28.4.2015

Nopeiden tilanteiden alkupala

Minikrustadit ovat aina vetäneet puoleensa. Ne ovat jotenkin justiinsa passelin kokoisia pikkunaposteluun. Sisällekin saisi vaikka mitä herkkua, mutta siinä se ongelma onkin: mitä ihmettä sinne sisään voisi lykkiä. Yksinkertaisimmillaan se onnistuu maustetulla tuorejuustolla, mutta kehittyneempiäkin mahdollisuuksia on.


Vapun syöminkejä ennakoiden piti tehdä pieni kokeilu.

Ehdottoman hyvät puolet näissä on se, että ne on nopeita tehdä. Hitaimmat ja hankalimmat vaiheet ovat kananmunan keittäminen ja krustadien täyttäminen. Huonompaa on vastavuoroisesti se, että jos haluaa krustadinsa kivan rapeina, täytön ja syömisen väliin ei parane jättää ylimääräistä luppoaikaa.

Toisaalta, eikös se ole sitten täydellinen syy napostella surutta keittiövuoron aikana. Vai löytääkö joku paremman?

Rapukrustadit

1 kovaksi keitetty kananmuna
1 pkt (24 kpl) minikrustadeja
n. 100 g jokiravunpyrstöjä
2 rkl ranskankermaa
2 rkl kevytmajoneesia
0,25 tl dijon-sinappia
hiukan ruohosipulia ja tilliä silputtuna
suolaa

Leikkaa ravunpyrstöjä hiukan pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, murskaa keitetty kananmuna ja lisää joukkoon ja täytä krustadit seoksella. Tarjoile heti.


Krustadien löytyminen voi osoittautua hankalaksi. Suunnista keksihyllylle. Yleensä krustadit ovat joko ylä- tai alahyllyllä, koskaan en ole tavannut niitä paraatipaikoilta. Varaudu siis tarkkaan syynäämiseen. 

S-sarjan kaupoissa vaikuttaisi täällä päin olevan vain kämmenen kokoisia krustadeja. Miten sellaisen oikein syö? Täytteethän on pitkin naamaa, jos isoa krustadia pitää ryhtyä osissa nakertamaan. K-sarjan kaupoissa vaikuttaisi olevan enemmän krustadiosaamista ja hyllyssä raavaan työmiehen peukalonpään kokoisia minikrustadeja.

Täytteen osalta vapuksi vaihtuu ranskankerma mahdollisimman kovaksi vaahdoksi vaahdotettu kuohukerma, koska ravinnerajoittunut. Mukaan voisi sipaista myös sambal oelekia, jota ei kyllä tällä hetkellä jääkaapista löydy. 

Kananmunaa voi laittaa paljon vähemmänkin, minä nyt vain satun tykkäämään siitä. Samalla ranskankerman ja majoneesin yhdistelmä tuntui kaipaavan edes jotain vähän kevyempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti