Orastusta sekä laatikossa että mielessä

Kyllä vaan pari aurinkoista ja kesäistä päivää on tehnyt ihmeitä laatikoissa. Siemen orastaa niin, että alkaa orastaa toiveikkuus kasvattajansakin mielessä. Eläköön!

Jotain kummaa on tapahtumassa chilintaimille takapihalla. Uudet lehdet näyttävät ihan hyvältä, mutta vanhemmista lehdistä näyttää häviävän väri.

Sama värin katoaminen vaivaa basilikaa. Eihän kasvi nyt mitenkään voi haalistua auringossa. Chilinpoikaset ja basilika ovat lähekkäin, ehkä ne eivät vain siedä toisiaan ja siksi ankeutuvat. Lie kokeiltava erottamista, basilikalle koittaa muutto.

Se ruukun kylkiä hivelevä kaupan ruukkuminttu osoittaa selviä virkoamisen merkkejä. Vanhat vetelät varret on hiljalleen syöty ja kaikessa hiljaisuudessa niiden joukkoon on kasvanut uutta vartta. Tämän hetken ruukkuminttu olisi ihan hyvä aluskasvillisuus jollekin puulle vaikkapa. Kesä näyttää, nouseeko aluskasvillisuus suoranaiseksi rikkaruohoksi, kuten moni on mintusta uhkaillut.

Kaverilta saadut ilmasipulit ovat rauhalliseen tahtiin kasvaneet ja nyt on joukkoon ilmestynyt vähän eri näköisiä varsia. Ehkä nämä varret on nyt niitä, mihin sipulit ilmestyvät!

Ja tässä vielä lisää toiveikkuutta herättävä timjami: viime talven ruukussa ulkovarastossa talvehtinut timjamisotku todellakin vaikuttaisi hitaasti puskevan uusia pieniä vihreitä lehtiä. Viherrys saa miettimään, olisiko ollut viisasta joko syksyllä viimeisenä tai kevättalvella leikata vanhat pitkät varret pois. Olisikohan se silti alkanut vihertää uudelleen ja olisiko viherrys tullut uusien varsien muodossa.

Sitä voi kokeilla ensi talvena, kun tämän kesän kaupan ruukkutimjami kohtaa ensimmäisen talvensa. Se päätyköön kokeilukasviksi, tämä viime kesän vastaava - sikäli kun hengissä syksyllä edelleen on - saa talvehtia samoin kuin viime talven eli leikkaamattomana.

Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Kasvaa, ei kasva, kasvaa, ei kasva

Viljelylaatikoihin heitellyt siemenet eivät ole itäneet. Pari viikkoa mennyt, alan olla aavistuksen huolissani. On toki ollut viileää, mutta eikö nyt edes jostain pitäisi jo olla joku elon merkki?

Kaupan ruukkuminttu on jotenkin, no, vetelän oloinen tapaus. Elää, kasvaneekin, mutta veltto kuin mikä. Ruukun vetovoima on vahva.

Kaverin lahjoittama viljelypalstaminttu sen sijaan on huomattavan paljon ryhdikkäämpi kaveri, vaikka päätyi huonoon laatikkoon, vähän heikohkoon multaan jota sitäkin on turhan ohut kerros.

Kaupan ruukkutimjami voi hyvin, joskin joku outo vetovoima siihenkin näyttää vaikuttavan.

Kaverin palstalta on kotoisin myös oregano ja valkosipuli. Jälkimmäisestä en tiedä edes tuleeko se sato juurimukulaksi kuten tavallisella sipulilla vai miten tätä oli ajateltu käytettävän. Ei niin, että itse edes käyttäisin.

Loppuun vielä kasvikauneutta. En oikein välitä ruohosipulista, mutta onhan se nyt kovin kaunis.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Kukkaa pukkaa, vaikka vähän räntää roimiskin

Kirsikka ei vaikuta lannistuvan pienestä vappuisesta räntäsateesta. Lehdet punnertavat kohti aurinkoa, oli aurinkoa tai ei. Viime päivinä juurikaan ei.

Alkaa myös olla sen verran keväinen tunnelma kotona, että kaupan ruukkuyrtit joutuvat nyt kukin vuorollaan kokeilemaan kasvua kukkaruukussa.

Sekä minttu, basilika että lehtipersilja ovat parin päivän ruukkuelämän jälkeen yllättävän reippaita. Huomaan optimismin kasvavan: ehkä nämä pysyvät hengissä edes muutaman viikon.

Lehtipersiljan kanssa samaan ruukkuun päätyi ruohosipuli, joka puolestaan ei ole ollenkaan reippaan oloinen, joskaan ei nyt varsinaisesti näytä olevan kuolemassakaan. Ehkä sitä vain vähän väsyttää. Odotukset ruohosipulin suhteen eivät alun alkaenkaan olleet kovin kummoiset, reppana on nimittäin ennättänyt olla viikon verran kaupasta tultuaan kotona, enimmän osan ajasta jääkaapissa.

Esitappamisen alkeet

Kuten epäilin, ei esikasvattaminen ole toistaiseksi osoittautunut aiempia kertoja tuottavammaksi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida ihmeen pontevaa viherrystä kuvan ylälaidassa. Ne ovat chilejä. Todennäköisesti kuolevat, kun otan ne tuosta laatikosta ulos. Ulos ne pitäisi kokonsa vuoksi ottaa eilen.

Vasemman laidan kykerö yrittää olla fenkoli. Muita lajikumppaneita ei ole näkynyt.

Ja näkymättömissä näette keräsalaattia, juuriselleriä ja pillisipulia. Parsakaalit tekivät sen, mikä ei yllätä ketään. Siirsin ne esikasvatuslaatikosta isompiin purkkeihin, joissa parsakaalit homehtuivat ja kuolivat, eivät välttämättä tässä järjestyksessä.

Aurinkoisen viikonloppuaamun kunniaksi piipahdin kaverin tolkuttoman isolla vuokraranchilla eli kasvipalstalla. Kaveri on melkoinen hortonomi ja isolle palstalle mahtuu kaikenlaista jännää niin, että pieniruokainen sinkkutalous pystyisi halutessaan hämmentävän suureen omavaraisuusasteeseen.

Ihmettelin yhtä kasvia, joka oli jo varsin kookas. Sipulihan se. Ilmasipuli. Tekee sipulin varren nokkaan ilmaan roikkumaan. Hyvin jännittävää. Kaveri kaivoi kolme tainta ylös, tuikkasi pussiin ja minä sain vihdoin ja viimein pitkään odottelemani inspiraation käydä kuopimassa rivariranchia.

Siellä olikin hyvä määrä kuollutta lehteä ja kaikenlaista muuta kovien kevättuulien heittelemää ryönää.

Kuopimisen lopuksi vetäisin talvisen yrttikokeilun esiin. Kuvassa on ylhäältä alas katsottuna minttu, rosmariini ja timjami.

Minttu ei ikinä lähtenyt viime kesänä kunnolla kasvuun, mutta pysytteli sentään hengissä. Talven se vietti suojaamatta takapihalla. Todennäköisyys, että se tänä vuonna reipastuisi: 0.

Rosmariini on ollut suojaamatta purkissaan pihalla. Naapurin saman kohtelun kokeneet rosmariinit ovat kasvaneet ihmisen pään kokoisiksi puskiksi. Todennäköisyys, että omalla pihalla tapahtuisi sama: 0.

Timjami on umpipurkissa eikä siksi jäänyt talveksi taivasalle. Sen sijaan se hibernoi takapihan varastossa, jossa se altistuu muulle ulkoilmalle paitsi sateelle ja tuulelle. Todennäköisyys, että viime kesänä hyvin palvellut timjami tarjoaa makuelämyksiä tänäkin kesänä: 1/100000.

Kevät on paitsi ankean harmauden ja liian kirkkaan valon aikaa, myös kirsikan ihmeheräämisen hetki. Täällä odotellan kukkia. Marjoja tuskin on tiedossa, vaikka toisinaan suunnittelen kokeilevani sisäsiittoista pölytystä pumpulipuikolla kukinnan aikana.

Maustemuumilla mehua

Tai no ei kyllä siis mehua, mutta jotain makua iänikuiseen vesijohtoveteen, jota saa, joutuu, pitää ja tulee juoda järjettömiä määriä kuumina kesäpäivinä.

Monta päivää tuijottelin rehevöitynyttä sitruunamelissaa ja mietin, mitä sille tekisi. Kärsivällisyys googlen kanssa kesti noin viisi sekuntia ja jätti päällimmäiseksi muistikuvan siitä, että juomat.

Mistä juomat? En edelleenkään omista kunnollista blenderiä (tai edes huonoa sellaista), koska himoitsemani malli maksaa kotimaisia kasvihuonemansikoita äitienpäivän alla ja muutamat platinatekohampaat päälle. Toisaalta hyvä smoothie on enemmänkin kevyt lounas kuin varsinainen janojuoma.

Muistin marinadien tekoon tarkoitetun maustemuumin ja kävin pörheikköön käsiksi. Sakset napsaisivat pari pientä mintunlehteä matkan varrelta mukaan ja muumiin päätyi sitruunamelissan lisäksi siis minttua, sitruunamehua ja vettä. Hetki sheikkaamista ja homma on siinä.

Ranchia kun katselee näyttää siltä, että sitruunamelissavettä saa lipitellä tänä kesänä sitten vähän enemmän.

Viherterapiatauko

Grillitulen vahtivuorossa tutustuin ranchin viherrykseen hiukan lähemmin.

Punajuuri nauttii kotvan kosteudesta. Osa taimista on jo isoja, osa näyttää jämähtäneen vaivoin sirkkalehtien tasolle.

Persilja on oikeastaan aika kaunis. Tiheä sykerö terävän näköistä kasvia osoittautuu käsituntumalla yllättävän pehmeäksi ja lempeäksi.

Palsternakan muotokieli on melko sydämellinen.

Mintun vaalean viileä viherrys ja jo nuorena kurttuiset lehdet ovat mukava kontrasti vieressä ryhdikkäästi päivystävälle rosmariinille.

Uuteen nousuun (ilman Stubbia)

Kokoomusnuoria ja Stubbin yli-innokasta kamppisjengiä ei tässä tarvittu, mutta valoa ja lämpöä tarvittiin. Ranchilla alkaa hiljalleen rehottaa muukin kuin apila.

Etupihan sukkahousulaatikosta löytyy tilli ja parsakaali. Laatikko tuntuu olevan liian pieni kahdelle näinkin rönsyilevälle lajille, mikä ensi vuotta ajatellen tässä pöytäkirjaan kirjattakoon.

Tilliä löytyy myös takapihalta pienestä puulaatikosta. Kaksi pientä riviä nauhatilliä on tuottanut kolme (3) tillintainta plus etualan persiljat. Viime vuonna sama laatikko ylsi parempaan suoritukseen. Nyt on voimat vissiin huvenneet apilankasvatukseen.

Apilan mysteeri ratkesi. Talouden apilaa inhoava aikuinen varastoi ulkovaraston hyllylle pussillisen apilansiemeniä. Talven aikana hiiret söivät pussin rikki ja puolet apilansiemenistä. Loput siemenet ovat varisseet hyllyltä tähän laatikkoon. Tässä mysteerissä on asioita, joita en ymmärrä (miksi apilanvihaaja ostaa apilaa) ja asioita, jotka on syytä muistaa syksyllä (kaikki siemenet ja sipulit sisävarastoon, ei ulkovarastoon).

Ruukkupersijla voi hyvin ja sitä on ehditty jo verottaa lautasellekin. Ruukku tuntuu sopivan sille, toisaalta ei se nyt huonosti näytä voivan puulaatikossakaan. Jälkimmäisessä on multaa vain hyvin ohuelti, joten kastelu on syytä muistaa. Persilja tuntuu ruukussa, syvemmässäkin mullassa, olevan janoista sorttia.

Säälittävä minttu on edelleen säälittävä, mutta vihdoin alkanut kasvaa. Odotan näkeväni ihmisen pään kokoisen minttupuskan elokuussa (mutten löisi vetoa asian puolesta, ainakaan isoilla summilla).

Osa rosmariinin lehdistä on alkanut kellertää. Toinen aikuinen on sitä mieltä, että rosmariini on selvästi kasvanut, itse en ole havainnut samaa trendiä ollenkaan. Rosmariinia verotettiin viikonloppuna, koska lampaanfileet kaipasivat marinadia.

Samaan marinadiin päätyi timjamia, joka on kotoisin kaupan hyllystä. Farmarin laiskuudesta johtuen timjamiruukussa on vähän vähemmän multaa, joten kasvi on reilu 5 senttiä reunojen alapuolella. Ilmeisesti se kuitenkin tukee, koska timjami on yllättävän terhakka ja pystyasennossa. Aiemmat timjamikokeilut ovat johtaneet maata pitkin retkottavaan kasviin.

Yrttiteema jatkuu, mutta nyt ei rehota. Tavallinen basilika ei näytä voivan sen paremmin hyvin kuin huonostikaan. Etualan punainen basilika taas... no, näet sen itsekin. Jälkiviisaana totean vain, että punabasilika näyttäisi olevan lämpötilan suhteen nirsompi ja että olisi pitänyt kylmien säiden aikaan ottaa se yöksi sisälle.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on sekalainen seurakunta kaikkea hapsulehtistä. Etualalla hoipertelee porkkanat, joista osa kasvaa vauhdilla, osa kiiruhtaa hitaammin.

Laatikon keskellä on surullisenkuuluisa korianteri. Ne puolikuolleen näköiset rääpäleet on kalliita taimitarhan taimia. Niiden vieressä rehottaa kaupan hyllystä satunnaisgeneraattorilla valittu ruukkuyrtti (ei halpa tosin sekään). En pysty ymmärtämään, jos joku pystyy, kuulen mielelläni teorioita.

Ja laatikon perimmäisessä nurkassa on fenkolit. Jotenkin tillin ja porkkanan risteytyksen näköisiä taimia.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on etualalla punajuuri. Osa taimista alkaa olla jo ihan näyttävän kokoisia, paikkaistutukset bongaa kuvasta vain, jos tietää etsiä.

Keskellä laatikkoa on taimikaupan kallis persiljantaimi. Osa lehdistä kellertää, mutta muuten suhteellisen hyvinvoiva. Kovin on vain pieni. Sen vieressä on sitruunamelissa, jolle en ole käyttöä keksinyt ja kasvutahdista päätellen ei tarvitse keksiäkään.

Laatikon perällä on palsternakat, joiden lehdet ovat symppiksen pyöreitä. Kunpa tulisi satoa!

Pienen viljelylaatikon sipulinvarret ovat suloisessa sotkussa ja vaikka pedantti luonteeni siitä kärsii, laiska luonteeni ei vaivaudu naatteja suoristelemaan. Avomaankurkun taimet kasvavat hiljalleen. Itse asiassa niin hiljalleen, että mietin näinköhän sieltä ennättää kurkun kurkkua tulla.

Ranchilla siis kaikki hyvin, kunhan punabasilikan hautajaiset saadaan pidettyä.

Ainoa tilli kylässä

Ranchi on saanut pari päivää nauttia harvinaisesta ilmiöstä, joka osoittautui auringoksi. Onneksi huomenna tilanne korjaantuu taas pariksi päiväksi, ettei tule kasveille auringonpistosta...

Minttu on ruukussaan ihan yhtä säälittävän kokoinen rääpäle kuin aiemminkin. En sitä siitä syytä. Maanantaina töihin polkiessani päälläni oli trikoot, sadehousut, toppi, pitkähihainen paita, verkkatakki, sadetakki ja fleecehanskat. En minäkään kasvaisi, jos olisin kasvi.

Etupihan parsakaalilaatikossa parsakaalit kasvavat vauhdilla. Ne on jo kertaalleen harvennettu ja epäilen, että toinenkin harvennus tarvitaan. Olen aina liian helläkätinen harvennuksessa. En kai tahdo uskoa, että mikään voisi kasvaa ja kun moni sitten kasvaakin, en raski niitä harventaa pois. Sadonkorjuuseen tuskin koskaan päästään.

Tässä on "the only dill in the village". Persiljat siinä kyljessä sentään yrittävät. Muu viherrys taitaa olla taas ja edelleen niitä ihmeen apiloja. Arvata saattaa, sadonkorjuun aika ei vielä ole koittanut.

Punabasilika näyttää heittäneen henkensä suomalaisessa suvisäässä. Tavallinen basilika näyttäisi voivan paremmin, mutta henkseleiden paukutteluun ei silti ole aihetta. Basilikat on niin pieniä, etten raski niitä vielä käyttää. Rosmariinin hengissä pysymisestä olen aidosti iloinen. Se näyttää niin kivalta, etten raski sitä käyttää.

Ruukkuun heitetyt persiljat alkavat näyttää persiljalta ja kaupan ruukkutimjami on ihmeen hyväkuntoinen. Timjamista jo muutaman oksan rohkenin käyttää, sitä vartenhan se alunperin ostettiinkin. Ruukkuun se päätyi vain siksi, että sellainen oli vapaana.

Toisessa isossa viljelylaatikossa on taimena ostetut persilja ja sitruunamelissa (vihreähköt puskat keskellä). Etualan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti ja paikkaistutetut siementkin ovat itäneet, joskaan eivät niin, että rohkenisivat näyttäytyä kuvassa. Taka-alan palsternakkaviljelmä näyttää kohtalaiselta.

Pienen viljelylaatikon salottisipuli voi todella hyvin. Avomaankurkku siinä naapurissa voi hyvin, mutta paikkaistutuksesta ei näytä olleen mitään iloa. Yksi kulma ammottaa tyhjyyttään.

Toisessa isossa viljelylaatikossa seurataan korianterien elämää. Oikeassa laidassa keskellä on kaupasta ostettu ruukkukorianteri, jonka heitin laatikkoon huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitkään aiemmat kokeilut eivät rohkaisseet sitä tekemään. Se on kuitenkin vihreä ja tuuhea. Samaa ei voi sanoa keskellä ja vasemmassa laidassa olevista taimitarhasta ostetuista koriantereista, jotka näyttävät tekevän kuolemaa. Etualan porkkanat sentään näyttävät voivan hyvin eikä taka-alan fenkoleillakaan tunnu menevän huonosti (vielä).

Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...