Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...