Brittein ruuastaan kuuluisalta saarelta kotoisin oleva kaveri ylisti ruokaa, jota kutsui nimellä trout in a parcel. Kuulemma helppo ja maukas. Joku näkisi tässä suuren riskin, minä väljähtäneen onnistumisen mahdollisuuden. Siispä kalaa evästä ja toinen käsi leivinpaperille.
Kala paketissa
pieniä perunoita, uusien puutteessa talvisiikli on oikein hyvä
sitruuna
taimen tai muu lohikala
fenkoli
ranskankermaa
oliiviöljyä
Keitä perunat puolikypsiksi. Anna niiden jäähtyä ja pilko hieman pienemmiksi. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen.
Sekoita oliiviöljy, hiukan raastettua sitruunan kuorta, suolaa ja pippuria keskenään ja hiero kalan päälle ja sisälle. Laita kala folion päälle ja täytä perunan ja ohuilla fenkolin siivuilla. Kääri paketti tiiviiksi ja paista 15 - 20 minuuttia uunissa. Tarjoile sitruunaviipaleiden ja ranskankerman kanssa.
Ja sitten se minun versioni, jossa talvisiikliäkään ei kaupassa ollut, joten virkaa tekee täyskokoiset mitkälieperunat, kiinteitä kuitenkin. Kaupan ainoa kokonaisena myyty kala oli siika, joten sekin meni vähän sinne päin. Kalan vatsassa oli kovin vähän tilaa, joten priorisoin sinne pääasiassa fenkoleita ja muutaman perunan.
Tuore fenkoli oli minulle uusi tuttavuus. Omat fenkolini jäivät aika koviksi. Oletan, että niiden olisi kuulunut olla hieman pehmeämpiä. Syy voi olla kuivassa kalassa. Lohikalat ovat rasvaisia kaloja ja kalan rasva on paistotilanteessa käytännöllinen. Siika on kuiva ja aiheuttaa siksi valmistuksessa päänvaivaa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin 325 Fahrenheitista, joka vastaisi noin 160 Celsiusta. Ehkä olisi pitänyt paistaa kuumemmassa uunissa? Tiivis foliopaketti pitää kosteuden ja höyryt sisällä, ehkä olisi tarvittu lisää kosteutta ja höyryä.
Myös kokonainen kala asettaa omat ongelmansa. Kun kalan sisuksiin hieroo mausteet, kyllä se alapuoli kalasta kivalta maistuu. Päälipuoli jää loiventaen ilmaistuna loivaksi. Nahan päälle voi lätkiä ihan mitä mausteita haluaa, kalan lihaan maku ei päädy.
Yksi ratkaisu olisi viiltää nahkaan viiltoja ja hinkata mausteita viiltoihin. Niitä saa tehdä kuitenkin aika tiheään ja rikkonainen nahka on kypsästä kalasta kurja poistaa. Toinen ratkaisu olisi ns. tehdä kanat ja irrottaa nahka lihasta jo ennen kypsennystä, sulloa nahan ja lihan väliin mausteet ja tipauttaa nahka takaisin päälle. Voihan sen ottaa sorminäppäryysharjoituksena niin halutessaan.
Itse tykkään käyttää ruuan ja folion välissä leivinpaperia. Etenkin grillissä lämpötilat nousevat sen verran koviksi, että sapuskat palavat helposti folioon kiinni. Leivinpaperi välissä hidastaa kiinni kärvähtämistä.
Valmistuksen näkökulmasta tämä oli helppo. Lievää ärsytystä aiheuttaa, että jotain täytyy kypsentää ennen kuin sen voi kypsentää, mutta yleensä ohjeen noudattaminen niissä käskyissä selvästi parantaa lopputulosta. Kivaa tässä on myös se, että kala, jonka valmistaminen niin, että se kypsyy mehukkaaksi eikä kuivu on vaikeaa, pysyy tässä mehukkaana ja hyvänä, vaikka paistoaika vähän venyisikin. Ilman tiivistä foliopakettia se jää pelkäksi haaveeksi.
Tuomioni pöperölle: kokeilen toiste, mutta rasvaisemmasta kalasta ja ohuemmilla fenkolisiivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti