Päivän lammaspata sai luonnetta halvan punkun lisäksi rivariranchilta. Käteen jäi porkkanoiden (kutsutaan niitä porkkanoiksi, vaikka näytän kasvattaneen naposteluporkkanoita) lisäksi ihan hirviöpalsternakka.
Itse palsternakka oli pidempi kuin kyynärvarteni. Pelkkä naatti oli pidempi kuin koko käsivarteni. Biojätepussin kapasiteetti ei riittänyt, naatti piti nakata etupihan rappusille naapureiden iloksi roskiskeikkaa odottelemaan.
Sivusalaatin kurkku oli myös rivariranchin kasvatteja. Tai siis toistaiseksi se ainoa kurkkukasvatti.
Maailman nälänhätäongelmaa ei ole ihan vielä ratkaistu.
Padan mausteet eli salottisipuli, rosmariini, timjami ja minttu tulivat nekin takapihalta. Pataruuassa laitan tuoreyrtit mieluummin isoina risuina joukkoon. Silloin niiden suutuntumaltaan ikävät ja maun kannalta turhat elementit on helpompi napsia valmiin padan joukosta pois.
Lammaspata
1 pkt lampaan paahtopaistia pakasteesta (sisältää yleensä 4 pientä paistia)
halpaa punaviiniä
1 palsternakka
1 pala juuriselleriä
2 - 3 porkkanaa
2 - 4 perunaa
1 - 2 sipulia
lihafondia
vettä
0,5 dl soijakastiketta
tuoretta timjamia, rosmariinia tai minttua (tai kaikkia ja vähän jotain muutakin)
Kuori ja paloittele reilun kokoisiksi paloiksi kaikki juurekset, nakkaa palat pataan. Laita myös yrtit pataan. Lorota pataan noin puoli desiä soijakastiketta ja saman verran lihafondia.
Paloittele lampaanpaistit reiluiksi paloiksi ja paista voissa paistinpannulla niin, että palat saavat väriä. Paista palat kahdessa erässä, niin pannu ei jäähdy liikaa. Laita jo paistetut lihapalat pataan.
Kun lihat on padassa, lisää joukkoon reilusti punaviiniä. Reilusti = 4 - 5 dl. Jos juurekset ja lihat jäävät vielä pinnalle, lisää sen verran vettä, että ne lähestulkoon peittyvät nesteeseen.
Kypsennä pataa kannen alla 125-asteisessa uunissa 3 - 5 tuntia. Ota viimeiseksi tunniksi kansi pois tai suurusta neste tarvittaessa maizenalla.
Pataruokien kanssa mikään ei ole niin nokonuukaa. Jos laiskottaa, jätä lihojen paistaminen pannulla väliin. Lampaan voi koska tahansa korvata naudanlihalla, jolloin parasta tähän tarkoitukseen on ulko- tai kulmapaisti. Juureksia voi nakella ihan oman maun mukaan ja mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Mitkään määrät eivät ole just eikä melkein, vain soija on sillä lailla herkkä, että liika on liikaa. Suolaa on helpompi lisätä ruuan jo ollessa lautasella kuin yrittää päästä liiasta suolasta eroon.
Kypsennysaikakaan ei ole niin tarkkaa. Jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, anna olla reilusti uunissa. Lopputuloksena on silloin niin murea liha, että se hajoaa pelkästä katseesta. Ja sellainen liha on seitsemäs taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti