoi annosvuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Maapähkinävoiropsaukset

150 g kookosrasvaa
1 dl maapähkinävoita
0,75 dl siirappia
5 dl riisimuroja

Sulata kookosrasva yhdessä maapähkinävoin ja siirapin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin ruokosokerisiirapista, itse suhtaudun nihkeästi kaikkeen sellaiseen, mitä ei yleensä keittiössämme tarvita, sillä ne tuppaavat jäämään kaappiin ja vanhenevat sinne. Sekoita sula massa riisimurojen kanssa ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi annosvuokiin ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kummatkin näistä voi tehdä myös leivinpellille leivinpaperin päälle ja leikata sitten jähmettyneenä siisteihin paloihin. Ihan liian helppoa minulle. Siksi tein yli 200 kappaletta minikokoisia suupaloja hinteliin ja kiikkeriin paperivuokiin, joiden täyttöön teelusikka oli liian iso ja joiden käsittelyyn sorminäppäryyteni ei riittänyt ollenkaan, joten vuuat lentelivät sinne tänne, yleensä taikinakulhoon.

Sääennusteessa tärkein on +10 astetta

Koska silloin on riittävän lämmintä savustamiseen! Kaasugrilli on jäänyt likimain työttömäksi sen jälkeen, kun Muurikan savustuspönttö liittyi kesäkeittiön - hahhah - varustukseen. +10 astetta on suunnilleen se raja, jossa se jo jaksaa savustaa, sitä kylmemmässä ei tulos oikein ilahduta.

Takapiha on suojainen ja jonnekin etelän ja lännen välimaastoon, joten kylmemmilläkin keleillä täällä tuijotetaan sääennusteiden tuulen suuntaa ja voimakkuutta.

Pönttö on sähkökäyttöinen ja varustettu naurettavan lyhyellä piuhalla. Reilun sadan euron investointi itse pönttöön ei riitä, tarvitset jatkoroikan.

Kuvassa pönttö on täydessä työssä. Tällä savun määrällä sitä uskaltaa suositella avoparvekkeelle. Lasitetulle en laittaisi.

Parhaiten toimii lohi, kirjolohi ja nieriä, kaikki fileenä. Rasvaton kala kuten siika ja ahven pitäisi savustaa kokonaisena, jolloin tullaan pöntön rajoitteisiin. Kokonaisen kalan nahka estää hentoisen savun etsiytymisen sinne, minne pitäisi. Kala kyllä kypsyy, mutta savun maun suhteen joutuu kyllä käyttämään hiukan mielikuvitustaan.

Kaupoissa myydään myös puruja pöntön käyttöön. Jos niitä käytät, kostuta niitä vedellä 15 - 30 minuuttia, sillä pussista suoraan pieni kuiva puru kärähtää parissa sekunnissa ja savun maku jää varsin vaatimattomaksi. Jos saat jostain pienen pätkän leppää, voit veistellä puukolla siitä lastuja, joilla saat paremmin makua. Sokeripalan lisääminen joukkoon antaa enemmän väriä kuin makua.

Hiivan muistamisen mahdottomuudesta

Ja puhun nyt siitä oikeasta hiivasta, en kuivahiivasta. Kuivahiiva toimii pizzapohjassa, mutta kun tarvitaan oikeasti pehmeyttä ja kohoamista, jota yleensä kaivataan pullissa ja leivissä, kuivahiivasta ei ole mihinkään. Ei missään lämpötilassa.

Ja sitä oikeaa hiivaa ei koskaan ole silloin kun sitä tarvitaan. Siksi pitää olla tapa saada porkkanasämpylöitä myös ilman. Ja sellainenhan on.

Sämpylät ilman hiivaa

4 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl siirappia
3 dl maitoa tai piimää
2 - 3 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon neste ja siirappi ja sekoita taikinaksi. Lisää loppuvaiheessa hiukan öljyä. Leivo taikinasta pitkulainen pötkö, noin ranteen paksuinen. Leikkaa pötkö keskeltä kahtia ja jatka palasten puolittamista, kunnes saat omaan käteesi sopivan kokoisia paloja, jotka sitten pyörittelet käsien välissä sämpylöiksi. Voitele halutessasi munalla. Jotkut tykkää heitellä koristeeksi päälle unikon- tai seesamin siemeniä. Paista 200 asteessa 10 -  15 minuuttia.

Kuvan sämpylöissä on tehty taas vähän omia ratkaisuja. Jauhot korvasin täysjyvävehnäjauholla, joka ei muuten sitten sovi lättytaikinaan, ihan vinkiksi vaan. Lisäksi raastoin joukkoon pari porkkanaa. Raasteen lisään yleensä viimeisenä, tätä ohjetta seuratessa nesteen ja siirapin lisäämisen ja hetken vaivaamisen jälkeen. Lähinnä siksi, että ohjeessa, jonka mukaan näitä yleensä teen, ei mainita missä vaiheessa porkkanaraaste laitetaan, joten se ikään kuin tahtoo aina unohtua.

Porkkanoista tuli sen verran kosteutta, että nestettä olisi voinut vähentää. Porkkanaraastetta oli niin paljon, että leivinjauhetta olisi voinut laittaa enemmän. Tai sitten ongelmana oli vuosikertaleivinjauheeni, jonka parasta ennen oli tammikuussa 2010...

Ja vielä loppukommentti porkkanaraasteesta. Porkkanakakussa raasteen karkeus vaikuttaa kakun koostumukseen siten, että pieni raaste tuo kosteutta, karkea raaste rakennetta. Näihin sämpylöihin ei karkea raaste sovi, sillä porkkana kypsyy hitaasti ja nämä ovat uunissa tosiaankin sen kymmenisen minuuttia.

Ei näistä tällä kertaa mitään master chef -sämpylöitä tullut, mutta kyllä niillä tuoreensämpylänhimon taltutettua sai.

Muodollisuus ja perinne

Kumpikaan ei kuulu siihen asuntoon, jossa minä asun.

Meistä ei kumpikaan ole mitään erityisen kovatuloista sakkia ja kumpainenkin ponnistaa säälittävän kokoiselta pikkupaikkakunnalta, jossa varakkaimmat hankki väritelevision ja me muut, tavalliset kansalaiset käytiin soittamassa puhelut kerrostalon seinän viereen laitetusta puhelinkioskista. Minun entinen kotikuntani juhlii sitä, että kokonsa puolesta se juuri ja juuri välttää pakkoliitoksen naapurikaupunkiin. Toisen kotikunta on useimmiten mediassa yhtenä esimerkkinä kriisikunnista, joilla ei muuta vaihtoehtoa ole kuin toiseen kuntaan liittyä, mutta yksikään kunta ei sitä huoli.

Työväen juhliessa isolla kirkolla meillä savustettiin kirjolohta, valmistettiin skoonenperunoita ja korvattiin nakkien puute shampanjalla. Ruokapöytäkeskusteluista kiivain käytiin pääomatuloista, niiden verotuksesta ja pääomatuloveroista tehtävistä vähennyksistä sekä siitä, miten vähennyksiä on mahdollista jaksottaa ja millainen jaksottaminen on järkevää.

Hetken tunsin itseni yllättävän yläluokkaiseksi kotini lämmössä. Sitten tein havaintoja lähiympäristössä ja päädyin kumpparit jalassa ja roskikset kourassa pihalle.

Skoonenperunat

4 perunaa
1 - 2 sipulia
purkki kermaa
nokare voita

Kuori perunat ja pilko ne noin sentti kertaa sentti -paloiksi. Pilko sipulit karkeaksi pilkkeeksi. Ruskista perunoita pannulla voissa hetki. Kun perunoissa alkaa olla vaaleanruskeaa paistopintaa, lisää sipulipilke ja kääntele hetki. Lisää sitten kerma joukkoon ja anna hautua kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tähän sopii myös kuivatut yrtit maustekaapista, kokeile vaikkapa kuivatulla persiljalla tai salvialla.