Raparperinvihaajan piirakka

Suomalaisuuden syvimpään olemukseen kuuluu lapsuuden ja nuoruuden kesät, joina raparperisato kasvoi kasvamistaan, vaikkei kukaan halunnut niitä varsinaisesti syödä. Poiskaan ei raaski hyvää ruokaa heittää, joten raparpereista on nykyisinkin tarjolla valtavat määrät erilaisia reseptejä, joilla raparperin ylituotannon kanssa kipuilevat voivat yrittää vaimentaa tuskaansa (ja levittää raparperin ilosanomaa tarvittaessa naapureillekin).

Jos nyt satut raparperifarmisi kanssa tutustumaan kivuliaasti kysynnän ja tarjonnan välisiin lakeihin, tässä on yksi, kerrankin toimiva tapa tuhota satoa ja silti nauttia.

Raparperi-valkosuklaapiiras

pohjaan
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

täytteeseen
2 pussia vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 dl maitoa
100 g valkosuklaata
2 - 3 raparperinvartta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita sitten joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Jos taikina on tosi pehmeä, voit käyttää sitä hetken jääkaapissa. Jähmeämpää on helpompi taiteilla reunoille.

Tee reunoista hyvin ohuet. Reuna kypsyy ensimmäisenä ja sitten ollaan tilanteessa, jossa muuten hyvää piirakkaa reunustaa kivikova ja puolipalanut taikinareunus. En ole törmännyt liian ohueen reunaan milloinkaan ja kun vastassa on kuitenkin piirakkavuoan reuna, ei ole kuolemaksi, jos taikina antaa jostain kohtaa vähän periksi.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito tasaiseksi. Rouhi valkosuklaa ja lisää vaniljakastikkeeseen. Kaada sitten seos taikinan päälle vuokaan.

Pese ja kuori raparperit ja leikkaa niistä noin puolen sentin paksuisia siivuja. Painele siivut vaniljakastikeseokseen ja paista piirasta 200-asteisessa uunissa 30 - 35 minuuttia.

Ja kyllä. Jatkossa suostun syömään raparpereja vain, jos ne sijaitsevat vaniljan ja valkosuklaan välittömässä läheisyydessä. Kauran läsnäolo on pelkkää plussaa.