Ja näinhän se on, että lasagneksi ei minunkaan mielestäni saisi kutsua mitään, missä ei ole sekä pastalevyjä että jauhelihaa. Pastalevyt saisivat mieluusti olla tuorepastaa, koska se maistuu paremmalta ja koska pehmeä pasta on helpompi leikata oikeaan kokoon kuin kova kuivapasta.
Akkainaviisissa oli kuitenkin jänskä lasagneversio, jossa jauheliha oli korvattu linsseillä, porkkanalla ja varsisellerillä. Näin tässä mahdollisuuden kokeilla miten paljon kokeiluja kotona sallitaan.
Virallinen versio menee osapuilleen näin.
Linssilasagne
1 sipuli
2 porkkanaa
2 - 3 varsisellerin vartta
2 rkl öljyä
1 tl juustokuminaa
2 dl punaisia linssejä
400 g tomaattimurskaa
3 rkl tomaattisosetta
1 rkl sambal oelekia
1 rkl sokeria
2 dl vettä
250 g ricotta-juustoa
4 dl maitoa
125 g mozzarellaa
lasagnelevyjä
Kuori ja hienonna sipuli. Pilko porkkanat ja varsisellerit paloiksi. Kuullota kasvikset öljyssä juustokuminan kanssa 5 min. Lisää huuhdellut linssit tomaattimurska, tomaattisose, sokeri, sambal oelek ja vesi. Anna kiehua 7 - 8 min.
Laita kulhoon ricotta ja maito ja sekoita suhteellisen tasaiseksi. Viipaloi mozzarella. Öljyä uunivuoka. Levitä vuokaan ensin kerros linssiseosta, peitä lasagnelevyillä ja valuta päälle hieman ricottamaitoa. Toista kunnes linssiseos loppuu. Jätä viimeiseksi lasagnelevykerros, jonka päälle ladot mozzarellasiivut ja valuta niiden päälle loppu ricottamaito. Kypsennä 175 asteessa noin 45 min.
Ja miten se oikeasti meni täällä olikin vähän eri juttu...
Sambal oelekia ei ollut, joten korvasin sen chipotlekastikkeella. Chili kuin chili, eikö? Varsiselleriäkään ei ollut, joten korvasin ne vihreillä linsseillä. Sama väri, sama asia. Juustokuminaa heitin kaksin- tai kolminkertaisen määrän ja öljyn korvasi voi. Mozzarella oli raastetta, koska ohjeistus kaupassakävijälle oli ilmeisesti tulkinnanvarainen. Lisäksi heitin linssiseokseen suolaa, joka näytti puuttuvan alkuperäisestä ohjeesta. Joku on ollut kenties hiukan yli-innokas uusien ravitsemussuositusten kanssa. Lasagnelevyt oli niitä kuivia koppuroita, koska niitä kaapista löytyi.
Siitä huolimatta mausteita olisi voinut laittaa surutta ainakin tuplat nykyiseen, vaikken nytkään pihistellyt ja annoin mennä mieluummin reippaasti yli kuin vähänkään ali. Vihreät linssit eivät tunnu pehmenevän kovin helposti, vaikka liottelin joutessani linssejä pari kolme tuntia. Linssien määrän kasvusta johtuen ricottamaitoa olisi voinut olla enemmänkin, nyt tämä jäi hieman kuivaksi.
Henkilökohtaisesti olen valmis antamaan tälle toisenkin mahdollisuuden. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieleni. Tätä jäi niin paljon yli, ettei viiteen päivään tarvitse miettiä mitä söisi toimistolla lounaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti