Tyynyyn voi aina luottaa

Siitä on nyt jo aikaa vuoden päivät, kun sain jonkun kumman akuutin muiston lapsuudesta: tyynymurot. Ajatus ei jättänyt rauhaan ja kaupan hyllyillä päädyin ensimmäistä kertaa pariin kymmeneen vuoteen murohyllyille.

Kaikkien niiden kymmenien suklaa-, sokeri- ja hunajapäällystettyjen mukamurojen joukkoon olisi ollut helppo vajota syvään epätoivoon. Ylähyllyltä löytyi kuitenkin Elovenan maustamattomia muroja. Tyynymuroja!

Nämä ovat 80-luvun tyynymuroista sittemmin hieman muuttuneet, mutta eivät huonoon suuntaan. Lapsuuden tyynymuroja oli mahdotonta syödä ilman, että viimeiset olivat vettyneet epämiellyttäviksi. 2000-luvun tyynymurot ovat sen verran paksuja, että täti-ihminen ehtii lusikoida kaikki aivan optimivettymisasteessa. Voi onni!