Makumuisto nuoruudesta

Ropsaukset. Niitä äitini aina toisinaan teki ja niitä syötiin niin, että oli kitalaet verillä ja paha olo. Ja sittenkin vielä pari lisää...

Kasvoin yksinkertaisen keittiön parissa. Ruoka oli pääsääntöisesti paitsi edullista, myös vikkelästi tehty. Äiti kävi töissä, kaksi lasta vinkumassa helmoissa joko on valmista ja kun valmista oli, se ei kelvannut. Anteeksi, äiti...

Kovin usein ei leivottu eikä älyttömän usein ollut varsinaisesti mitään jälkkäreitä, mutta toisinaan tehtiin ylimääräisiä herkkuja ja nekin luonteeltaan yhtä yksinkertaisia tehdä kuin varsinainen ruokakin.

Yksinkertaisuus, helppous ja nopeus mielessäni minäkin lähdin pitkästä aikaa näitä tekemään, mutta yhtä en ollut ajatellut ihan loppuun asti. Olin kaupasta ostanut pikkiriikkisiä konvehti- ja karkkivuokia. Luulin niiden olevan mukavan pieniä ja näppäriä. Eivät ole. Ovat helvetillisen pieniä ja hankalia. Niihin meni suunnilleen kuusi riisimuroa per vuoka.

Ole fiksu. Käytä tavallisia muffinssivuokia.

Samalla oli hyvä tilaisuus tehdä samanhenkinen uusi tuttavuus, johon sain vielä tuhottua hieman maapähkinävoitakin.

Kookosrasvan tykkään sulattaa vanhanaikaisesti kattilassa. Käytän kookosrasvaa todella harvoin enkä oikein tunne sitä, joten kattilassa se pysyy paremmin kontrollissani. Kookosrasva sulaa todella helposti, riittää kun laittaa levyn kolmoselle.

Suklaaropsaukset

100 g kookosrasvaa
0,5 pkt tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl riisimuroja

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosrasva ja lisää se joukkoon. Sekoita ja lusikoi annosvuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Maapähkinävoiropsaukset

150 g kookosrasvaa
1 dl maapähkinävoita
0,75 dl siirappia
5 dl riisimuroja

Sulata kookosrasva yhdessä maapähkinävoin ja siirapin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin ruokosokerisiirapista, itse suhtaudun nihkeästi kaikkeen sellaiseen, mitä ei yleensä keittiössämme tarvita, sillä ne tuppaavat jäämään kaappiin ja vanhenevat sinne. Sekoita sula massa riisimurojen kanssa ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi annosvuokiin ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kummatkin näistä voi tehdä myös leivinpellille leivinpaperin päälle ja leikata sitten jähmettyneenä siisteihin paloihin. Ihan liian helppoa minulle. Siksi tein yli 200 kappaletta minikokoisia suupaloja hinteliin ja kiikkeriin paperivuokiin, joiden täyttöön teelusikka oli liian iso ja joiden käsittelyyn sorminäppäryyteni ei riittänyt ollenkaan, joten vuuat lentelivät sinne tänne, yleensä taikinakulhoon.