Tagine ilman taginea

Huusholliin tuli kerran taginepata. Sitä päätin kokeilla, löysin kivan lammastagineohjeen ja ryhdyin hommiin. Tagine liedelle, öljy lämpiämään tagineen. Parin minuutin kulutta pata halkesi, öljyt valuivat kuumalle keraamiselle liedelle ja päästiin kokeilemaan miten toimii sammutuspeite.

Se toimi hyvin.

Kämppä ei kärähtänyt, palohälytin pysyi hiljaisena ja hellastakin hävisi palon jäljet muutaman päivän vimmatulla hinkkaamisella.

Hankkikaa hyvät ihmiset sammutuspeite.

Taginepataa ei sittemmin ole tähän köksään tullut eikä todennäköisesti tulekaan, koska tavallinen savipata kypsentää ruuan myös. Ilman, että kokkauksen olennaisena elementtinä toimii sammutuspeite. Varaan itselleni oikeuden myöhemmin muuttaa mieleni hassun näköisen hattukannen vaikutuksesta ruuan makuun, mutta tällä hetkellä epäilen huomaavani mitään eroa tavalliseen savipataan.

Kuukauden lomalla Aasiassa söin vain paikallista sapuskaa, eikä nyt ole pariin kuukauteen sen suunnan pöperöitä mieli tehnyt. Suomalaiseenkin tarttis kuitenkin jotain vaihtelua, joten päädyin Lähi-Itään ja marokkolaiseen vegetagineen. Hämmentävää, miten hyvin kaneli sopii kasvisruokaan.

Itselleni tyypilliseen tapaan virallisesta ohjeesta jäi pois valkosipuli, jota en pysty syömään. Myös itse kasvisten osalta tuli tenkkapoo. Ei minun matkani varrella olevissa kaupoissa mitään säilöttyjä sitruunoita ollut. Eikä tämä vuodenaika ole kurpitsan aikaa. Joten hommaa tuunattiin.

Onko olemassa pataruokaa, josta pystyisi saamaan hyvän valokuvan eikä vain niitä sellaisia, jossa lautasella tai muussa astiassa on jonkunnäköinen läiskäys jotain, jonka tarkempi olemus jää hämärän peittoon?

Kasvistagine

2 salottisipulia
1 iso bataatti
0,5 dl öljyä
1 pussi sahramia
1 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua kantelia
1 purkki kikherneitä
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 tl sokeria
1 tl suolaa

Pilko kasvikset ja huuhtele kikherneet. Jos kikherne on uusi tuttavuus, ne on huuhdeltu sitten, kun lakkaavat vaahtoamasta. Laita öljy pataan ja kuullota hetki pilkottuja kasviksia. Lisää mausteet ja pyörittele kasviksia mausteessa ja öljyssä koko ajan, etteivät pala. Itse en arvokasta sahramia tällaiseen kokeiluun tuhlaa, joten sen viransijaiseksi päätyi kurkuma.

Lisää kikherneet, tomaattimurska, suola, sokeri ja vesi. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin neljästä kuivatusta viikunasta, jotka nekin laitetaan tässä vaiheessa, jos niitä on. Itselläni ei. Kärsivällisyys kaupassa loppui kesken. Ei löytynyt.

Hauduta pataa hiljaisella lämmöllä noin tunti tai kunnes kasvikset ovat kypsiä ja pehmeitä. Lisää mausteita, jos tarvis.

Virallisen tarjoiluohjeen mukaan kylkiäisiksi kuuluu pitaleipää, turkkilaista jogurttia ja tuoretta korianteria. Leipää en ruuan kanssa käytä, jogurtti ei kuulu puoliskon ruokavalioon (ja kuvittelin vielä tekovaiheessa hänen tätä syövän) ja tuore korianteri unohtui.

Kala paketissa

Kun kukaan ei ole kritisoimassa, saan temmeltää keittiössä just niinkuin haluan. Golfsesonki on siten oivallista aikaa kokeilla kaikkea sitä, mihin ei talven aikana Suuri Ruokakriitikko suostunut. Jos ei ole paikalla, ei ole varaa valittaa.

Brittein ruuastaan kuuluisalta saarelta kotoisin oleva kaveri ylisti ruokaa, jota kutsui nimellä trout in a parcel. Kuulemma helppo ja maukas. Joku näkisi tässä suuren riskin, minä väljähtäneen onnistumisen mahdollisuuden. Siispä kalaa evästä ja toinen käsi leivinpaperille.

Kala paketissa

pieniä perunoita, uusien puutteessa talvisiikli on oikein hyvä
sitruuna
taimen tai muu lohikala
fenkoli
ranskankermaa
oliiviöljyä

Keitä perunat puolikypsiksi. Anna niiden jäähtyä ja pilko hieman pienemmiksi. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen.

Sekoita oliiviöljy, hiukan raastettua sitruunan kuorta, suolaa ja pippuria keskenään ja hiero kalan päälle ja sisälle. Laita kala folion päälle ja täytä perunan ja ohuilla fenkolin siivuilla. Kääri paketti tiiviiksi ja paista 15 - 20 minuuttia uunissa. Tarjoile sitruunaviipaleiden ja ranskankerman kanssa.

Ja sitten se minun versioni, jossa talvisiikliäkään ei kaupassa ollut, joten virkaa tekee täyskokoiset mitkälieperunat, kiinteitä kuitenkin. Kaupan ainoa kokonaisena myyty kala oli siika, joten sekin meni vähän sinne päin. Kalan vatsassa oli kovin vähän tilaa, joten priorisoin sinne pääasiassa fenkoleita ja muutaman perunan.

Tuore fenkoli oli minulle uusi tuttavuus. Omat fenkolini jäivät aika koviksi. Oletan, että niiden olisi kuulunut olla hieman pehmeämpiä. Syy voi olla kuivassa kalassa. Lohikalat ovat rasvaisia kaloja ja kalan rasva on paistotilanteessa käytännöllinen. Siika on kuiva ja aiheuttaa siksi valmistuksessa päänvaivaa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin 325 Fahrenheitista, joka vastaisi noin 160 Celsiusta. Ehkä olisi pitänyt paistaa kuumemmassa uunissa? Tiivis foliopaketti pitää kosteuden ja höyryt sisällä, ehkä olisi tarvittu lisää kosteutta ja höyryä.

Myös kokonainen kala asettaa omat ongelmansa. Kun kalan sisuksiin hieroo mausteet, kyllä se alapuoli kalasta kivalta maistuu. Päälipuoli jää loiventaen ilmaistuna loivaksi. Nahan päälle voi lätkiä ihan mitä mausteita haluaa, kalan lihaan maku ei päädy.

Yksi ratkaisu olisi viiltää nahkaan viiltoja ja hinkata mausteita viiltoihin. Niitä saa tehdä kuitenkin aika tiheään ja rikkonainen nahka on kypsästä kalasta kurja poistaa. Toinen ratkaisu olisi ns. tehdä kanat ja irrottaa nahka lihasta jo ennen kypsennystä, sulloa nahan ja lihan väliin mausteet ja tipauttaa nahka takaisin päälle. Voihan sen ottaa sorminäppäryysharjoituksena niin halutessaan.

Itse tykkään käyttää ruuan ja folion välissä leivinpaperia. Etenkin grillissä lämpötilat nousevat sen verran koviksi, että sapuskat palavat helposti folioon kiinni. Leivinpaperi välissä hidastaa kiinni kärvähtämistä.

Valmistuksen näkökulmasta tämä oli helppo. Lievää ärsytystä aiheuttaa, että jotain täytyy kypsentää ennen kuin sen voi kypsentää, mutta yleensä ohjeen noudattaminen niissä käskyissä selvästi parantaa lopputulosta. Kivaa tässä on myös se, että kala, jonka valmistaminen niin, että se kypsyy mehukkaaksi eikä kuivu on vaikeaa, pysyy tässä mehukkaana ja hyvänä, vaikka paistoaika vähän venyisikin. Ilman tiivistä foliopakettia se jää pelkäksi haaveeksi.

Tuomioni pöperölle: kokeilen toiste, mutta rasvaisemmasta kalasta ja ohuemmilla fenkolisiivuilla.

Makumuisto ystävästä

Kaksivuotinen jakso elämästäni valtakunnan ykköskoulussa 90-luvun loppupuolella jätti elämääni paitsi puolihyödyttömän tutkinnon, myös rakkaimman jälkiruokani. Sen oli tehnyt jostain lehden alanurkasta löytämänsä mainoksen sisältämän ohjeen perusteella koulukaverini äiti. Jos pitäisi veikata, se oli Creme Bonjour -mainos.

Toisin kuin monesta muusta, tästä ei oikein pysty tekemään puolikasta tai pienennettyä kokoa. Irtopohjavuokien kokovalikoima on vähän yksioikoinen. Se ei toisaalta haittaa, koska tämä on niin ihanaa, että sen syö mielellään kokonaan itse. Itseltäni se sujuu alle viikossa.

Laiskalle tiskaajalle tämän tekeminen aiheuttaa ahdistusta, kulhoja kuluu.

Vaniljalla täytetty toivomus

150 - 200 g digestive-keksejä
100 - 150 g sulatettua voita
1 tl sokeria
mansikkahilloa

Täytteeseen
1 prk (150 - 200 g) vaniljatuorejuustoa
2 kananmunanvalkuaista
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
0,5 dl tomusokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit. Parhaiten se onnistuu laittamalla ne pakastepussin sisään, joka laitetaan pakastepussin sisään ja hakkaamalla kaulimella. Luota minuun. Kaksi pakastepussia tarvitaan. Tai no, kokeile. Ainahan voi onnistaa ja jäät yhtä keksimurskan räjähdysmäistä leviämistä köyhemmäksi.

Sulata voi. Jos haluat vähän suklaata, laita tässä vaiheessa voin joukkoon kaakaojauhetta pari ruokalusikallista. Sekoita sula voi, sokeri ja keksimurska ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Suosittelen leikkaamaan vuoan pohjalle leivinpaperin ja painelemaan keksimurskan sen päälle. Laita keksimurska jäähtymään jääkaappiin.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi, kuitenkin munista erillään. Kuumenna noin 0,25 dl vettä lähes kiehuvaksi, puristele liivatelehdet kuiviksi ja sulata ne veteen. Sekoita kermavaahto, tomusokeri ja vaniljatuorejuusto tasaiseksi. Sekoita varovasti joukkoon hieman jäähtynyt sulanut liivate. Nostele valkuaisvaahto joukkoon varovasti, älä sekoita voimalla.

Laita tuoreiden hedelmien siivuja, marjoja tai hilloa keksipohjan päälle ja valuta tuorejuustoseos niiden päälle. Tasoita ja anna jäähtyä muutama tunti jääkaapissa.

4 bloggausta ja heti haaste

Tähänkö on tultu, ehdin kirjoittaa 4 lyhyttä tekstiä ja heti ollaan haastamassa. Kysynpähän vaan.

Onneksi Säde oli kuitenkin lempeä aloittelijalle eikä aloittanut heti suoraan haasteella oikeuteen.

11 asiaa itsestä:

1. Olen laiska. Kaikkea on tosi kiva tehdä, kunhan se on helppoa ja nopeaa.

2. Väitän pitäväni ruuanlaitosta, mutta oikeasti minä en ole kotona se, joka ruokaa yleensä laittaa.

3. Väitän pitäväni leipomisesta, mutta voi mennä vuosikin ilman, että kosken mihinkään aiheeseen liittyvään. Samaa voi sanoa valokuvaamisesta.

4. Minun on helpompi lähteä lenkille kuin tarttua essuun ja jauhopussiin.

5. Makeanhimoissani saatan ryhtyä leipomaan ja odotan raivokkaasti leipomuksen valmistumista. Kun se lopulta olisi syömäkuntoinen, minun ei enää tee mieli.

6. Keittiössä käyn suurimmat kiistat pihvien paistamisesta. Minut koulutti muinainen työnantaja ruokamestariksi ja pilkoin ja möin lihoja työkseni, mutta kotona joudun käyttämään lievää väkivaltaa, että joku amatööri ei sössi huushollin pihvejä.

7. Talvella odotan kesää vain siksi, että saa itse savustettua kalaa ja pääsee fillarilenkeille.

8. Alan murehtia pataruoka- ja pitkään haudutettujen ruokien kauden päättymistä heti tammikuussa.

9. Takapihan viljelyalaa on liikaa ja liian vähän. Ensin ei tahdo löytyä riittävästi sopivaa viljeltävää, sitten ei viljelylaatikot riitäkään mihinkään.

10. Harmittaa vieläkin (3 vuotta asian jo tultua hoidetuksi), ettei etuplantaasilla voi viljellä pensasmustikkaa.

11. En ole ihan varma toivonko ranchin siirtonurmen heittävän henkensä, niin olisi hyvä tekosyy hommata vielä muutama viljelylaatikko lisää.

Vastaa 11 kysymykseen:

1. Lapsuuden sankarisi. Piirretyn Robin Hood -leffan Robin Hood, se kettu.

2. Lempiherkkusi. Ropsaukset.

3. Taito, jonka haluaisit hallita. Akvarellimaalaus. Tai oikeastaan ihan mikä kädentaito vaan.

4. Viimeisin korvamadoksesi kotiutunut biisi. Kör 60 and I know it.

5. Kirja vai tablettikone? Kirja.

6. Lempipelisi tai -leikkisi. Se, missä ei pelata eikä leikitä.

7. Suihku vai kylpy? Suihku.

8. Bravuurisi. Lasagne.

9. Turhake, jota ilman et voi elää? iPod.

10. Ruusukuppi, hupimuki vai termospullo? Termos.

11. Pyjama, yöpaita vai pelkkä parfyymi? Mihin unohdit suihkusaippuan?

Mikään ruokaan liittyvä ei käsissäni ihan ohjeen mukaisena pysy, joten miksi pysyisi tämäkään. Siispä 11 uutta kysymystä vastattavaksi tuunattuna siten, että vastaukseksi ensimmäinen mieleen tuleva sana:

1. aamiainen

2. tuore

3. vihreä

4. karvas

5. kani

6. pallo

7. kuva

8. höyry

9. veltto

10. vaaka

11. valtti

Haastaa pitäisi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa, mutta enhän minä edes tiedä niin monta blogia. Niin että haastan vain kolme:

1. Termostaattori ja Mielenkiinnotonta http://termostaattori.wordpress.com

2. End of Solitude http://endofsolitude.wordpress.com

3. Sanna Ha ja Karhusuo http://karhusuo.blogspot.fi

Joo, mut mitä sen kanssa

Harvassa on ne hetket, jolloin ei keksi mitä illalliseksi tekisi. Vaihtoehtojakaan ei varsinaisesti ole loputtomasti: nautaa, kanaa, sikaa, kalaa. Mutta mitä sen kanssa? Se on ikuinen ongelma.

Vaikka parsaa ja perunaa.

Lämmin parsa-perunasalaatti

uusia perunoita
nippu tuoreita vihreitä tankoparsoja
sitruunamehua
suolaa
voita
vettä

Keitä uudet perunat suolavedessä lähes kypsiksi. Tee samoin tankoparsoille. Ennen keittämistä kannattaa parsasta ottaa kaksin käsin tukeva ote molemmista päistä ja taivuttaa niin, että parsa katkeaa. Näin saa kätevästi puumaisen osan parsasta pois. Parsat kannattaa myös kuoria kuorimaveitsellä ennen keittämistä.

Anna perunoiden ja parsojen jäähtyä. Pilko perunat ja parsat pienemmiksi paloiksi ja paista noin viiden minuutin ajan voissa pannulla. Loppuvaiheessa voit pirskotella mukaan hiukan sitruunamehua.

Tämä istuu melkein minkä vain kylkeen, joskaan pataruokien rinnalle en laittaisi. Perunoinakin voi käyttää vaikka eiliseltä jääneitä. Pilkkomiseen asti voi tehdä vaikka edellisenä päivänä etukäteen. Ja kun uusia perunoita ei vielä ole (olen jäärä, minulle on olemassa vain kotimaista perunaa), keitin tähän tyynen rauhallisesti vanhoja perunoita. Koska tätä oli talven jäljeltä niin kova ikävä, että se ajoi pikkunyanssien kuten uusien perunoiden ohi.

Kello viiden tee

Törmäsin niin omituiseen ohjeeseen, että se piti kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin gluteenittomia jauhoja, mutta koska itselläni ei niitä ollut, korvasin ne normaalilla vehnäjauholla.

Earl grey -muffinssit olivat minun keittiöni standardeista poiketen ihan kivan näköisiä, mutta niitä vaivasi sama, mikä minusta vaivaa koko muffinssiaihetta: kuivuus. Ehkä vähän vähemmän uunissa? Ehkä pieni kostutus earl grey -teellä?

Earl grey -muffinssit

125 g pehmeää voita
1,75 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
4 - 5 pussia earl grey -teetä
4 kananmunaa
1 tl sitruunamehua
hiukan suolaa
1 dl perunajauhoja
1,5 dl gluteenittomia jauhoja (tai vehnäjauhoja)
2 tl leivinjauhetta

Kuorrutteeseen
1 pussi earl grey -teetä
n. 2 rkl kuumaa vettä
n. 2 dl tomusokeria

Vaahdota rasva ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää teepussien sisältö joukkoon ja jatka vaahdottamista. Lisää yksitellen kananmunat koko ajan vatkaten. Lisää sitruunamehu. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja annostele muffinssivuoksiin. Paista 200 asteessa 5 - 10 minuuttia.

Hauduta kuorrutetta varten teepussia pienessä määrässä vettä noin 5 min. Sekoita tee tomusokerin joukkoon tilkka kerrallaan, kunnes kuorrutus on notkeaa ja pystyt käsittelemään sitä, mutta se ei valu nestemäisenä. Koristele jäähtyneet muffinssit ja vietä englantilainen teehetki.

Alkuperäisen ohjeen mukaan tämä siis sopii sekä laktoosi- että gluteeniongelmaisille. Ohje patistelee myös kokeilemaan Keisarin morsianta.

Rairuoho ruokalautaselle

Puoli vuotta sitten kaapin perukoille unohtuneet herneet näkivät päivänvalon, kiitos ystävän viikko sitten Facebookiin päivittämän rairuohokuvan. Jos joka ikinen ruokaa tai sen tapaista tarjoileva laitos ei olisi viimeiset viisi vuotta hukuttanut kaikkea herneenversoihin, näitä voisi kokeilla idättää jopa talvella. Näin huhtikuussa eivät näytä tarvitsevan kuin kevyesti multaa ja reilummin kosteutta.

Olen ollut jotenkin normaalia hellemmällä ja aikaansaavammalla tuulella, joten olen kastellut näitä viikon ajan lähinnä suihkupullolla, muutamana ensimmäisenä päivänä jopa useamman kerran päivässä.

Worry no more, arki on koittanut ja vaippaiästä on herneiden ulos kasvaminen, kasteluinnostukseni ei varmasti kestä pääsiäisen tuolle puolen.

Tässä kuvassa herneet ovat 7 päivän ikäisiä. Multaan menivät suoraan siitä pussista, mistä yleensä tehdään kai hernekeittoa.

Joskus farmarin hommat on tosi työläitä.

Lättähattu

Päätin ryhtyä pikkuleipähommiin. Mitä enemmän suklaata, sitä parempi. Viikko sitten kokeillut muffinssit jäivät jotenkin kuivaamaan suuta, nyt piti saada jotain muuta.

Ja tässä lopputulos, sekä se versio, mikä oli tavoite, että se, mikä rivarihelvetin uunista ulos tuli:

Syytän tästä syyskuussa 2009 vanhaksi mennyttä leivinjauhetta.

Mutta oli siinä ohjeessakin jotain kummallista. Paljon suklaata, paljon voita, kananmunaa ja vain vähän jauhoja. Kuitenkin taikinasta olisi pitänyt pystyä muotoilemaan palloja leivinpaperille. Käsin. Sanomattakin on selvää, että teelusikalla lätkimällä tulee eri näköistä.


Maapähkinäpikkuleivät

125 g voita
120 g tummaa suklaata
3,5 dl sokeria
3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
120 g maitosuklaata rouhittuna
150 g sokeritonta maapähkinävoita
1 dl tomusokeria

Sulata tumma suklaa ja voi ja anna seoksen jäähtyä. Lisää joukkoon kananmunat ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Lisää jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Lisää lopuksi suklaarouhe.

Ota taikinasta teelusikalla paloja ja pyörittele palat palloiksi leivinpaperille väljästi. Paista 175 asteessa 12 - 15 minuuttia.

Pikkuleipien jäähtyessä sekoita maapähkinävoi ja tomusokeri tasaiseksi massaksi. Levitä joka toisen pikkuleivän sileälle puolelle maapähkinävoita ja paina toinen pikkuleipä vastapuoleksi.