Aikoinaan päätin parantaa surkeita ruokatottumuksia. Totesin, että yhdenkin hedelmän syöminen päivässä olisi sadan prosentin lisäys syömiini rehuihin eikä varsinaisesti olisi ongelma ajankäytön näkökulmasta. Siis miksi ei?
En osaa sanoa mikä ajatuskuvio siihen johti, mutta itse asiassa päivittäisestä hedelmästä tuli yllättävän aikaavievä. Niinpä suurin hedelmärakkauteni greippi ja kiiwi on nykyään lähinnä viikonloppujen kiireettömien aamiaisten odotetuin elementti.
Sen tekemiseksi tarvitset yhden greipin ja yhden kiiwin. Kun kaupassa niitä hypistelet, muista kaksi asiaa: painava greippi on mehukas greippi ja kovempikin kiiwi käy, mutta pehmeä murskautuu mössöksi.
Ja nyt alkaa näpertely. Leikkaa greippi kahtia ja leikkaa kapeateräisellä, pienellä veitsellä hedelmälihasiivut greipistä irti. Kahdesta mehukkaasta greipistä saa yhdelle greippimehulasin, mutta yhdestä tulee vain pieni shotti. Aina ei voi voittaa.
Kun greippi on näperrelty, halkaise myös kiiwi. Kuori sen jälkeen puolikkaat, poista puumainen kanta toisesta puolikkaasta ja pilko greippisiivujen joukkoon.
Terveysintoilija vetelee c-vitamiininsa sellaisenaan, hedonisti kaivaa jääkaapista vaahterasiirapin ja lorauttaa sitä vitamiiniensa päälle ja käy käsiksi annokseensa vasta sitten.
Ei varmaan tarvitse mainita, kumpi on vallitseva käytäntö omassa keittiössäni.
