Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Jonkunmaalainen pyttipannu ja muita niksejä

Jääkaapin vihanneslaatikko vääjäämättä vanhenevine sekalaisine sisältöineen on ikuinen pohja kaikelle ruokapoliittiselle suunnittelulle. Yhden tai kaksi sieltä saa yleensä aika helposti kulutettua illan ateriaan, mutta repertuaarin lavetessa alkaa työpäivän rasittamien aivosolujen kapasiteetti olla käytetty.

Mihin upottaa jämät varhaiskaalista, palsternakasta, juuriselleristä, porkkanat, sipuli ja parsakaali?

Vastaus löytyy ainakin Intiasta. Kaikki kuutioiksi, pannulle öljyä ja noin neljä kertaa suuremmat keot erilaisia mausteita, kuin mitä oikeasti uskaltaisit laittaa. Öljy ja mausteet kuumaksi, kuutiot joukkoon, vähän kasvisfondia ja vettä ja puolen tunnin päästä edessäsi on murkinaa, joka on sekä herkullista, halpaa että terveellistä.

Toinen päivän niksi on uusiokäytössä sekin. En voi lakata suosittelemasta salaattilinkoa, joka melkeinpä salaattia paremmin istuu sienien putsauksen lisäksi myös tuoreiden kirsikoiden pesuun.

Sehän on ihan hyvä

Klassinen lausahdus, joka sopii muun muassa tilanteisiin, joissa lopputulos ei ollut yhtään odotettu, samoin kuin tilanteisiin, joissa lopputulokselta ei alun alkaenkaan odotettu kovin kummoisia.

Parsarisotto tankoparstasta, sisältää parmesaania ja mascarponea. Mikä voisi mennä vikaan?

Monikin asia, mutta vaikka mikään ei menisi vikaan, maku jäi silti ihmeellisen kauas odotuksista. Pääsee tämä silti toiseenkin testiin. Matkan varrella on asioita, joita voisi tehdä toisin.

Parsarisotto

oliiviöljyä
voita
1 sipuli
1 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
3 rkl sitruunamehua
1 nippu vihreää tankoparsaa
1 rkl mascarpone-juustoa
1 dl parmesaania
tuoretta timjamia
mustapippuria

Jos jaksat ensin haalia kaikki kasaan ja hoitaa esipilkkomiset, itse risotto valmistuu nopeasti ja näppärästi. Laita paistinpannulle voi ja oliiviöljy. Raasta parmesaani. Kuori parsat ja pilko ne sentin parin paloiksi, jätä kuitenkin nuput kokonaisiksi. Nypi timjamin lehdet irti varsista. Pilko sipuli hienoksi silpuksi.

Kuumenna öljy ja voi. Lisää sipuli ja riisi ja sekoittele pari minuuttia tai siihen asti, että sipuli alkaa olla läpikuultavaa ja joissain riisinjyvissä näkyy pientä ruskistumista. Lisää pannulle osa kasvisliemestä ja osa valkoviinistä. Anna kiehua hiljalleen.

Kun neste alkaa olla kadonnut, lisää loput kasvisliemestä ja valkoviinistä. Laita joukkoon myös tankoparsan palat.

Kun neste on taas kadonnut, tarkista, että riisi on kypsää. Lisää sitten mascarpone, vajaa puolet parmesaaniraasteesta, sitruunamehu, timjami ja pippuri. Sekoittele, kunnes kaikki on tasaisesti sekaisin ja kuumaa. Valmista tuli!

Vaikka mascarponesta tykkäänkin, jätän ensi kerralla mascarponen kokonaan pois. Parsankin aion ensi kerralla keittää perinteisesti kokonaisena (silti kuorittuna), pilkkoa vasta sitten ja nakata palat risottoon vasta parmesaanin kanssa amaan aikaan.

Hei älä koskaan ikinä...

... tee colamarinadia kirsikkacolasta.

Kyllä oli liipasimella, etten tarttunut puhelimeen ja ensimmäistä kertaa elämässäni tilannut pizzaa kotiinkuljetuksella. Kun kahdesta lähteestä vakuuteltiin kirsikkacolassa marinoidun lampaanpaistin nimeen, tottakai minä höynä uskoin ja kokeilin.

En kokeile koskaan enää enkä suosittele sitä muillekaan. Tässä meni kaikki päin honkia. Haluatko nähdä miten naamat ruokapöydässä venähtävät? Tällä se onnistuu!

Kirsikkacolamarinoidut karitsan paahtopaistit

2 karitsan paahtopaistia
0,25 dl sitruunamehua
vajaa tölkki kirsikkacolaa
0,25 dl soijakastiketta
1 oksa tuoretta rosmariinia
mustapippuria

Sekoita sitruunamehu, cola, soijakastike, silputtu rosmariini ja rosmariini keskenään. Laita liha marinoitumaan marinadiin vähintään yöksi jääkaappiin.

Rehellisyyden nimissä, tuore rosmariini ei tässä maistu millään tavalla. Jos kerran päätit kokeilla, älä tuhlaa rahojasi tuoreeseen, kun kuivalla rosmariinilla saat ihan yhtä paljon makuelämystä. Kirsikkacolalla saat myös melkoisen häiriintyneen värisen lampaanlihan.

Ota lihat marinadista ja pyyhi ylimääräiset nesteet pois. Kaada marinadi kattilaan. Ja kaada muuten sitten vähän turhan isoon. Cola kuohahtaa pahasti kiehahtaessaan. Kahdessa sekunnissa silmiesi alla se tulee yli ja palaa niin hyvin keraamiseen lieteen kiinni, että vietät kaksi tuntia hinkaten liettä puhtaaksi. Ei, en suinkaan ole itse kokeillut, mistäs niin päättelit...

Hauduta marinadia kattilassa noin 15 minuuttia. Kuumenna paistinpannussa öljyä ja paista paahtopaisteja siinä noin 10 minuuttia, välillä käännellen. Valele välillä marinadia lihan pintaan. Anna lihan levätä paistamisen jälkeen folion sisällä 5 - 10 minuuttia.

Sellaista lampaan paahtopaistia en Suomesta ole kaupasta löytänyt, että se tällä paistamisella mureaa olisi. Vaikka paketissa kuinka puhuttaisiin karitsasta, lampaaksi asti se on silti ehtinyt elää. Toivoa siis on, jos oikeasti onnistut jostain karitsaa löytämään. Muiden kannattaa ottaa ne terävimmät veitset laatikosta ja kaivaa pöytälaatikosta pizzataksin numero.

Voi olla, että tämä ei olisi täysin toivoton tekele, jos kirsikkacolan vaihtaisi tavalliseen. En takaa lopputulosta. En aio myöskään kokeilla.

Onnea ja menestystä valitsemallasi uralla.

Rosvopaisti onnistuu muuten sähköuunissakin

Itsehän en aiemmin ole varsinaista rosvopaistia syönyt, mutta talouden toinen aikuinen on itse sellaista pitkän kaavan mukaan tehnyt ja lausunto oli: jos en tietäis miten on tehty, menis täydestä.

Täydestä ei ehkä mene kaikkein tarkimmille, koska tavallinen uuni kypsentää lihan varsin tasaisesti, kun taas kuoppaan haudatun paistin kypsyydestä ei voi koskaan olla varma eikä kokonainen paisti keskimäärin ole koskaan tasaisen kypsä.

Jos lampaanlihan maku ei sellaisenaan maistu, tämä rosvopaisti kannattaa jättää väliin ja hauduttaa sen sijaan punaviinissä lampaan paahtopaisteja ja juureksia. Tämmöinen iso, paksu paisti kun ei koskaan pysty imemään sellaista määrää marinadia, etteikö lampaan ominaismaku jäisi hallitsevaksi. Voit toki kokeilla marinadiruiskulla, mutta jotenkin sellainen tuntuu vähän brutaalilta.

Kaupunkilaisen rosvopaisti

1 lampaanviulu/putkiluupaisti
reilusti kuivattua rosmariinia ja timjamia
merisuolaa
1 sitruuna
leivinpaperia, foliota ja sanomalehtiä

Jos tähtäät tästä sunnuntai-ateriaa, aloita tästä torstaina. Tee lampaaseen muutama viilto. Syvempi viilto vie maun syvemmälle, muttei tee lammasta nättiä. Päätä itse kumpaa priorisoit. Sekoita mausteet keskenään ja purista niiden joukkoon sitruunasta mehua. Raasta myös sitruunasta kuorta ja sekoita se mausteiden joukkoon. Hiero marinadi lampaan pintaan ja anna lihan maustua jääkaapissa pari päivää.

Paistopäivänä nouse ylös varhain. Kääri lammas ensin leivinpaperiin ja sitten 4 - 6 aukeamaan sanomalehteä. Kastele sanomalehti märäksi ja kääri märkä paketti folioon. Foliossa ei kannata säästellä, pari kerrosta on sopiva. Laita paketti uunivuokaan tai pellille ja paista 150-asteisessa uunissa 2 tuntia, laske sen jälkeen uunin lämpöä 100 asteeseen ja anna paistin olla uunissa vielä 6 - 7 tuntia.

Paiston jälkeen kannattaa antaa paistin levätä hetki pöydällä. Sen jälkeen hankalin osa on saada paistin ympäriltä kuuma märkä sanomalehti pois. Onnea ja menestystä siihen.

Kaalistakin voi olla lisukkeeksi

Ikääntymisen huomaa muutamista jutuista, jotka tulee ikään kuin hiipien ja jonain aamuna vain havahtuu, että mitään ei enää ole tehtävissä. Vähän kuin yhdessä yössä olisi tullut kymmenen vuotta lisää.

Yksi merkki on se, että liikunnan jälkeen ihan oikeasti venyttelee. Ja venyttelee välillä vaikkei olisi liikkunutkaan. Parikymppisenä tiesi, että sitä pitäisi tehdä, mutta tarvetta ei ollut. Jos olet nyt parikymppinen, ymmärrät sanani noin 20 vuoden kuluttua.

Toinen merkki on se, että kaali muuttuu äkisti ihan relevantiksi osaksi ruokalistaa. En muista kuulleeni yhdenkään parikymppisen huokaisseen, miten ihana ja kiinnostava joku kaaliresepti on.

Mutta tämä on kuitenkin hyvin kiinnostava ja jäi kertakokeilusta osaksi säännöllistä lisukevalikoimaa.

Kaali-fenkolipaistos

puolikas savoijinkaali

1 - 2 fenkolia

2 - 2,5 dl kermaa

1 tl suolaa

hiukan cayennepippuria

Suikaloi kaali ja fenkoli. Savoijinkaali on melko voimakkaan makuinen, joten fenkolia uskaltaa laittaa vähän reilumminkin, myös sellainen, joka ei varauksetta fenkolia fanita.

Laita isoon kattilaan suikaloidut kaali ja fenkoli, kerma ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua hiljalleen kannen alla välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Haudutusaika riippuu sekä kerman määrästä että suikaleiden paksuudesta. Mitä ohuempi suikale, sitä vähemmän kermaa. Kun kerma on imeytynyt kaaliin ja kaali ja fenkoli ovat pehmenneet, paistos on valmis lautaselle.

Otahan muuten iisisti sitten cayennepippurin kanssa. Voi tuntua siltä, että kaali imee suolaa kuin sieni, mutta cayenne erottuu paistoksesta kirkkaasti ja kauas pienissäkin määrin.

Toinen havainto iän karttumisesta on se, että lapsen kun vie Hoploppiin, se nukkuu yön ja on seuraavana päivänä täynnä energiaa. Vie keski-ikäinen kevään ekalle lenkille ja se nukkuu kaksi päivää liikuttamatta evääkään.

Kevät ja kananpojat

Siihen käsitykseen olen jäänyt, että kevätkananpoika on hieno juttu. Suuri makuelämys ja ihan jotain muuta kuin perusbroikku, jolla harmaa kansa arkisin napansa täyttää.

Kokeilun jälkeen en liity hehkuttajien joukkoon. Ei niin, että se pahaa olisi, mutta L'uomu Nokan tuotteista löytyy varsin hyviä broilerpaloja, jotka ovat maultaan aivan yhtä hyviä, mutta paljon helpompia syödä.

Mutta onhan se komeempaa somessa remuta tehneensä safkaksi kevätkananpoikaa kuin broileria. Vaikka epäilen, että jotain Ross-hybridiä nämä kevätkananpojatkin ovat.

Sinappimaustetut kevätkananpojat

2 kevätkananpoikaa
1 rkl vahvaa sinappia
0,25 dl hunajaa
1 tl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
3 tl timjamia

Yhdistä keskenään marinadin ainekset eli sinappi, hunaja, öljy, sitruunamehu, suola, pippuri ja timjami. Hiero marinadi kananpoikien rintaan. Voit tehdä sen nahan päälle, mutta liha saa paremmin makua, jos teet viillon kananpoikien nahkaan, teet sormella pienen kolon nahan alle ja levität marinadin koloon. Älä turhaan yritä saada marinadista kovin nestemäistä, kuivempi pysyy kanan päällä paremmin. Anna kananpoikien levätä marinadissa jääkaapissa vähintään seuraavaan päivään.

Alkuperäisessä ohjeessa neljälle kananpojalle ohjeistettiin laittamaan 1 dl dijon-sinappia ja 0,5 tl timjamia. Jos olet yhtään sinappia ikinä käyttänyt ymmärrät, että mikään määrä timjamia ei kuuna kullan valkeana tuon sinappimäärän läpi nouse, joten oletan tuon olleen vain epäonninen typo.

Ota kananpojat huoneenlämpöön 1 - 2 tuntia ennen paistamista. Työnnä paistomittari kananpojan koiven paksuimpaan kohtaan. Yritä välttää tilannetta, jossa paistomittari on kiinni luussa, koska luu lämpeää nopeammin.

Paista kananpoikia noin 180-asteisessa uunissa 35 - 45 minuuttia. Kana on kypsää, kun mittari näyttää 75 astetta.

Luumu, lammas ja tagine

Villi huhu väittää, että Jari Tervolla olisi tämän kanssa jotain tekemistä. Oli tahi ei, suosittelen silti kokeilemaan.

Luumulammastagine

2 - 3 rkl oliiviöljyä
kuorittuja manteleita
1 - 2 punasipulia
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 tl kurkumaa
2 kanelitankoa
3 tl korianterinsiemeniä
500 g lampaanlihaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl appelsiinimehua
12 kivetöntä luumua
(tuoretta korianteria)

Kuori ja silppua sipuli. Putsaa lampanaliha ja paloittele se reiluiksi paloiksi. Kuori ja pilko inkivääri, murskaa korianterinsiemenet.

Laita taginen pohjalle oliiviöljy ja kuumenna. Laita sekaan mantelit ja paahda, kunnes ne saavat kauniin värin. Lisää sipulit ja anna niidenkin kuullottua hetki. Lisää vielä inkivääri, kurkuma, kanelitangot ja korianterinsiemenet. Lisää vielä lampaanliha ja sekoittele niin, että lammas saa väriä ja mausteet tarttuvat lihaan.

Lisää sen verran vettä, että lihat peittyvät juuri ja juuri. Kuumenna kiehumispisteeseen, vähennä lämpöä ja anna hautua kannen alla vähintään tunti. Tarkista välillä, ettei nestettä haihdu liikaa.

Lisää sitten luumut ja appelsiinimehu ja anna hautua vielä noin puoli tuntia. Lisää hunaja, suola ja pippuri ja anna hautua vielä 15 min. Kastikkeen pitäisi olla lopulta aika siirappimaista. Jos tuoretta korianteria on, sen lisäämisen aika on nyt.

Koska seuraava tehtävä on sitten syödä.

Hiipivä nälkä, nukkuva rapeus

En ymmärrä miten se ihana, mahtava, makuhermoja kutkuttava rapeus saadaan aikaiseksi paistettuun vuohenjuustoon. Ja tämän viimeisimmän kokeilun jälkeen voin lisätä samaan listaan kampasimpukan.

Ohje sanoi: kuivaa kampasimpukka, suolaa kevyesti, paista öljyssä noin 20 sekuntia/puoli.

20 sekuntia sai kuumalla hellalla aikaiseksi hailakan alun kauniista väristä, rapeudesta ei ollut tietoakaan. Tämä oli ensimmäinen kokeilu kampasimpukalla, mutta vuohenjuustolla olen ehtinyt kokeilla useammankin kerran. Olen kokeillut kuumalla liedellä ja miedolla lämmöllä. Teflonilla ja valuraudalla. Tulos joka kerta yhtä lötkö.

Lötköydestä huolimatta sekä risottokokeilu että kampasimpukkakokeilu saavat jatkoa. Toisin kuin luulin, tämä risottohan olisi ihan kelpoisaa kamaa arki-illallekin, risottoriisin kypsyminen kun vie vain noin 20 minuuttia. Mikä voi vaikuttaa kokkauspäätökseen on se, että se 20 minuuttia kyllä kannattaa seistä risoton vieressä hämmentelemässä. Jos on muksut helmoissa pyörimässä eikä huushollissa muita aikuisia auttamassa viihdytyshommissa, ehkä haluat jättää risotonhämmentämiset toiselle kerralle.

Tattirisotto ja paistetut kampasimpukat

1,5 dl risottoriisiä
1 pieni pussi kuivattuja tatteja
1 sipuli
0,25 dl vermuttia
0,5 dl valkoviiniä
4 dl kasvislientä (fondi + vesi on toimiva yhdistelmä)
tattien liotusvettä
parmesaaniraastetta
kuivattua tai tuoretta persiljaa
mustapippuria
suolaa
4 - 6 kampasimpukkaa

Hienonna sipuli ja lämmitä kasvisliemi. Ota reilun kokoinen paistinpannu, laita siihen öljyä ja kuumenna. Lisää sipulit ja kuullota, kunnes sipulit ovat hiukan pehmenneet.

Puristele tateista enin vesi pois, muista säästää tattien liotusvesi. Lisää sitten riisit ja tatit pannulle ja anna paistua hetki. Kun riisit alkavat näyttää kuultavalta (tai kun ne alkavat näyttää siltä, että saavat vähän väriä), lisää vermutti ja valkoviini. Kuumenna kunnes neste kiehuu ja alenna sitten lämpöä.

Anna nesteen porista, kunnes se on imeytynyt riisiin, sekoittele välillä. Lisää sitten hiukan tattien liotusvettä ja kasvislientä. Tattiliemessä on aika vahva maku, suosittelen laittamaan esim. 0,25 dl tattilientä ja 0,5 dl kasvislientä. Anna taas seoksen kiehua hiljalleen, sekoittele välillä ja kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uudelleen.

Samalla voit kuivata kampasimpukoiden pinnan talouspaperilla ja suolata ne kevyesti. Ota kampasimpukoita varten oma paistinpannu valmiiksi ja laita pannulle hieman öljyä.

Kun riisit ovat likimain kypsiä, lisää persiljaa, parmesaania ja hiukan voita. Mausta pippurilla ja suolalla.

Kuumenna kampasimpukkapannu ja paista kampasimpukoita kuumalla pannulla noin 20 sekuntia per puoli tai kunnes pinta on rapea ja saanut kauniin värin.

Nyhtö on herkkua, oli liha mitä vaan

Nyhtöpossua on nähty jo sen verran, että on tullut aika nyhtää jo jotain muutakin. Halpa ja hyvä idea on nyhtää naudanlihaa, mutta onnistuu se arvokkaammallakin lihalla.

Pakkasessa pyörineestä kolmen kilon hirvipaistista riitti useampaankin kokeiluun, joista toimivimmaksi osoittautui nyhtöhirvi. Suurta herkkua ainakin puikulaperunamuusin kanssa ja hampurilaisen sisällä!

Nyhtöhirvi

1,5 kg hirven paistia
5 dl tummaa olutta
2,5 dl liha- tai riistalientä
2 laakerinlehteä
10 - 15 katajanmarjaa

Siisti paisti ja paista sen pintoihin kaunis väri paistinpannulla voissa. Laita paistuneet palat pataan ja lisää nesteitä niin paljon, että liha on kokonaan nesteen pinnan alla. Lisää mausteet ja anna paistua 75-asteisessa uunissa vähintään yön yli.

Kun otat lihan uunista, ota paistoliemi talteen kattilaan ja keitä sitä kasaan kastikkeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Ragu, piiloilmaisu jauhelihakastikkeelle

Ragu kuulostaa ruokalajina kiehtovalta, mutta lähinnä kyse on italialaisittain valmistetusta jauhelihakastikkeesta. Eli mainio tapa yrittää löytää vaihtelua perinteiseen jauheliharalliin.

Hirviragu kuulostaa sitäkin kiehtovammalta, mutta edelleen: jauhelihakastike on jauhelihakastike. Italialaistyyppisenä tomaatilla ja yrteillä on tässä selvä rooli. Italialaistyyppisenä tämän seuraksikin kuuluisi pasta, ei puikulamuusi, joten tee kuten sanon, älä niin kuin itse teen... Tätä on huushollissa jo tomaattien kanssa kokeiltu ja suoraan sanoen, hirvi menee tomaatin kanssa ihan hukkaan. Tässä versiossa tomaatit päätyivät pastakastikkeeksi ja tilalle tuli riistafondi.

Jos vaihdat hirven nautaan, toimii paremmin ja toisaalta taas jos käytät hirveä, vaihda tomaatti vaikka riistafondiin.

Hirviragu

500 g hirven jauhelihaa

2 porkkanaa

4 siivua pekonia

1 sipuli

1 - 2 tl timjamia

1 - 2 tl rosmariinia

1 - 2 tl rakuunaa

n. 1 dl punaviiniä

1 laakerinlehti

1 tkl tomaattimurskaa tai kokonaisia kuorittuja tomaatteja

reilusti pippuria ja suolaa

Pilko sipuli, porkkanat ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja paista nopeasti pannulla. Laita paistetut pataan ja paista sitten jauhelihaan nopeasti väri ja lisää aiemmin paistettujen joukkoon. Lisää mausteet ja sen verran nestettä, että liha on lähes nesteen alla. Anna hautua 150-asteisessa uunissa 1,5 - 2 tuntia.

Kasvispastojen aatelistoa, sija numero kaksi

Kuuluu kesäkurpitsapastalle. Simppeli ja nopea valmistaa, herkkua makuhermoille eikä käy edes terveyden päälle. Karppaajien sielun päälle ehkä sitäkin enemmän, mutta mitä väliä.

Kesäkurpitsapasta

1 pieni kesäkurpitsa

nippu tuoretta persiljaa

1 - 3 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

tuoretta parmesaania (ei varmaan tarvitse mainita, että paljon)

Kuori kesäkurpitsa ja siivuta siitä ohuita siivuja. Helpoiten käy pienen kesäkurpitsan siivutus, samoin kuin kurkunkin, juustohöylällä. Silppua karkeasti nippu tuoretta persiljaa ja raasta parmesaania. 

Kun pasta alkaa olla valmista, kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja paista siinä kevyesti sekä kesäkurpitsasiivut että persilja. mausta suolalla ja pippurilla, voit myös ripsiä hiukan sitruunamehua joukkoon.

Siivilöi pasta, sekoita kesäkurpitsapaistos joukkoon, kokoa lautaselle ja peitä ihanuus sillä määrällä parmesaaniraastetta, mitä sielusi ja makuhermosi antavat myöten.

Toisenlainen broileri

On tässä ikään kuin aavistuksen kyllästynyt iänikuiseen broileriin ja sen ongelmiin. Valmissuikaleita en halua ostaa, koska koneen repimät "suikaleet" on hyvän lihan pilaamista. Rintafileet ja -leikkeet on nahattomia ja luuttomia koneen repimiä kappaleita, joihin on todennäköisesti jo laitettu "miedosti suolaa", ikään kuin en itse osaisi maustaa ruokaani. Eikä varmaan yllätä ketään, jos kerron, että valmiiksi marinoituja lihapaloja ei tähän taloon tule.

Koipireidet on hyviä, mutta niistä menee hukkaan aika paljon. Maustamattomia rintaleikkeitä, joissa on luu ja nahka jäljellä, löytyy sentään vielä, ainakin toisinaan.

Ja sellaisia tässä nyt kehotan etsimään ja näkemään hieman marinoimisen vaivaa.

Jamakailanen broileri

2 - 3 broilerin rintaleikettä
1 sipuli
5 kevätsipulia
1 chili
3 rkl timjamia
0,25 dl maustepippuria
2 tl mustapippuria
0,25 dl muscovadosokeria
4 tl suolaa
1 tl muskottipähkinää
3 rkl soijakastiketta
0,5 dl appelsiinimehua

Silppua sipulit ja chili, murskaa pippurit. Sekoita kaikki paitsi liha keskenään sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Anna lihojen maustua yön yli kastikkeessa.

Laita lihat uunivuokaan, ota marinadi talteen. Paista lihoja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia ja tee sillä aikaa marinadista maustekastike lisäämällä ylijääneeseen marinadiin worchestershirekastiketta ja hiukan appelsiinikastiketta ja keittelemällä kasaan hetki. Kun broileri on ollut uunissa 20 minuuttia, lisää lihojen päälle kastike ja anna olla uunissa vielä toiset 20 minuuttia, jonka jälkeen valele kastiketta lihojen päälle, laske uunin lämpö 175 asteeseen ja anna olla uunissa vielä 15 minuuttia.

Worchestershire-kastikkeen voi korvata millä tahansa vähänkään grilliin viittaavalla kastikkeen tapaisella, mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Chilin kanssa voi olla huoleton, älä turhaan poista siemeniä, ellet sitten ole ostanut väkevintä chiliä mitä suomalaisella ruokakaupalla on tarjota.

On muuten aika herkkua!

Lihan hauduttamisesta alkoholissa

Paljon on keittiössä lihaa hauduteltu punaviinissä. Muutamia lihapullia on uitettu jallussa, joitain viskissä. Nyt on kokeiltu lämmitellä lammasta portterissa.

Lihapadoista havainto on, että haudutusnesteellä on enemmän merkitystä kuin lihalla.

Kun pataan laittaa punaviiniä ja antaa lihan muhia matalassa lämmössä joitain tunteja, on lihasta vaikea sanoa, onko se lammasta vai nautaa. Punaviini on maultaan voimakas ja jos yrttejä laittaa rennoin rantein, jää lihan rooliksi enemmän herkullinen rakenne ja tietynlainen lihamainen maku.

Jos padassa taas on miedompaa nestettä, antaa se enemmän tilaa lihan maulle. Tällä kertaa nesteenä toimi portteri, eikä lautasen äärellä ollut epäselvää, etteikö liha olisi ollut lammasta. Sen sijaan portterista ja pataan hätäpäissään työnnetyistä mintun ja oreganon rippeistä ei kyllä ollut tietoakaan.

Portteri-lammaspata

600 g lampaanpaistia
2 porkkanaa
3 pientä sipulia
1 palsternakka
juuriselleri
2 laakerinlehteä
mustapippureita
1 - 2 pulloa portteria
4 tl suolaa
0,5 dl vasikanfondia

Pilko porkkana, sipuli, palsternakka, juuriselleri ja lampaanpaisti isoiksi paloiksi. Paista kaikkiin pannulla voissa kaunis pinta ja laita pataan. Lisää pataan mausteet ja portteri. Kaada nestettä niin, että kaikki ei peity nesteeseen. Laita kansi päälle ja nosta noin 110-asteiseen uuniin vähintään 4 tunniksi.

Paistipaisto ja pussi

Piti keksiä virkaa hirven sisäpaistille, ja joulun pyhinähän sille käyttöä löytyi, kinkku kun ei varsinaisesti ole koskaan kiinnostanut. Siispä paistopussi ja lämpömittari esiin ja hommiin. Vaikka eipä tuossa järin kummoista urakkaa ollut, kurjinta oli uunista kantautuva tuoksu ennen kuin mitään oli edes likimain lähestymässä lautasta.

Hirvipaisti

n. 1,5 kg hirven sisäpaistia
1 pkt pekonia
katajanmarjoja
mustapippuria
suolaa
timjamia

Murskaa mausteista kuiva mausteseos. Paista paistin pintaan kaunis väri ja hiero mausteseos lihan pintaan. Lado pekonisiivut paistin päälle, laita lämpömittari paikoilleen lihan paksuimpaan kohtaan ja nosta paisti paistopussiin. Anna paistua ensin 150-asteisessa uunissa, kunnes lämpömittari näyttää 75 astetta. Kiehauta sitä odotellessasi tummasta oluesta ja riistafondista kastike paistille.

Karehrikkonää

Lampaasta tulee harvoin tehtyä muuta kuin paahtopaisteja. Potka on todettu hyväksi, mutta siinäkin on ongelmansa.

Ensimmäinen on potkan koko. Yhden potkan takia ei viitsi uunia koko päivää kuumana pitää. Kahta enempää ei pataan mahdu. Kaksi potkaa on kahdelle aikuiselle aivan liian paljon, mitä tehdä jäljelle jääneelle. Ei lammasta jaksa monta päivää syödä.

Toinen on rasva. Potkassa on rasvaa, joka antaa makua, mutta sitä on koko lailla paljon. Ja koska lihaakin on paljon, se ehtii lautasella vähän jäähtyä, ja arvaapas miten hyvää on jäähtynyt lampaanrasva lautasella...

Kokeiluun päätyi tällä erää lampaan kare, joka ensin sai kylkiinsä marinadin, sitten päätyi kääntyilemään pannulle ja lopulta lepuuttamaan luitaan uuniin. Tämä on siinä mielessä kurja, että vaatii melko paljon keittiön infrastruktuurilta, mutta myös syöjältä. Huonoksi en silti kokeilua tuomitse.

Lampaankare

800 g lampaankaretta
reilu nippu tuoretta oreganoa
1 iso rosmariinin oksa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
hunajaa

Sekoita öljy, oregano, suola, rosmariini ja hunaja morttelissa ja pyörittele kare seokseen. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Paista kareen pintaan paistinpannulla voissa kaunis pinta. Laita sitten vuokaan, lyö kylkeen paistomittari ja 200-asteiseen uuniin. Kun mittari näyttää 58 astetta, se on medium. Jos tykkäät lampaastasi kypsempänä, odota mittarin lukemaa 62.

Anna kareen vetäytyä hetki folion sisällä ennen syömistä.

Jos jotain vinkkiä tässä haluaisin antaa niin se on se, että älä kaada vuokaan lihan päälle paistonestettä ja -rasvaa. Kyllä ei käyttäydy kauniisti uunissa se.

Helppoa ja nopeaa luksusta

Ainakin tavallaan. Rapukeitolla on sydämessäni ikuinen paikka. Tutustuin siihen varttuneessa iässä Savonlinnassa, jonne olin mennyt elämäni ensimmäistä kertaa oopperajuhlille. Parin ystävän kanssa olimme liikkeellä jos ei nyt ihan ykköset yllä, niin aika lähellä kuitenkin. Meillä oli pöytä ihanassa ravintolassa ja otin riskin: alkuruuaksi rapukeittoa.

Olisin voinut syödä sitä samaa rapukeittoa myös pääruuaksi ja jälkiruuaksikin.

Kotvan vietin selvittääkseni, miten saman saisi kotioloissakin, ja sitten se löytyi. Varoituksen sana. Tämä vaatii paljon aikaa ja näpertelyä, mutta kun keiton pohja on kerran tehty, sen voi pakastaa ja sen jälkeen se varsinainen keitto syntyy 20 minuutissa.

Keiton pohjana toimii rapuliemi. En ole kokenut ravunkeittäjä ja rapuliemitarkoitukseen olen käyttänyt pakastettuja rapuja. Parastahan olisi, jos olisi järjestänyt rapujuhlat ja jäljellä olisi vain iso kasa kuoria. Rapulientä kannattaa kerran tehdessään tehdä paljon. Homma on työlästä ja aikaa vievää eikä sitä todellakaan huvita olla alituiseen tekemässä. Vaiva kuitenkin kannattaa, sen voin luvata.

Rapuliemi

noin 20 ravun kuoret
2 sipulia
2 porkkanaa
pieni fenkoli
pala juuriselleriä
4 - 5 rkl tomaattipyrettä
1 timjamin oksa
laakerinlehti
1 nippu tilliä
1 nippu persiljaa
kokonaisia valkopippureita
2 dl valkoviiniä
loraus konjakkia
1,5 l kalalientä
voita

Kuivata ja paahda kuoria noin 150-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Murskaa kuivat kuoret pieneksi.

Pilko sipuli, porkkana, fenkoli ja juuriselleri pieniksi kuutioiksi. Kuullota niitä voissa ja lisää konjakki. Pilko tilli ja persilja ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää vielä kalaliemi ja valkoviini ja anna kiehua pienellä lämmöllä noin 1,5 tuntia.

Lisää loput mausteet ja anna kiehua vielä 30 min. Siivilöi liemi ja keitä kasaan.


Rapukeitto

voita
1 sipuli
pala juuriselleriä
2 - 3 rkl ketsuppia
6 dl rapulientä
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kulutusmaitoa
2 dl kermaa vaahdotettuna
cayennepippuria
jokiravunpyrstöjä
nippu tuoretta tilliä
suolaa

Silppua sipuli ja selleri mahdollisimman pieneksi. Kuullota niitä hetki voissa ja lisää sitten ketsuppi. Anna muhia hetki ja lisää sitten rapuliemi. Keitä hetki.

Sekoita vehnäjauhot maidon joukkoon ja lisää seos kattilaan. Anna kiehua hetki. Lisää cayennepippuria (varovasti) ja halutessasi hiukan konjakkia. Lisää vielä kermavaahto, silputtu tilli ja ravunpyrstöt. Anna kuumeta lähes kiehuvaksi ja koita sitten olla syömättä ihan koko kattilallista kerralla.

Jos haluat rapukeittosi virheettömän sileänä, siivilöit sen ennen kermavaahdon lisäämistä etkä laita ravunpyrstöjä. Tillinkin voi laittaa kattilaan silloin jo varhaisessa vaiheessa, niin sen saa siivilöityä pois.

Älä ota härkää sarvista

Tartu sen sijaan häntään! Siellä täällä, harvakseltaan mutta kuitenkin, olen törmännyt häränhäntiä ylistäviin lausuntoihin. Skeptisesti olen lausuntoja silmäillyt enkä asiaan ajatusta enempää uhrannut, koskapa ei häntiä ole järin kaupoissakaan näkynyt. Miksi vauhkoontua jotain, jonka hankkiminen on työn ja tuskan takana.

Viimeisen parin vuoden ajan olen kuitenkin kiihtyvällä tahdilla havainnut häntiä paloina ja kokonaisina eri kauppojen lihatiskeillä. Saatavuus on siis jotenkin puolihuomaamatta parantunut selvästi.

Ja lopulta koitti päivä, jona häränhäntiä jääkaappiin ilmestyi ja pataan ne päätyi.

Eivätkä päätyneet viimeistä kertaa! Kyllä ei pysty epäonnistumaan, jos lihassa on riittävästi rasvaa ja se muhii uunissa tuntikausia.

Häränhäntäpata

5 - 6 reilun kokoista häntäpalaa (n. 700 - 900 g)
2 sipulia
2 - 4 porkkanaa
3 rkl fariinisokeria
4 rkl härkäfondia
3 - 4 dl punaviiniä
3 rkl balsamicoa
4 rkl soijakastiketta
reilusti timjamia

Pilko porkkanat ja sipulit reilun kokoisiksi paloiksi. Paista niitä hetki voissa pannulla ja laita pataan. Paista myös häntäpaloihin kaunis pinta ja laita pataan.

Lisää pataan mausteet ja nesteet. Lisää vielä lopuksi tarvittaessa vettä. Nestettä pitäisi olla siten, että muut ainekset ovat kutakuinkin kokonaan nesteen pinnan alla. Nosta pata uuniin ja anna hautua 200-asteisessa uunissa tunnin. Laske uunin lämpötila sitten 150-asteeseen ja anna hautua vielä 3 tuntia.

Luullisen ja rasvallisen lihan syöminen on aina vähän työlästä. Voit hiukan helpottaa urakkaa vähän siivoamalla häntien pinnasta kalvoa pois, mutta sotkuiseksi menee lautasella siitä huolimatta. Tästä määrästä häntää tulee illallinen kahdelle aikuiselle, kolmelle jos ovat laatua, jolle laadulla on määrää isompi merkitys.

Mutta herkkua se on joka tapauksessa.

Terveellistä kasvisruokaa

Mutta ei just tänään. Niinpä perunan ja punajuuren kavereiksi pääsi sekä kerma, voi että sinihomejuusto.

Ja se liitto oli taivaallinen lähtien uunista kantautuvista tuoksuista. Ainoa ikävä asia on punajuuren taipumus värjätä kädet ja kumihanskojen aiheuttamat vaikeudet käyttää terävää veistä turvallisesti.

Punajuuri-perunavuoka

2 punajuurta
3 reilun kokoista perunaa
1 kananmuna
2 dl kermaa
rakuunaa
170 g sinihomejuustoa
voita

Kuori punajuuret ja perunat ja siivuta ne ohuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka ja lado siivut vuokaan: yksi kerros perunaa, yksi punajuurta ja yksi sinihomejuustoa, sitten sama alusta. Kaada välillä joukkoon kermaa, johon on sekoitettu yksi muna ja reilusti rakuunaa. Nakkaa vuuan päälle vielä muutama nokare voita.

Paista paistosta 200-asteisessa uunissa noin tunti. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten mitä paksumpia punajuurisiivuja, sitä varmemmin uunissa menee reilu tunti. Kannattaa myös varautua peittämään vuoka viimeistään puolen tunnin jälkeen foliolla. Vuokien pinnoilla on ikävä taipumus kärähtää uunissa.

Sinihomejuusto ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta pienissä määrin se kyllä maistuu. Tämän kanssa olin vähän peloissani, paketillinen Aura-juustoa on kuitenkin aika paljon. Punajuuri oli kuitenkin vahvempi elementti eikä homejuustoa olisi lautaselta välttämättä edes hoksannut, jos ei olis tiennyt.

Suolaa en - poikkeuksellisesti - suosittele lisäämään. Aura-juuston kanssa sitä olisi voinut lisätäkin, mutta moni muu sinihomejuusto on niin suolainen, että menee helposti yli. Jos suolaa kaipaa lisää, sitä voi ripsiä annoksen päälle ja pelastaa tilanteen helposti. Jos suolaa on ehdottomasti liikaa, on ateria sitten siinä eikä mitään ole enää tehtävissä siinä vaiheessa, kun ruoka on lautasella.

Tästä tulee löysähkö paistos. Jos haluat lautaselle näyttävän peruna-punajuurikakun, nipistä vähän kermasta pois ja lisää toinen kananmuna. Kannattaa myös vähän painella paistosta tiiviimmäksi ennen uuniin laittamista. Näin saat niin töpäkän vuuan, että pystyt leikkaamaan veitsellä siistin näköisiä kuvioita, jotka pysyvät nätisti pystyssä lautasella.

Meillähän ei tämmöistä hifistelyä harrastella. Kerma on kaveri.

Viskisiepon lintulauta

Vanhoista kunnon jallupullista voi tehdä omiakin versioita. Kaappiin jostain syystä eksynyt sekundaviski pääsi paistinpannulle jallun päästessä välillä pikku lomalle.

Näissä määrissä ei sen paremmin jallu kuin viskikään erityisemmin maistu, joten hifisti kokeilee varmasti veden korvaamista valitsemallaan prosessoidulla tavaralla.

Viskipullat (ja taas lähinnä se kastike, itse pullat eivät nestettä kaipaa)

50 g voita
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1 tölkki (2 dl) demi glacea
1 dl ruokakermaa
2 rkl härkäfondia
0,5 - 1 dl viskiä
1 - 2 dl vettä

Sulata paistinpannulla voi ja ruskista siinä vehnäjauhot. Kumoa joukkoon demi glace ja lisää vesi ja fondi. Sekoittele, kunnes kastike on sileää. lisää hiukan mustapippuria ja suolaa ja anna hautua 15 - 30 minuuttia. Lisää viski ja kerma, sekoita ja lisää tarvittaessa mausteita. Nostele lihapullat lopuksi joukkoon ja sitten vaan ronskisti ääntä kohti.

Lihapullien teko on sen verran ripeää hommaa ja etenkin jos ne kypsentää uunissa, vapautuu kädet turaamaan kastikkeen kanssa niin, että koko paketti on hyvinkin arki-iltaan sopivaa hommaa. Mikset piristäisi mielialaa marraskuisena maanantaina vaikkapa, jos ajatus viskistä kastikkeeseen jemmattuna saa hymyn huulille.