Ohjetta katsellessa idea tuntui tosi hyvälle, mutta kun paistinpannulle oli ehtinyt seesamiöljy, omena ja maapähkinävoi, alkoi tuntua tosi vahvasti pizzataksi-illalle. Kyllä ei tuntunut ollenkaan lupaavalta!
Olin kuitenkin väärässä. Maapähkinävoin maussa on jotain, joka ei saa varauksetonta hyväksyntääni, joten kun sen kanssa ottaa tässä iisisti, homma toimii kuin... jaa no. Metrinen halko.
Siankylkirulla
noin kilo siankylkeä, ilman luita
1 rkl suolaa
2 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuminansiemeniä
1 tl mustapippuria
0,5 tl chiliä
Täyte
1 omena
2 salottisipulia
1 rkl seesamiöljyä
ruokaöljyä
2 rkl muscovadosokeria
2 - 3 rkl maapähkinävoita
1 rkl soijakastiketta
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
Ihan ensimmäisenä suosittelen tekemään kaiken etsimisen ja pilkkomisen, koska kädet ravassa on kurja havaita, että nyt muuten tarttis sitä sun tätä eikä ole mitään aavistusta minkä kaapin pohjalla mikäkin lymyää. Siispä.
Kuori ja pilko omena suht pieniksi kuutioiksi. Hienonna salottisipuli ja tee sama tuoreelle korianterille. Laita suola, korianterinsiemenet, kuminat, mustapippuri ja chili mortteliin. Etsi jostain narua, jolla voit sitoa kyljen rullalle, ja leikkaa valmiiksi narusta pätkiä sitomiseen. Etsi uunivuoka ja paistinpannu. Sitten hommiin.
Jauha morttelissa mausteet hienoksi ja hiero mausteseos siankyljen pintaan molemmin puolin. Kuumenna öljyt paistinpannussa ja kuullota sipuli. Lisää omenanpalat ja muscovadosokeri ja kääntele hetki, ota samalla virrat pois levyltä. Lisää maapähkinävoi, soija ja hiukan suolaa. Lisää vielä hienonnettu korianteri ja sekoittele.
Käännä kylki niin, että rasvapuoli jää alapuolelle. Levitä omenaseos lihan päälle, kääri kylki rullalle ja sido kiinni. Nosta kylki uunivuokaan ja paista 225 asteessa 20 minuuttia. Kyljen pintaan pitäisi tulla kaunis väri.
Laske uunin lämpö sitten 125 asteeseen, kaada vuokaan hieman vettä ja anna lihan kypsyä 4 - 5 tuntia. Voit välillä valella vuokaan kertyvällä nesteellä lihaa.
Kääri lopuksi kypsä rulla folioon vetäytymään. Voit vetäytymisen aikana tehdä paistoliemestä kastikkeen.
Kastikemaistereille vinkiksi, että soosia varten kannattaa varata kermaa. Myös on hyvä varautua ensin vähän kahmomaan ylimääräisiä rasvoja pois, koska paistonesteestä merkittävän osan muodostaa kirkas, siasta sulanut rasva.
Tämän kokonaisuuden maku on tällaisenaan melko vieno. Sen paremmin omena, soija kuin maapähkinävoikaan ei erottunut muita voimakkaampana ja omenan läsnäolo muistui mieleen vasta aterian loppupuolella. Maku oli harvinaisen tasapainoinen eikä mikään noussut selkeään johtorooliin.
Kylki on lihana nirsolle syöjälle siinä mielessä hankala, että rasvaa ja lihaa on vähän sikin sokin, joka aiheuttaa lisätöitä lautaselle niille, jotka ei läskiä halua suuhunsa.
Tätä voisi harkita tekevänsä modifioituna porsaan ulkofileestä. Ehdottomana edellytyksenä on silloin se, että jostain saa ulkofileen, jossa on koko paksu rasvahattu jäljellä. Kaupan versioissa rasvahattu on pääsääntöisesti leikattu pois ja jäljelle jätetty vain ohut, hyödytön kalvo-osa. Jos oikeanlaisen ulkofileen löytäisi, voisi sen leikata auki niin, että omenaseoksen saisi sisään, sitoa narulla kiinni ja paistaa sitten rasvahattu päällimmäisenä.
Miksi, oi miksi, täällä pääkaupunkiseudun periferiassa ei ole kauppahallia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti