Pääsiäinen oli lämmin ja aurinkoinen. En mitenkään pystynyt hillitsemään himojani, joten yhteen ruukkuun oli ihan väkisin viskeltävä lehtisalaatin siemeniä. Siitä on nyt kolme kylmää, märkää viikkoa, jonka aikana yöllä on ollut usein pakkasta ja päivälläkin on saattanut helposti sataa räntää. Ei ehkä yllätä, ettei tässä ihan sadonkorjuuseen vielä päästä.
Yllättävää kyllä, pienet hennot sirkkalehdet ovat sekä pinnalla että hengissä.
Viime kesänä pihaan pystytetyn kirsikkapuun osalta ei ole suurempia odotuksia mitä satoon tulee. Jos se yhdenkin kirsikan tänä vuonna jaksaa punnertaa, taidan soittaa torvifanfaarin. Mutta hienosti se on jaksanut kasvattaa lehtiä ja jopa hiukan kukkia! Se antaa uskoa ensi vuoden mahdollisuuksiin saada ehkä jopa kaksi kirsikkaa.
Tämä "hillittykasvuinen makeakirsikka Stella" päätyi pihaan sammalsyöppöön menehtyneen kuriilienkirsikan tilalle pihan pienremontissa viime kesänä. Valintaperusteina toimi se, että ranchin koko on noin kärpäslätkän luokkaa, joten mikään valtava komistus ei tilaan tahdo istua (sillä oletuksella, että se kasvaisi, ainahan voi käydä myös toisin). Toinen kriteeri oli se, etten enää suostunut mihinkään koristekirsikkaan, jos kerran samalla rahalla voi saada syötävääkin (tuurilla). Sitten se oli vain se spekseihin sopivista puista, joka taimitarhalla näytti omaan silmään parhaalta.
Meillä nämä hommat menee ihan tieteellisellä tarkkuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti