Lähinnä kasvaa sienet

Yhteen viljelylaatikkoon on löytänyt tiensä ponnekas sieni, joka tuottaa rouskumaista sientä aina kun silmä välttää. Laiskuuttani en ole yrittänyt sienikirjan avulla sitä tunnistaa, tokko se kuitenkaan on mitään syötävää. Niinpä olen nakellut sienet ranchin aidan yli pöpelikön puolelle.

Timjami kukkii. Tämä on nyt se talvehtinut timjami. En tiedä, onko kukkiminen hyväksi, kun tavoitteena on käyttää kasvia mausteeksi. Mutta kukkikoon nyt. Nuppineulan pään kokoiset hennonvioletit kukat ovat aika söpöjä ja toisaalta kiinnostaa myös nähdä mihin kukinta johtaa. Ja tänä kesänä ostettu kaupan ruukkutimjami voi ihan hyvin ja riittää ainakin toistaiseksi talouden maustamisiin.

Laiska farmari sai perunansa maahan vasta juhannuksena. Kaksi viikkoa myöhemmin laatikko oli jo huomattavan vihreä.

Kaverilta saadut ilmasipulit tekevät jotain, en tiedä mitä. Pitkien pystyjen varsien päähän on tullut tupsut. Ehkä niihin tulee nyt ne sipulit.

Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Don't hassel the peruna

Kyllä ei mieltä pahoiteta, kun perunaa on ruokana. Siitä tietää ikääntyvänsä. Oman ikäkauteni jengi on kasvanut perunalla niin, että pari vuosikymmentä meni pelkällä riisillä ja makaronilla ihan vaan siitä ilosta, ettei tarvinnut enää perunaa.

Vaan sitten tulee se ikä, jossa alkaa taas peruna kiinnostaa eikä makaroni enää maistu. Se on sopiva ikä kokeilla muutakin kuin keitettyä perunaa.

Hasselbackan perunat

2 kiinteää perunaa per syöjä
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
ruokaöljyä
parmesaania raasteena

Kuori perunat ja etsi uunivuoka, johon ne kaikki mahtuvat rinnakkain. Tiskaamisen näkökulmasta vuoan vuoraaminen leivinpaperilla ei ole ollenkaan huono idea.

Tee perunoihin tasaisin välimatkoin viiltoja niin, että mikään viilto ei mene pohjaan saakka. Mitä tiheämpään ja syvempään uskallat viillot tehdä, sitä paremmin peruna kypsyy. Mutta mitä syvemmät viillot teet ja etenkin, jos teet viillot kahteen suuntaan, sitä suurempi on vaara, että perunat leviävät uunissa ja tuloksena on uppopaistettua muusia.

Laita viillellyt perunat uunivuokaan ja valele ne ruokaöljyllä. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja hiero pintaan hiukan korppujauhoja. Paista noin 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Paiston aikana kannattaa perunoiden pintaan valella hiukan lisää öljyä pari kolme kertaa. Parmesaaniraaste lisätään perunoiden päälle noin 7 minuuttia ennen, kuin perunat ovat valmiita.

Niin, ohje sanoo jotta kiinteä pertsu. Kiinteää kokeiltuani ottaisin kyllä seuraavaksi kokeiluun jonkun jauhoisemman. Jauhoisempi varmasti vaatii sen, että perunat on ladottu tiiviisti rinta rinnan vuokaan, etteivät ne romahda ja luhistu kesken paiston.

Terveellistä kasvisruokaa

Mutta ei just tänään. Niinpä perunan ja punajuuren kavereiksi pääsi sekä kerma, voi että sinihomejuusto.

Ja se liitto oli taivaallinen lähtien uunista kantautuvista tuoksuista. Ainoa ikävä asia on punajuuren taipumus värjätä kädet ja kumihanskojen aiheuttamat vaikeudet käyttää terävää veistä turvallisesti.

Punajuuri-perunavuoka

2 punajuurta
3 reilun kokoista perunaa
1 kananmuna
2 dl kermaa
rakuunaa
170 g sinihomejuustoa
voita

Kuori punajuuret ja perunat ja siivuta ne ohuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka ja lado siivut vuokaan: yksi kerros perunaa, yksi punajuurta ja yksi sinihomejuustoa, sitten sama alusta. Kaada välillä joukkoon kermaa, johon on sekoitettu yksi muna ja reilusti rakuunaa. Nakkaa vuuan päälle vielä muutama nokare voita.

Paista paistosta 200-asteisessa uunissa noin tunti. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten mitä paksumpia punajuurisiivuja, sitä varmemmin uunissa menee reilu tunti. Kannattaa myös varautua peittämään vuoka viimeistään puolen tunnin jälkeen foliolla. Vuokien pinnoilla on ikävä taipumus kärähtää uunissa.

Sinihomejuusto ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta pienissä määrin se kyllä maistuu. Tämän kanssa olin vähän peloissani, paketillinen Aura-juustoa on kuitenkin aika paljon. Punajuuri oli kuitenkin vahvempi elementti eikä homejuustoa olisi lautaselta välttämättä edes hoksannut, jos ei olis tiennyt.

Suolaa en - poikkeuksellisesti - suosittele lisäämään. Aura-juuston kanssa sitä olisi voinut lisätäkin, mutta moni muu sinihomejuusto on niin suolainen, että menee helposti yli. Jos suolaa kaipaa lisää, sitä voi ripsiä annoksen päälle ja pelastaa tilanteen helposti. Jos suolaa on ehdottomasti liikaa, on ateria sitten siinä eikä mitään ole enää tehtävissä siinä vaiheessa, kun ruoka on lautasella.

Tästä tulee löysähkö paistos. Jos haluat lautaselle näyttävän peruna-punajuurikakun, nipistä vähän kermasta pois ja lisää toinen kananmuna. Kannattaa myös vähän painella paistosta tiiviimmäksi ennen uuniin laittamista. Näin saat niin töpäkän vuuan, että pystyt leikkaamaan veitsellä siistin näköisiä kuvioita, jotka pysyvät nätisti pystyssä lautasella.

Meillähän ei tämmöistä hifistelyä harrastella. Kerma on kaveri.

Perunat voi myös grillata

Tässä huushollissa perunat tuppaa herkästi jäämään vähän raaoiksi, joten itse suosittelen perunoiden keittämistä ensin.

Rosmariiniperunat

uusia perunoita keitettynä
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa
ruokaöljyä

Puolita keitetyt perunat, paitsi jos ne ovat pieniä, sormenpään kokoisia, jolloin ne toimivat mukavasti sellaisenaan. Sekoita tuoretta rosmariinia ruokaöljyn kanssa maustemuumissa. Valele perunat rosmariiniöljyssä. Laita grilliparilalle öljyä ja tuoreen rosmariinin oksa ja pariloi perunoihin kaunis väri. Mausta vielä sormisuolalla pariloinnin jälkeen.

Toimii hienosti myös timjamin kanssa!

Savusta peruna

Se kannattaa.

Savustettu peruna on ihana. Ainoa hankaluus on savustuksen aiheuttama kuivahko kuori, mutta tämän makuelämyksen vuoksi... ihan sama.

Ihan pienillä, peukalonpään kokoisilla perunoilla voisi kokeilla savustaa ne suorilta tai hyvin nopeasti esikeitettynä. Takeet voin toistaiseksi antaa vain kokonaan keitettyjen perunoiden savustamiselle.

Kätsä emäntä savustaa kalan ja perunat samalla kertaa, tulee koko sapuska yhtä matkaa.

Korostinko jo, että tämä on äärettömän vahvan suosituksen ja vähintään lehmän kokoisen peukun keittiökokeilu?

Muodollisuus ja perinne

Kumpikaan ei kuulu siihen asuntoon, jossa minä asun.

Meistä ei kumpikaan ole mitään erityisen kovatuloista sakkia ja kumpainenkin ponnistaa säälittävän kokoiselta pikkupaikkakunnalta, jossa varakkaimmat hankki väritelevision ja me muut, tavalliset kansalaiset käytiin soittamassa puhelut kerrostalon seinän viereen laitetusta puhelinkioskista. Minun entinen kotikuntani juhlii sitä, että kokonsa puolesta se juuri ja juuri välttää pakkoliitoksen naapurikaupunkiin. Toisen kotikunta on useimmiten mediassa yhtenä esimerkkinä kriisikunnista, joilla ei muuta vaihtoehtoa ole kuin toiseen kuntaan liittyä, mutta yksikään kunta ei sitä huoli.

Työväen juhliessa isolla kirkolla meillä savustettiin kirjolohta, valmistettiin skoonenperunoita ja korvattiin nakkien puute shampanjalla. Ruokapöytäkeskusteluista kiivain käytiin pääomatuloista, niiden verotuksesta ja pääomatuloveroista tehtävistä vähennyksistä sekä siitä, miten vähennyksiä on mahdollista jaksottaa ja millainen jaksottaminen on järkevää.

Hetken tunsin itseni yllättävän yläluokkaiseksi kotini lämmössä. Sitten tein havaintoja lähiympäristössä ja päädyin kumpparit jalassa ja roskikset kourassa pihalle.

Skoonenperunat

4 perunaa
1 - 2 sipulia
purkki kermaa
nokare voita

Kuori perunat ja pilko ne noin sentti kertaa sentti -paloiksi. Pilko sipulit karkeaksi pilkkeeksi. Ruskista perunoita pannulla voissa hetki. Kun perunoissa alkaa olla vaaleanruskeaa paistopintaa, lisää sipulipilke ja kääntele hetki. Lisää sitten kerma joukkoon ja anna hautua kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tähän sopii myös kuivatut yrtit maustekaapista, kokeile vaikkapa kuivatulla persiljalla tai salvialla.

Kala paketissa

Kun kukaan ei ole kritisoimassa, saan temmeltää keittiössä just niinkuin haluan. Golfsesonki on siten oivallista aikaa kokeilla kaikkea sitä, mihin ei talven aikana Suuri Ruokakriitikko suostunut. Jos ei ole paikalla, ei ole varaa valittaa.

Brittein ruuastaan kuuluisalta saarelta kotoisin oleva kaveri ylisti ruokaa, jota kutsui nimellä trout in a parcel. Kuulemma helppo ja maukas. Joku näkisi tässä suuren riskin, minä väljähtäneen onnistumisen mahdollisuuden. Siispä kalaa evästä ja toinen käsi leivinpaperille.

Kala paketissa

pieniä perunoita, uusien puutteessa talvisiikli on oikein hyvä
sitruuna
taimen tai muu lohikala
fenkoli
ranskankermaa
oliiviöljyä

Keitä perunat puolikypsiksi. Anna niiden jäähtyä ja pilko hieman pienemmiksi. Lämmitä uuni noin 175 asteeseen.

Sekoita oliiviöljy, hiukan raastettua sitruunan kuorta, suolaa ja pippuria keskenään ja hiero kalan päälle ja sisälle. Laita kala folion päälle ja täytä perunan ja ohuilla fenkolin siivuilla. Kääri paketti tiiviiksi ja paista 15 - 20 minuuttia uunissa. Tarjoile sitruunaviipaleiden ja ranskankerman kanssa.

Ja sitten se minun versioni, jossa talvisiikliäkään ei kaupassa ollut, joten virkaa tekee täyskokoiset mitkälieperunat, kiinteitä kuitenkin. Kaupan ainoa kokonaisena myyty kala oli siika, joten sekin meni vähän sinne päin. Kalan vatsassa oli kovin vähän tilaa, joten priorisoin sinne pääasiassa fenkoleita ja muutaman perunan.

Tuore fenkoli oli minulle uusi tuttavuus. Omat fenkolini jäivät aika koviksi. Oletan, että niiden olisi kuulunut olla hieman pehmeämpiä. Syy voi olla kuivassa kalassa. Lohikalat ovat rasvaisia kaloja ja kalan rasva on paistotilanteessa käytännöllinen. Siika on kuiva ja aiheuttaa siksi valmistuksessa päänvaivaa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin 325 Fahrenheitista, joka vastaisi noin 160 Celsiusta. Ehkä olisi pitänyt paistaa kuumemmassa uunissa? Tiivis foliopaketti pitää kosteuden ja höyryt sisällä, ehkä olisi tarvittu lisää kosteutta ja höyryä.

Myös kokonainen kala asettaa omat ongelmansa. Kun kalan sisuksiin hieroo mausteet, kyllä se alapuoli kalasta kivalta maistuu. Päälipuoli jää loiventaen ilmaistuna loivaksi. Nahan päälle voi lätkiä ihan mitä mausteita haluaa, kalan lihaan maku ei päädy.

Yksi ratkaisu olisi viiltää nahkaan viiltoja ja hinkata mausteita viiltoihin. Niitä saa tehdä kuitenkin aika tiheään ja rikkonainen nahka on kypsästä kalasta kurja poistaa. Toinen ratkaisu olisi ns. tehdä kanat ja irrottaa nahka lihasta jo ennen kypsennystä, sulloa nahan ja lihan väliin mausteet ja tipauttaa nahka takaisin päälle. Voihan sen ottaa sorminäppäryysharjoituksena niin halutessaan.

Itse tykkään käyttää ruuan ja folion välissä leivinpaperia. Etenkin grillissä lämpötilat nousevat sen verran koviksi, että sapuskat palavat helposti folioon kiinni. Leivinpaperi välissä hidastaa kiinni kärvähtämistä.

Valmistuksen näkökulmasta tämä oli helppo. Lievää ärsytystä aiheuttaa, että jotain täytyy kypsentää ennen kuin sen voi kypsentää, mutta yleensä ohjeen noudattaminen niissä käskyissä selvästi parantaa lopputulosta. Kivaa tässä on myös se, että kala, jonka valmistaminen niin, että se kypsyy mehukkaaksi eikä kuivu on vaikeaa, pysyy tässä mehukkaana ja hyvänä, vaikka paistoaika vähän venyisikin. Ilman tiivistä foliopakettia se jää pelkäksi haaveeksi.

Tuomioni pöperölle: kokeilen toiste, mutta rasvaisemmasta kalasta ja ohuemmilla fenkolisiivuilla.

Joo, mut mitä sen kanssa

Harvassa on ne hetket, jolloin ei keksi mitä illalliseksi tekisi. Vaihtoehtojakaan ei varsinaisesti ole loputtomasti: nautaa, kanaa, sikaa, kalaa. Mutta mitä sen kanssa? Se on ikuinen ongelma.

Vaikka parsaa ja perunaa.

Lämmin parsa-perunasalaatti

uusia perunoita
nippu tuoreita vihreitä tankoparsoja
sitruunamehua
suolaa
voita
vettä

Keitä uudet perunat suolavedessä lähes kypsiksi. Tee samoin tankoparsoille. Ennen keittämistä kannattaa parsasta ottaa kaksin käsin tukeva ote molemmista päistä ja taivuttaa niin, että parsa katkeaa. Näin saa kätevästi puumaisen osan parsasta pois. Parsat kannattaa myös kuoria kuorimaveitsellä ennen keittämistä.

Anna perunoiden ja parsojen jäähtyä. Pilko perunat ja parsat pienemmiksi paloiksi ja paista noin viiden minuutin ajan voissa pannulla. Loppuvaiheessa voit pirskotella mukaan hiukan sitruunamehua.

Tämä istuu melkein minkä vain kylkeen, joskaan pataruokien rinnalle en laittaisi. Perunoinakin voi käyttää vaikka eiliseltä jääneitä. Pilkkomiseen asti voi tehdä vaikka edellisenä päivänä etukäteen. Ja kun uusia perunoita ei vielä ole (olen jäärä, minulle on olemassa vain kotimaista perunaa), keitin tähän tyynen rauhallisesti vanhoja perunoita. Koska tätä oli talven jäljeltä niin kova ikävä, että se ajoi pikkunyanssien kuten uusien perunoiden ohi.