Viime vuonna punajuuri oli yllättävän satoisa. Myös porkkanaa tuli kivasti, mutta jostain syystä ne eivät kasvaneet kovin suuriksi ja jäivät vähän muotopuoliksi. Ehkä viljelylaatikoiden multa on liian pehmeää, kun niistä tuli pyöreäpäisiä. Perunakin tarvitsee niukat ja ankeat kasvuolosuhteet yltääkseen parhaimpaansa, ehkä porkkanakaan ei arvosta arjen ylellisyyksiä, kuten Biolanin mustaa puutarhamultaa. Luomua vielä.
Viime vuoden ongelma oli satokauden ajoittuminen yhteen ja samaan hetkeen. Kahden viikon ajan tilliä loppusijoitettiin aamiaisesta lähtien jokaiseen ateriaan. Nyt pyrin oppimaan virheestä ja istutin vain osan. Loput ajattelin istuttaa parin viikon päästä. Sitten syödään tilliä aamiaisesta illalliseen neljä viikkoa, veikkaan.
Ongelmatonta ei ollut myöskään punajuurisadon määrä verrattuna kulutukseen. Tästä en ole oppinut mitään, sen voin sanoa jo tässä vaiheessa kasvukautta.
Olin vuosi sitten myös hyvin pessimistinen siementen itävyyden suhteen. Niinpä viskasin puoli pussia siemeniä puolikkaan viljelylaatikon alalle ja enin hävikki tuli jo ennen sadonkorjuuta, kun harvennuksista tuli mittavat.
Lantsareissa ja Teboilin lippis päässä kulkemisen lisäksi kokeilin parsa-mascarponepastaa.
Parsa-mascarponepasta
spagettia
puntti vihreää parsaa
sipuli
kirsikkatomaatteja
50 g mascarponea
50 g gorgonzolaa
suolaa
oliiviöljyä
Kuori ja keitä parsat. Laita spagetit kiehumaan. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kuullota sipuli ja parsat. Lisää paloitellut kirsikkatomaatit ja lopulta mascarpone ja gorgonzola. Keitä sen verran, että juusto sulaa. Kaada sekaan keitetty spagetti, sekoita ja syö.
Itselläni kävi tässä pieni tapaturma. Jostain syystä muistin kaupassa mascarponen ricottaksi ja gorgonzolan parmesaaniksi. Ricotta ei sula pannulla, havainnoin. Henkilökohtaisesti olisin valmis väittämään, että koko paketti olisi äärettömän hyvää ihan ilman mascarpone-gorgonzolakastiketta, hiukan sitruunamehua vain mausteeksi, hiukan oliiviöljyä ja kohti napaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti