Papuriisistä vaihtelua perusriisiin

Jos kyllästyttää iänikuinen broileri, kyllästyttää myös iänikuinen riisi. Siispä vaihtelua kiitos, ja mieluiten helposti.

Tässä yksi hyvä vaihtoehto, etenkin kun vähän tuunaa.

Papuriisi

riisiä puolet vähemmän kuin yleensä laittaisit
1 tlk kidneypapupja
2 rkl timjamia
1 sipuli
1 dl kermaa tai 1 tlk kookosmaitoa
kuumaa vettä
4 tl suolaa
2 tl maustepippurijauhetta

Silppua sipuli hienoksi. Laita kattilaan reilusti voita ja paista sipulisilppua voissa sen aikaa, että silppu hiukan pehmenee. Lisää sitten kidneypavut, joista on enin neste valutettu pois. Huuhdella ei tarvitse. Lisää myös timjami, kerma/kookosmaito, kuumaa vettä ja maustepippuri. Sekoittele ja anna kiehua hiljalleen.

Tarkkaile, ettei neste lopu kesken, lisää kermaa/kookosmaitoa ja vettä tarpeen tullen. Keittele, kunnes riisi on kypsää ja nesteet imeytyneet niin, ettei lautaselle tule riisivelliä.

Suolan kanssa kannattaa olla suhteellisen avokätinen, joskin suolaa ehtii hyvin lisätä vielä lautasellakin. Kiehumaan voi laittaa mukaan myös chilin, joka kyllä kannattaa sitten noukkia pois ennen tarjoilua.

Paistipaisto ja pussi

Piti keksiä virkaa hirven sisäpaistille, ja joulun pyhinähän sille käyttöä löytyi, kinkku kun ei varsinaisesti ole koskaan kiinnostanut. Siispä paistopussi ja lämpömittari esiin ja hommiin. Vaikka eipä tuossa järin kummoista urakkaa ollut, kurjinta oli uunista kantautuva tuoksu ennen kuin mitään oli edes likimain lähestymässä lautasta.

Hirvipaisti

n. 1,5 kg hirven sisäpaistia
1 pkt pekonia
katajanmarjoja
mustapippuria
suolaa
timjamia

Murskaa mausteista kuiva mausteseos. Paista paistin pintaan kaunis väri ja hiero mausteseos lihan pintaan. Lado pekonisiivut paistin päälle, laita lämpömittari paikoilleen lihan paksuimpaan kohtaan ja nosta paisti paistopussiin. Anna paistua ensin 150-asteisessa uunissa, kunnes lämpömittari näyttää 75 astetta. Kiehauta sitä odotellessasi tummasta oluesta ja riistafondista kastike paistille.

Karehrikkonää

Lampaasta tulee harvoin tehtyä muuta kuin paahtopaisteja. Potka on todettu hyväksi, mutta siinäkin on ongelmansa.

Ensimmäinen on potkan koko. Yhden potkan takia ei viitsi uunia koko päivää kuumana pitää. Kahta enempää ei pataan mahdu. Kaksi potkaa on kahdelle aikuiselle aivan liian paljon, mitä tehdä jäljelle jääneelle. Ei lammasta jaksa monta päivää syödä.

Toinen on rasva. Potkassa on rasvaa, joka antaa makua, mutta sitä on koko lailla paljon. Ja koska lihaakin on paljon, se ehtii lautasella vähän jäähtyä, ja arvaapas miten hyvää on jäähtynyt lampaanrasva lautasella...

Kokeiluun päätyi tällä erää lampaan kare, joka ensin sai kylkiinsä marinadin, sitten päätyi kääntyilemään pannulle ja lopulta lepuuttamaan luitaan uuniin. Tämä on siinä mielessä kurja, että vaatii melko paljon keittiön infrastruktuurilta, mutta myös syöjältä. Huonoksi en silti kokeilua tuomitse.

Lampaankare

800 g lampaankaretta
reilu nippu tuoretta oreganoa
1 iso rosmariinin oksa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
hunajaa

Sekoita öljy, oregano, suola, rosmariini ja hunaja morttelissa ja pyörittele kare seokseen. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Paista kareen pintaan paistinpannulla voissa kaunis pinta. Laita sitten vuokaan, lyö kylkeen paistomittari ja 200-asteiseen uuniin. Kun mittari näyttää 58 astetta, se on medium. Jos tykkäät lampaastasi kypsempänä, odota mittarin lukemaa 62.

Anna kareen vetäytyä hetki folion sisällä ennen syömistä.

Jos jotain vinkkiä tässä haluaisin antaa niin se on se, että älä kaada vuokaan lihan päälle paistonestettä ja -rasvaa. Kyllä ei käyttäydy kauniisti uunissa se.

Helppoa ja nopeaa luksusta

Ainakin tavallaan. Rapukeitolla on sydämessäni ikuinen paikka. Tutustuin siihen varttuneessa iässä Savonlinnassa, jonne olin mennyt elämäni ensimmäistä kertaa oopperajuhlille. Parin ystävän kanssa olimme liikkeellä jos ei nyt ihan ykköset yllä, niin aika lähellä kuitenkin. Meillä oli pöytä ihanassa ravintolassa ja otin riskin: alkuruuaksi rapukeittoa.

Olisin voinut syödä sitä samaa rapukeittoa myös pääruuaksi ja jälkiruuaksikin.

Kotvan vietin selvittääkseni, miten saman saisi kotioloissakin, ja sitten se löytyi. Varoituksen sana. Tämä vaatii paljon aikaa ja näpertelyä, mutta kun keiton pohja on kerran tehty, sen voi pakastaa ja sen jälkeen se varsinainen keitto syntyy 20 minuutissa.

Keiton pohjana toimii rapuliemi. En ole kokenut ravunkeittäjä ja rapuliemitarkoitukseen olen käyttänyt pakastettuja rapuja. Parastahan olisi, jos olisi järjestänyt rapujuhlat ja jäljellä olisi vain iso kasa kuoria. Rapulientä kannattaa kerran tehdessään tehdä paljon. Homma on työlästä ja aikaa vievää eikä sitä todellakaan huvita olla alituiseen tekemässä. Vaiva kuitenkin kannattaa, sen voin luvata.

Rapuliemi

noin 20 ravun kuoret
2 sipulia
2 porkkanaa
pieni fenkoli
pala juuriselleriä
4 - 5 rkl tomaattipyrettä
1 timjamin oksa
laakerinlehti
1 nippu tilliä
1 nippu persiljaa
kokonaisia valkopippureita
2 dl valkoviiniä
loraus konjakkia
1,5 l kalalientä
voita

Kuivata ja paahda kuoria noin 150-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Murskaa kuivat kuoret pieneksi.

Pilko sipuli, porkkana, fenkoli ja juuriselleri pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä voissa ja lisää konjakki. Pilko tilli ja persilja ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää vielä kalaliemi ja valkoviini ja anna kiehua pienellä lämmöllä noin 1,5 tuntia.

Lisää loput mausteet ja anna kiehua vielä 30 min. Siivilöi liemi ja keitä kasaan.


Rapukeitto

voita
1 sipuli
pala juuriselleriä
2 - 3 rkl ketsuppia
6 dl rapulientä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kulutusmaitoa
2 dl kermaa vaahdotettuna
cayennepippuria
jokiravunpyrstöjä
nippu tuoretta tilliä
suolaa

Silppua sipuli ja selleri mahdollisimman pieneksi. Kuullota niitä hetki voissa ja lisää sitten ketsuppi. Anna muhia hetki ja lisää sitten rapuliemi. Keitä hetki.

Sekoita vehnäjauhot maidon joukkoon ja lisää seos kattilaan. Anna kiehua hetki. Lisää cayennepippuria (varovasti) ja halutessasi hiukan konjakkia. Lisää vielä kermavaahto, silputtu tilli ja ravunpyrstöt. Anna kuumeta lähes kiehuvaksi ja koita sitten olla syömättä ihan koko kattilallista kerralla.

Jos haluat rapukeittosi virheettömän sileänä, siivilöit sen ennen kermavaahdon lisäämistä etkä laita ravunpyrstöjä. Tillinkin voi laittaa kattilaan silloin jo varhaisessa vaiheessa, niin sen saa siivilöityä pois.

Valkoista jouluksi

Firman pikkujoulut lähestyivät ja teki jotenkin taas mieli vähän leipoa jotain. Akkainaviisista löytyikin taas kiinnostavaa kokeiltavaa: appelsiini-valkosuklaajuustokakku.

Juustokakkuja ennenkin tehneet tuntevat ilmiön. Kuvissa niin muhkean näköinen juustokakku tulee omasta irtopohjavuuasta ulos ihmeellisen lituskaisena ja lättänänä. Tämä sekä firman henkilöstömäärä mielessä päätin tehdä puolitoistakertaisen annoksen.

Se oli virhe.

Kävi ilmi, että tässä ohjeessa täytettä olikin hyvin runsaasti ja puolitoistakertaista ei ollut mitenkään mahdollista saada vuokaan. Kätevä emäntä ratkaisi dilemman kääräisemällä leivinpaperista ja maalarinteipistä kauniit pikku lisäreunat vuokaansa.

Kakku pysyi lisäreunojen sisällä, mutta sitten tuli seuraava ongelma. Miten tuon peittää foliolla tai kelmulla? Ei mitenkään.

Kakun lopulta levätessä jääkaapissa olin jo huokaista helpotuksesta, kun tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan sille faktalle, että paakkelssi pitäisi vielä saada roudattua töihin. Julkisilla. Sääennuste näytti seuraavalle päivälle melkoista myrskytuulta ja sadetta. Ja kirsikkana kakussa: bussipysäkkini on tietyön alta siirretty eikä mukana todellakaan siirtynyt katos.

Kirjallisuus tuli tässäkin avuksi. Amazonin kirjapahvista ja maalarinteipistä askartelin universumin tyylikkäimmän kakkuexpressin ja lopulta seisoin myrskytuulen ja sateen riepoteltavana bussipysäkillä puoli kuudelta aamulla.

Töissä pelkäsin pysyykö kakku kasassa, kun siihen ei tullut lainkaan liivatetta, mutta sen sijaan appelsiinimehua. Näin sieluni silmin itseni kaatamassa kakkua työkavereiden juomalaseihin.

Vaan kasassa pysyi ja työkavereilta tuli kiitosta! Ja koska olin pikkujouluista kotona todella aikaisin ja vieläpä selvin päin, väitän näiden pikkujoulujen onnistuneen omalta osaltani paremmin kuin hyvin. Hurraa!

Appelsiini-valkosuklaajuustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita
3 rkl appelsiinimehua
200 g valkosuklaata
400 g appelsiinituorejuustoa
4 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
4 kananmunan valkuaista
4 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Sulata suklaa ja sekoita sulaan suklaaseen appelsiinimehu, vaniljasokeri ja lopulta vielä tuorejuusto.

Vaahdota kerma melko napakaksi vaahdoksi. Vaahdota sitten sokeri ja munanvalkuaiset keskenään marenkivaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun se on vitivalkoista, kiiltävää ja niin jämäkkää, ettei se tule ulos kulhosta, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin.

Sekoita ensin tuorejuustoseokseen kermavaahto varovaisesti, kääntele sitten marenkivaahtokin joukkoon. Kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle, tasoittele pintaa ja peittele foliolla. Anna jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Älä ota härkää sarvista

Tartu sen sijaan häntään! Siellä täällä, harvakseltaan mutta kuitenkin, olen törmännyt häränhäntiä ylistäviin lausuntoihin. Skeptisesti olen lausuntoja silmäillyt enkä asiaan ajatusta enempää uhrannut, koskapa ei häntiä ole järin kaupoissakaan näkynyt. Miksi vauhkoontua jotain, jonka hankkiminen on työn ja tuskan takana.

Viimeisen parin vuoden ajan olen kuitenkin kiihtyvällä tahdilla havainnut häntiä paloina ja kokonaisina eri kauppojen lihatiskeillä. Saatavuus on siis jotenkin puolihuomaamatta parantunut selvästi.

Ja lopulta koitti päivä, jona häränhäntiä jääkaappiin ilmestyi ja pataan ne päätyi.

Eivätkä päätyneet viimeistä kertaa! Kyllä ei pysty epäonnistumaan, jos lihassa on riittävästi rasvaa ja se muhii uunissa tuntikausia.

Häränhäntäpata

5 - 6 reilun kokoista häntäpalaa (n. 700 - 900 g)
2 sipulia
2 - 4 porkkanaa
3 rkl fariinisokeria
4 rkl härkäfondia
3 - 4 dl punaviiniä
3 rkl balsamicoa
4 rkl soijakastiketta
reilusti timjamia

Pilko porkkanat ja sipulit reilun kokoisiksi paloiksi. Paista niitä hetki voissa pannulla ja laita pataan. Paista myös häntäpaloihin kaunis pinta ja laita pataan.

Lisää pataan mausteet ja nesteet. Lisää vielä lopuksi tarvittaessa vettä. Nestettä pitäisi olla siten, että muut ainekset ovat kutakuinkin kokonaan nesteen pinnan alla. Nosta pata uuniin ja anna hautua 200-asteisessa uunissa tunnin. Laske uunin lämpötila sitten 150-asteeseen ja anna hautua vielä 3 tuntia.

Luullisen ja rasvallisen lihan syöminen on aina vähän työlästä. Voit hiukan helpottaa urakkaa vähän siivoamalla häntien pinnasta kalvoa pois, mutta sotkuiseksi menee lautasella siitä huolimatta. Tästä määrästä häntää tulee illallinen kahdelle aikuiselle, kolmelle jos ovat laatua, jolle laadulla on määrää isompi merkitys.

Mutta herkkua se on joka tapauksessa.