Juustokakku ja kinder, näinköhän

Kuulemma on ollut kova kohu kinderjuustokakusta. Kinderistä kovasti tykkään, samoin juustokakuista, joten arvaatte miten kävi. Kokeiluun meni.

Ihan en kyllä kinderiä tästä kakusta tunnista, mutta pahaahan kakku ei silti suinkaan ole. Käyttämäni ohje ei ihan ollut toimiva, joten tuunasin vähän, niin saat fiksumman.

Yllättävä ongelma oli ihan tavallisten suklaakeksien löytäminen hehtaarimarketista. Kaikenlaista hemmetin fiiniä erikoiskeksiä kyllä oli yhtä jos toista, mutta kun tähtäimessä oli ihan tavallinen suklaakeksi suklaamurusilla, ei onnistunut. Ehkä vääränlainen keksi johti kinderelämyksen putteeseen.

Jos pelkäät liivateta, älä. Liivatteella tehty juustokakku on huomattavasti helpompi kuin uunissa paistettu. Parilla jutulla onnistut varmasti.

1. Valitse ensikokeiluun ohje, johon ei tule kananmunan valkuaisista tehtyä vaahtoa. Se on nirso sekä lämmölle että sekoittamistavalle. Lämpöongelma tulee siitä, että liivatelehti on sulatettava kuumaan nesteeseen. Kuumaa nestettä ei voi kermavaahtoonkaan heti lisätä, mutta valkuaisvaahto haluaa vielä viileämpää. Ja viileä alkaa jo jähmettyä, joten liika odottelu jättää liivatepallukoita kakkuun. Lisäksi valkuaisvaahto pitää käännellä ja sekoittaa hyvin hellästi kakku"taikinaan". Kermavaahto ei laita pahakseen, vaikka sekoittaisit taikinan kasaan vatkaimella, jolla saat helpoiten ja tasaisimman tuloksen.
2. Kun aloitat tekemään liivatelehtiä vaativaa juustokakkua, katso ihan ensimmäisenä montako lehteä tarvitset ja laita ne heti kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen voit rauhassa lukea ohjetta ja lähteä tekemään ohjetta alusta alkaen. En ole kuullut, että liivatelehti voisi olla liian pitkään likoamassa. Voit siis rauhassa antaa liivatteen liota ihan niin pitkään kuin sinulla menee.

Kinderjuustokakku

200 - 225 g suklaakeksejä
75 g voita
4 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
250 g valkosuklaata
3 rkl vettä
150 g maitosuklaata

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa suklaakeksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään. Näppärin tapa murskata keksit on laittaa ne pakastepussiin, pussi toisen pakastepussin sisään ja hakata niitä kaulimella. Kun voi ja keksimurska on sekaisin, painele seos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Vaahdota 2 dl kuohukermaa. Sekoita vaahtoon joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita tuorejuustoseokseen.

Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, rutistele kädessä niin kuivaksi kuin saat ja laita ne kuumaan veteen. Sekoita niin, että liivate sulaa kokonaan. Sekoita tuorejuustoseosta ja valuta liivatelehtinestettä hiljalleen seokseen koko ajan sekoittaen.

Kun tuorejuustoseos on tasaista, ota vuoka jääkaapista, valuta tuorejuustoseos pohjan päälle ja laita vuoka takaisin jääkaappiin, jossa sen kannattaa antaa olla yön yli, mutta jos on kiire ja kova himo, neljäkin tuntia riittää. :)

Juuri ennen tarjoilua voit tehdä päälle maitosuklaamoussen jäljellä olevasta 2 dl:stä kuohukermaa ja maitosuklaasta. Sen saat, kun vaahdotat kerman, sulatat maitosuklaan ja sekoitat ne keskenään.

Rosmariinin ja suklaan rakkauslapsi

On keksi. On hirveän, hirveän, HIRVEÄN hyvä keksi. Vähältä piti, etteivät päässeet edes uuniin, koska kävi ilmi, että jo taikina oli hirveän, hirveän hyvää.

Siis ihan törkeän hyvää.

Rosmariinikeksit

250 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
0,5 tl leivinjauhetta
4,25 dl vehnäjauhoja
suolaa
200 g tummaa suklaata karkeasti rouhittuna
2 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

Ota voi lämpeämään ajoissa. Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri kunnolla keskenään vatkaimella. Sekoita sitten joukkoon vielä kananmunat.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Suolaa riittää kahden sormen väliin jäävä hippunen. Sekoita jauhoseos voi-sokeriseokseen. Kun seos on suunnilleen tasaista, lisää vielä hienoksi silputtu rosmariini ja karkeasti rouhittu suklaa.

Nostele leivinpaperille lusikalla taikinasta nokareita. Älä laita kovin tiiviisti, keksit leviävät paistuessaan. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Sanoinko jo, että nämä on ihan helkkarin hyviä?

Täydellisen hampurilaisen jäljillä

Hampurilaisen ei tarvitse olla nahkea, litteä ja epäterveellinen epäelämys eikä viikon, kuukauden ja vuoden antikliimaksi. Itse tehty on sekä helppo että nopea: jauhelihapihvi ei paljoa vaadi ja hirveästi muuta ei sitten tarvitakaan.

Kaupan hampurilaissämpylät vain muodostavat ongelman. Ne ovat kuivia, sitkeitä ja näyttävätkin ankeilta puristuttuaan litteiksi matkansa varrella. Onneksi Kaartin Hodari & Hummerin kokit ovat uskaltaneet paljastaa pohjan hodariensa sämpylöille, joista saa hodarien lisäksi erittäin toimivan sämpylän itse tehdyille hampurilaisillekin.

Periaatteessa nämä ovat helppo ja nopea leivottava, mutta kohotusaika tekee sen, ettei näihin kannata arki-iltana töiden jälkeen ryhtyä. Lisäksi on juttuja, joiden kanssa tarkkuus kannattaa.

Ota siis joku viikonloppu asiaksesi, tee vaikka kaksinkertainen annos ja pakasta valmiit sämpylät, niin arki-iltojen omat purilaisfiestat muuttuvat oitis juhlaksi.

Hampurilais-/hodarisämpylät
osapuilleen 4 kpl

1,5 dl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 pieni kananmuna
1,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
3 rkl huoneenlämpöistä voita
puoli pussia kuivahiivaa

Lämmitä maito 42-asteiseksi. Tämä on asia, johon ei kannata suhtautua huolettomasti. Pienikin poikkeama, eikä kuohkeista sämpylöistä tarvitse haaveilla.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa, kunnes taikina pyörii vaivatessa yhtenä kimmoisana taikinapallona. Ota puhdas kulho, öljyä kevyesti sen reunat ja pohja ja laita taikina kulhoon. Tämäkään ei ole oikotien paikka. Anna kohota liinan alla 1,5 - 2 tuntia.

Jaa taikina sitten neljään osaan ja pyörittele osista sämpylät. Paista noin 190-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Voit kokeilla voidella sämpylät kevyesti maidolla ennen paistamista, ja jos kaapissasi on joutilaana seesaminsiemeniä, tähän niitä voisi nyt yrittää kuluttaa. Taikinaa voi myös kokeilla maustaa. Oma suosikki on chili, mutta jos tähtäimessä on kalaburgeri, voisi kokeilla tilliä ja kanahampurilaissämpylään vaikkapa rosmariinia tai rakuunaa.

Valkoista jouluksi

Firman pikkujoulut lähestyivät ja teki jotenkin taas mieli vähän leipoa jotain. Akkainaviisista löytyikin taas kiinnostavaa kokeiltavaa: appelsiini-valkosuklaajuustokakku.

Juustokakkuja ennenkin tehneet tuntevat ilmiön. Kuvissa niin muhkean näköinen juustokakku tulee omasta irtopohjavuuasta ulos ihmeellisen lituskaisena ja lättänänä. Tämä sekä firman henkilöstömäärä mielessä päätin tehdä puolitoistakertaisen annoksen.

Se oli virhe.

Kävi ilmi, että tässä ohjeessa täytettä olikin hyvin runsaasti ja puolitoistakertaista ei ollut mitenkään mahdollista saada vuokaan. Kätevä emäntä ratkaisi dilemman kääräisemällä leivinpaperista ja maalarinteipistä kauniit pikku lisäreunat vuokaansa.

Kakku pysyi lisäreunojen sisällä, mutta sitten tuli seuraava ongelma. Miten tuon peittää foliolla tai kelmulla? Ei mitenkään.

Kakun lopulta levätessä jääkaapissa olin jo huokaista helpotuksesta, kun tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan sille faktalle, että paakkelssi pitäisi vielä saada roudattua töihin. Julkisilla. Sääennuste näytti seuraavalle päivälle melkoista myrskytuulta ja sadetta. Ja kirsikkana kakussa: bussipysäkkini on tietyön alta siirretty eikä mukana todellakaan siirtynyt katos.

Kirjallisuus tuli tässäkin avuksi. Amazonin kirjapahvista ja maalarinteipistä askartelin universumin tyylikkäimmän kakkuexpressin ja lopulta seisoin myrskytuulen ja sateen riepoteltavana bussipysäkillä puoli kuudelta aamulla.

Töissä pelkäsin pysyykö kakku kasassa, kun siihen ei tullut lainkaan liivatetta, mutta sen sijaan appelsiinimehua. Näin sieluni silmin itseni kaatamassa kakkua työkavereiden juomalaseihin.

Vaan kasassa pysyi ja työkavereilta tuli kiitosta! Ja koska olin pikkujouluista kotona todella aikaisin ja vieläpä selvin päin, väitän näiden pikkujoulujen onnistuneen omalta osaltani paremmin kuin hyvin. Hurraa!

Appelsiini-valkosuklaajuustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita
3 rkl appelsiinimehua
200 g valkosuklaata
400 g appelsiinituorejuustoa
4 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
4 kananmunan valkuaista
4 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Sulata suklaa ja sekoita sulaan suklaaseen appelsiinimehu, vaniljasokeri ja lopulta vielä tuorejuusto.

Vaahdota kerma melko napakaksi vaahdoksi. Vaahdota sitten sokeri ja munanvalkuaiset keskenään marenkivaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun se on vitivalkoista, kiiltävää ja niin jämäkkää, ettei se tule ulos kulhosta, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin.

Sekoita ensin tuorejuustoseokseen kermavaahto varovaisesti, kääntele sitten marenkivaahtokin joukkoon. Kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle, tasoittele pintaa ja peittele foliolla. Anna jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Viisas pääsisi vähemmällä

Vähemmän fiksu ei jaksa lukea ohjetta ja päätyy siten tekemään voitaikinan alusta alkaen itse arki-iltana, jolloin olisi sanalla sanoen muutakin tekemistä.

Ja kun tekoon ryhtyi kävi ilmi, että värkkäämistä oli muutenkin vähän normaalia enemmän. Ei lopputulos huono ollut ollenkaan, mutta ehkä kuitenkin käyttäisit sitä kaupan pakastealtaan voitaikinaa.

Savuporopiirakka

1 pkt voitaikinaa
1,5 dl raakaa pitkäjyväistä riisiä
lihaliemikuutio tai lihafondia
nokare voita
1 sipuli
mustapippuria rouheena
0,25 dl soijakastiketta
150 - 200 g savuporoa
1 dl kuohukermaa
2 keitettyä kananmunaa
1 raaka kananmuna

Keitä riisi lihaliemikuution tai lihafondin kanssa kypsäksi.

Silppua sipuli ja kuullota se voissa. Kun sipuli on hetken kuullottunut, lisää rouhittua mustapippuria ja soijakastike. Kiehauta hetki, kunnes enin neste on haihtunut.

Sekoita kypsä riisi, pilkottu savuporo, keitetyt kananmunat hienonnettuna, kuohukerma, soija-sipuliseos ja raaka kananmuna keskenään.

Kaulitse voitaikina ohueksi isoksi levyksi. Kaada riisi-porotäyte levyn päälle niin, että puolet levystä jää tyhjäksi. Käännä sitten tyhjä puoli täytteen päälle kanneksi, painele reunat kiinni ja voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa 30 - 40 minuuttia.

Jos värkkäily on ilosi, tee voitaikina ihan itse. Omin kätösin.

Voitaikina

2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125 g kylmää voita
0,5 dl kylmää vettä

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe keskenään. Nypi puolet kylmästä voista taikinaan. Kaada sitten joukkoon kylmä vesi ja vaivaa ripeästi tasaiseksi taikinaksi.

Kaulitse taikina ohuehkoksi levyksi. Leikkaa loppuvoista ohuita siivuja ja peitä niillä puoli levyä. Käännä tyhjä puoli voisiivujen päälle ja kauli ohuemmaksi.

Taittele kaulitun taikinalevy kolmasosaan ja kauli taas ohuemmaksi. Taittele taikinalevy vielä toisen kerran kolmasosaan ja kauli ohueksi levyksi. Taittele sopivasti, kääri tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa kelmun sisällä 1 - 2 tuntia.

Erilaiset empiiriset kokeilut kaikilla käteen osuvilla kaulimilla sekä niiden viransijaisilla on johtanut tulokseen, jonka mukaan paras kaulin on tyhjä lasinen viinipullo.

Onneksi niistä ei tässä huushollissa ole puutetta.

SKD(L)

Tunsin pakottavaa tarvetta saada otsikkoon l-kirjaimen, joten leivinjauhe pääsi otsikkoon asti. Puujalkojen viljely on ydinosaamistani.

Piti keksiä jotain kuljetuskelpoista, joten keksin keksit. Yhdestä ohjeesta löytyi sekä suklaata, kinuskia että kaurahiutaleita, joten päätös oli käytännössä tehty puolestani. Miten kätevää!

*rrrrr*

Suklaa-kinuskikeksit

2,5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl fariinisokeria

2 tl leivinjauhetta

150 g voita

150 g maitosuklaata

100 g Daim-rakeita

100 g mantelirouhetta

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl kinuskikastiketta

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, 2,5 dl vehnäjauhoja, fariinisokeri ja leivinjauhe. Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden kanssa tasaiseksi. Painele vuoan pohjalle leivinpaperia ja sen päälle kaurahiutaleseos. Paista 175-asteisessa uunissa 10 - 15 minuuttia.

Rouhi maitosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita sen joukkoon Daim-rakeet, mantelirouhe ja vehnäjauhot ja lopuksi vielä kinuskikastike. Sekoita tasaiseksi.

Kun kaurapohja tulee ulos uunista, levitä suklaa-kinuskiseos sen päälle ja laita koko komeus takaisin uuniin noin 15 minuutin ajaksi. Jäähdytä paistos kunnolla ennen kuin lähdet yrittämään sitä pois vuoasta. Viileänä se on jäykkä ja jämäkkä ja nousee leivinpaperin avulla helposti ja rikkoutumatta.

Kaupasta kinuskikastike löytyy sitten harhailun jälkeen maitokaapista ja Daim-rakeet eivät leivontahyllystä vaan karkkihyllystä. Kaurahiutaleista minun mielestäni ainoat oikeat ovat isoja kaurahiutaleita, mutta tässä saattaa tavalliset pikkuhiutaleet olla jopa toimivampia.

Kaurapohjasta kannattaa tehdä hyvin ohut, puolen sentin paksuinen voi olla sopiva. Suklaa-kinuskiseosta tulee pohjaan nähden aika naftisti ja sitä on hiukan hankala levittää, mutta koska rakeet myydään 100 gramman pusseissa, tämä on kauppateknisesti aika kätevä määrä. Ja kyllä sillä pärjää.

Mutta nyt pitää lopettaa, pitää keskittyä tämän keksin pupertamiseen.

Raparperinvihaajan piirakka

Suomalaisuuden syvimpään olemukseen kuuluu lapsuuden ja nuoruuden kesät, joina raparperisato kasvoi kasvamistaan, vaikkei kukaan halunnut niitä varsinaisesti syödä. Poiskaan ei raaski hyvää ruokaa heittää, joten raparpereista on nykyisinkin tarjolla valtavat määrät erilaisia reseptejä, joilla raparperin ylituotannon kanssa kipuilevat voivat yrittää vaimentaa tuskaansa (ja levittää raparperin ilosanomaa tarvittaessa naapureillekin).

Jos nyt satut raparperifarmisi kanssa tutustumaan kivuliaasti kysynnän ja tarjonnan välisiin lakeihin, tässä on yksi, kerrankin toimiva tapa tuhota satoa ja silti nauttia.

Raparperi-valkosuklaapiiras

pohjaan
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

täytteeseen
2 pussia vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 dl maitoa
100 g valkosuklaata
2 - 3 raparperinvartta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita sitten joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Jos taikina on tosi pehmeä, voit käyttää sitä hetken jääkaapissa. Jähmeämpää on helpompi taiteilla reunoille.

Tee reunoista hyvin ohuet. Reuna kypsyy ensimmäisenä ja sitten ollaan tilanteessa, jossa muuten hyvää piirakkaa reunustaa kivikova ja puolipalanut taikinareunus. En ole törmännyt liian ohueen reunaan milloinkaan ja kun vastassa on kuitenkin piirakkavuoan reuna, ei ole kuolemaksi, jos taikina antaa jostain kohtaa vähän periksi.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito tasaiseksi. Rouhi valkosuklaa ja lisää vaniljakastikkeeseen. Kaada sitten seos taikinan päälle vuokaan.

Pese ja kuori raparperit ja leikkaa niistä noin puolen sentin paksuisia siivuja. Painele siivut vaniljakastikeseokseen ja paista piirasta 200-asteisessa uunissa 30 - 35 minuuttia.

Ja kyllä. Jatkossa suostun syömään raparpereja vain, jos ne sijaitsevat vaniljan ja valkosuklaan välittömässä läheisyydessä. Kauran läsnäolo on pelkkää plussaa.

Voiko pipari olla suolainen

Kun joku hihkaisee toimistolla "pipareita keittiössä", onko kukaan ehdollistunut vastaanottamaan silloin suolaisia pipareita?

Se piti kokeilla, eikä vähiten siksi, että pääsin parmesaanin pariin. Ennen kuin ryhdyt kokeiluun, annan yhden vinkin.

TEE TUPLA-ANNOS!

Parmesaanipiparit

100 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sämpyläjauhoja
hiukan suolaa
2 tl kuivattua timjamia
0,5 dl vettä
pari reilua kourallista parmesaaniraastetta
1 kananmuna

Paloittele voi ja yhdistele heti kaikki aineet kananmunaa lukuunottamatta. Alkuperäinen ohje puhuu nopeasta nyppimisestä, mutta jos käsin pitää jotain tehdä, itselläni on siihen tasan yksi tekniikka: viiden harottavan sormen kahmaisu ja kämmenellä painaminen. Toimii kuin häkä.

Kun kaikki on tasaisesti sekaisin, painele taikinasta levy ja anna sen jäähtyä esim. kelmun sisällä jääkaapissa puolisen tuntia. Ota sitten jauhoja ja kaulin ja kauli taikinasta vajaan puolen sentin paksuinen levy. Painele muotilla levystä keksejä uunipellille. Muotiksi käy vaikka vesilasi.

Voitele keksit kananmunalla ja ripottele keksien päälle hiukan parmesaaniraastetta. Paista 175-asteisessa uunissa noin vartti. Parhaimmillaan piparit ovat, kun ne ovat kullanruskeita, ei tummanruskeita.

Varoituksen sana lie paikallaan. Minä onneton lupasin ennen kokeilua työkaverille tuoda pipareita toimistolle. Taikinasta tuli vain yksi pellillinen ja kadun syvästi luvanneeni osan arvopellillisestä muihin suihin. Ainoa plussa tilanteessa on se, että on heinäkuu ja 90 % firmasta on lomalla. Ei siis välttämättä tule tappelua toimistolla.

Joudun kyllä tekemään välittömästi pari pellillistä lisää, että saan herkutella itsekin!

Pistaasitaivas

Tämä pitäisi oikeastaan tehdä syksyllä, kun omenasato kypsyy kotimaassa. Mutta tunsin pistaasin (ja voin) kutsun ja päätin toimia.

Omena-pistaasipiirakka

1 pkt (500 g) lehtitaikinaa palana
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
50 g voita huoneenlämpöisenä
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 keltuainen
3 omenaa viipaloituna
3 rkl sulaa voita
2 rkl hunajaa

Rouhi pistaasit. Jos ruohiessasi keksit tähän hyvän menetelmän, kerro minullekin. Itse sain rouhetta aikaiseksi ottamalla talon leveälapaisimman veitsen ja keinuttelemalla sitä terävällä reunalla pähkinöiden päällä. Nyt on pistaasirouhetta sitten kaikkialla. Sekoita pistaasirouhe, huoneenlämpöinen voi, sokeri, vaniljasokeri ja keltuainen keskenään tahnamaiseksi seokseksi.

Kauli lehtitaikinapala hiukan ohuemmaksi leivinpaperille uunipellille. Taita reunoja hiukan ylöspäin ja levitä pohjalle pistaasitahna. Lado omenaviipaleet päälle ja valuta päälle hunaja ja sula voi. Paista 200 asteessa 25 - 30 minuuttia. Voit puolivälissä paistoa valuttaa vielä vähän lisää hunajaa omenien päälle.

Klassinen valinta sidekickiksi olisi vaniljajäätelö tai vaniljakermavaahto. Ehkä kanelikermavaahtokin toimisi.

Tämä on yksi harvoja jälkiruokia, joita toinen ruokakuntaan kuuluva otti lisää, vaikka väitti, ettei oikein innostunut pistaasista. Ensi kerralla kun teen, laitan tahnaan enemmän pistaasia ja ehkä myös kanelia. Omenaksikin koitan ensi kerralla valita jotain vähän turhankin voimakkaan makuista, ehkä granny smithia. Nyt voimakkaimmaksi elementiksi jäi voitaikina ja vaniljakastike, joka ei kyllä huono ole sekään, muttei varsinaisesti tämän jälkkärin pointti.

Tästä on helppo tehdä pienempikin versio. Tavallisista lehti- tai voitaikinalevyistä saa pienempiä piirakoita.

Epätoivoisen tilanteen palautuspala

Kolme viikkoa vuodessa on aikaa, jolloin maailma valmistuu (vaikka väkisin) ja joihin kulminoituu kaikki tauhka ja kuona, mitä työelämällä on repertuaarissaan tarjota. Nämä viikot ovat viikko ennen joulua, viikko ennen juhannusta ja viikko ennen lomaa.

Raskaat ajat vaativat mielenterveyden huoltamista. Äärimmäisiin kriisitilanteisiin eli useiden isojen ongelmien kulminoituessa samaan aikaan tämä ei sovi. Siihenkin on takataskussani lääke. Sen sijaan tämä on oivallinen tilanteisiin, jossa fysiikan lisäksi pääkoppa on joutunut lujille ja jotenkin pitäisi saada peilistä näkyviin taas ihminen.

Purista silloin viimeiset voimat ja kaiva iso kasa kulhoja esiin. Älä ajattele, seuraa vain ohjetta ja anna palaa.

Tehopalautus psyykelle, Naomin palat

ensimmäinen kerros

100 g voita

0,75 dl sokeria

100 g tummaa suklaata

0,5 dl kaakaojauhetta

1 kananmuna

200 g keksejä murskattuna

1 dl kookoshiutaleita

toinen kerros

50 g pehmeää voita

4 dl tomusokeria

0,5 dl vaniljakastikejauhetta

0,5 dl kylmää vettä

kolmas kerros

80 g tummaa suklaata

50 g pehmeää voita

1 dl tomusokeria

Murskaa keksit. Sulata suklaa, sokeri ja voi. Vaahdota kananmuna. Sekoita suklaaseos (voi olla lämmintä) kananmunavaahtoon koko ajan reippaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon sitten kaikki muut ensimmäisen kerroksen aineet. Laita vuoan pohjalle leivinpaperi. Painele koko seos vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

Sekoita toisen kerroksen kaikki aineet keskenään kuohkeaksi seokseksi. Helppoa ja nopeaa vatkaimella, ei toivotonta käsinkään. Valuta vaniljaseos ensimmäisen kerroksen päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa. Tämän osan voi laittaa ensimmäisen kerroksen päälle heti kakkoskerrosseoksen valmistuttua. Sen sijaan kolmannen kerroksen kanssa kannattaa odotella tunnin verran, että kakkoskerros ehtii edes vähän jähmettyä.

Sulata suklaa ja voi. Lisää tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Levitä hellävaraisesti kakkoskerroksen päälle ohueksi kerrokseksi. Anna levätä jääkaapissa, kunnes on riittävän jähmeä.

Riittävä, koska joka tilanne on erilainen. Kyllähän löysääkin lusikalla syö hienosti ja jos tämä tulee omaan terapiatarpeeseen, mitä väliä miltä se näyttää, kunhan maku on kohdallaan. Kaverille viedessä hyvin jähmettynyt on mukava kuskata ja fiksumman näköinen vielä perilläkin.

Ohjeesta tulee tämmöisenään terapiaa vähän isommallekin kriisiytyneelle yhteisölle. Ohjeen puolittaminen onnistuu, mutta vaatii harkintaa. Jos vuokasi koko ei puolitu, ei kolmoskerrosta voi puolittaa, koska silloin siitä jää jäljelle vain pieni pläntti keskelle. Kakkoskerroksen voi puolittaa jo huolettomammin ja ykköskerroksen puolitus onnistuu mennen tullen. Ykköskerroksen kananmunaa sen sijaan ei kannata ryhtyä puolittamaan, sen voit laittaa kokonaisena vaikka muuta tulisi vain puolet.

Jos olet kova kookoksen ystävä, voi ykköskerrokseen tuikata kookosta reilusti enemmän. Ylipäätään ykköskerros kestää erilaisia variaatioita ja yllätyksiä keittiön ainesosien ja niiden määrien suhteen. Toisin kuin leivonnassa yleensä, tässä se ei ole niin nokonuukaa.

Kakkoskerroksen modifioimisessa kannattaa käyttää harkintaa. Jos kakkoskerros jää kovin pehmeäksi, tulee valmiin leivonnaisen leikkaamisessa ongelmia, koska kolmoskerros jähmettyy melko kovaksi ja pehmeä keskikerros tykkää leikkaamisen yhteydessä pursuilla yli äyräiden.

Uunitonta eleganssia pirteiden värien ystävälle

Kuva akkainaviisissa oli taas niin kaunis, että pakko oli avata koekeittiö. Ja kyllä kasvoi maineeni keittiön velhona toimiston leidien keskuudessa sellaisella kohinalla, että katto koki kolhuja! Kakku oli käytännössä kadonnut toimiston keittiöstä klo 8.30 mennessä. Se on henkilökohtainen ennätykseni!

Tyrnistä minulla ei ole mitään mielipidettä. En osaa sanoa pidänkö siitä vai en, olen törmännyt tyrniin niin äärettömän harvoin, ettei mielipidettä ole ehtinyt muodostua.

Mutta hirmu kiva väri siinä on.

Tyrnikakku

200 g kaurakeksejä
75 g voita
9 liivatelehteä
2 dl maustamatonta jogurttia
2 dl sokeria
3 dl tyrnituoremehua
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä

Laita 6 liivatelehteä kylmään veteen likoamaan. Laita leivinpaperi irtopohjavuuan pohjalle ja aloita keksipohjasta. Murskaa kaurakeksit. Helppoa, mutta ei välttämättä naapuriystävällistä, jos sujautat keksit kahden muovipussin sisään ja hakkaat kaulimella. Jos haluat, voit maustaa kaurakeksimurskaa vaniljasokerilla tai tyrnijauheella. Sulata voi ja sekoita keksimurskaan. Painele murskaseos irtopohjavuuan pohjalle.

Sekoita jogurtti ja 1,5 dl sokeria keskenään. Kuumenna 0,5 dl tyrnimehua kuumaksi, puristele lionneet ja pehmenneet liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja sekoita kuumaan tyrnimehuun. Sekoita, kunnes liivatteet ovat sulaneet ja lisää vielä 0,5 dl tyrnimehua. Kaada tyrnimehu ohuena nauhana jogurttiseokseen samalla koko ajan sekoittaen.

Vaahdota kerma ja lisää jogurttiseokseen, kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään. Anna jäähtyä kunnolla, koska päälle tehdään vielä kiille ja puolittain jäähtynyt täyte ei suhtaudu kiilteeseen ollenkaan kiitollisesti.

Laita 3 liivatelehteä kylmään veteen likoamaan. Kuumenna 2 dl tyrnimehua ja 1 dl vettä, puristele pehmenneet liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja sekoita kuumaan tyrnimehuun, kunnes liivatteet sulavat. Anna liemen jäähtyä hieman. Nyt pitää olla tarkkana: liian kuuma liemi sulattaa jäähtyneen kakun ja tulos on ruma, liian jäähtynyt liemi taas on jo jähmettynyt muotoonsa eikä asetu kakun päälle ollenkaan kivasti.

Kun liemi on sopivan jäähtynyt ja alkaa osoittaa merkkejä jähmettymisestä, lusikoi liemi kakun päälle ja laita kakku takaisin jääkaappiin. Anna taas jäähtyä reilusti, ettei tule juoksevia yllätyksiä, kun poistat vuuan reunuksen kakun ympäriltä.

Jos vielä löytyy tyrnejä tai kermavaahtoa kakkua komistamaan, kyllä näyttää niin ammattimaisen tekeleeltä, että kateellinen huokailu kuuluu kilometrin päähän.

Tämä meni muuten ihan ohjeen mukaan, mutta kauppavastaavalla oli vaikeuksia tyrnimehun löytämisessä. Niinpä kotona odotti tölkki Marlin appelsiini-mandariini-tyrnimehua, joka suoraan sanoen maistuu aika hirveälle. Odotukset kakkua kohtaan alkoivat huojua uhkaavasti. Vaan turhaan huojuivat. Tolkuttoman pahasta mehusta tuli ihan jumalaisen hyvä kakku! Ja pinta kiilsi kuin peili.

Uskomatonta kyllä, kerrankin keittiöstäni tuli jotain edustavaa ulos. On siis vain asiaankuuluvaa, että kuva-aineisto ei tee millään tavoin oikeutta kakulle.

Jos jotain haluan tästä kakusta sanoa, niin yhteen sanaan pystyn sen helposti tiivistämään.

TEE.

Tee heti.

Pehmeää, tahmeaa, suloista, addiktoivaa

Työpaikan alakerran kahvilan cookieskutsu on ollut viime aikoina ihan valtavan kovaääninen ja vaativa. Ja vaikka siellä olisi ehdoton ennakkosuosikki triplasuklaacookie, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla minulle suurin hitti sitten Haddawayn What is loven, vie vadelma-valkosuklaacookiet vielä siitäkin voiton.

Cookie ja keksi eivät ole sama asia. Siinä missä kauppojen hyllyissä myydään mitä moninaisempia keksejä, puuttuvat kunnon cookiet sieltä tyystin. Keksi on kauttaaltaan kova ja usein hiukan kuivakka. Cookie taas voi olla pinnalta hiukan rapsakka, mutta kokonaisuus on kuitenkin pehmeä, tahmainen, hiukan sitkeä. Keksi rapsahtaa kun se katkeaa, cookien katkeaminen muistuttaa enemmän venymistä kuin rapsahtamista.

Kyllähän niitä siis pitäisi itsekin pystyä tekemään, jos kerran ketjukahvilakin?

Vadelma-valkosuklaacookiet

250 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
250 g valkosuklaata
1 dl vadelmia

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää rouhitut suklaapalat ja vadelmat, sekoita varovasti. Muotoile pellille kekseiksi, painele litteämmiksi ja paista noin 10 minuuttia 200 asteessa.

Ei tullut ihan tyylitaiturin keksejä näistä, eikä kyllä myöskään mennyt ihan niinkuin piti vaikka ohje on hyvin yksinkertainen... Mutta aivan taivaallisia näistä silti tuli. Eikä yksikään tule päätymään työkavereiden tuhottavaksi, kuten yleensä!

Rouhi osa suklaasta rouheeksi ja jätä osa melko isoiksi paloiksi. Älä laita isompia paloja taikinaan mukaan lainkaan, vaan painele ne kekseihin vasta, kun keksit ovat jo pellillä uunia vailla valmiina. Se helpottaa keksien muotoilua pellille ja saa kekseistä hiukan kivamman näköisiä. Suosittelen myös tekemään näistä noin puolen kämmenen kokoisia ja suhteellisen ohuita. Cookiet nimittäin vähän leviävät uunissa ja paksut jäävät helposti niin pehmeiksi, että niitä on vaikea saada pysymään ehjinä, kun otat ne pelliltä pois.

Vaikka tykkäisitkin vadelmasta enemmän kuin valkosuklaasta, ole silti varovainen vadelman lisäämisen kanssa. Vadelman maku on voimakas siinä missä valkosuklaan maku on mieto.

Unohda pullanpaisto ennen asuntoesittelyä

Koska kookoskakun paistamisella saat kotiisi niin huimat tuoksut, että joku hikinen pulla alkaa tuntua lähinnä loukkaukselta. Itse olen kovasti sitä mieltä, että asiat ilman suklaata ovat vain puolikkaita asioita. Nuoruuden fanaattiset vuodet ovat saaneet ajan mittaan mustan ja valkoisen väliin harmaita sävyjä ja keittiöstä löytyy nykyään tilaa antaa satunnaisesti mahdollisuus myös muulle kuin suklaalle.

Hedelmäkakun kirous on 80- ja 90-luvulla varttuneelle edelleen elinvoimainen, mutta jos ohjeessa ei puhuta mitään kuivakakusta ja jos se antaa hyvän tilaisuuden käyttää syyskuussa 2012 vanhaksi menneet kookoshiutaleet, ehkä se on sopivasti tropiikkia hellepäivään.

Aananas baananas kookonats än moor!

Trooppinen kookoskakku

2 munaa
2,25 dl sokeria
0,5 dl öljyä
3,4 dl jauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
suolaa
1 tl vanilja-aromia
1 dl ananasmurskaa
2 banaania soseutettuna
1 dl kookoshiutaleita
200 - 250 g tuorejuustoa
2,5 dl kookoskermaa
4 rkl sokeria

Ota 0,5 dl öljyä huoneenlämpöön. Voitele irtopohjavuoka. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe, pieni ripaus suolaa ja vanilja-aromi keskenään. Vanilja-aromin sijaan näin tässä mahtavan tilaisuuden vaniljasokerin käyttöön, joten läimin taikinaan reilun annoksen vaniljasokeria. Siitäkin syystä, että talossa ei ollut ihan vaadittavaa määrää sokeria.

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää öljy ohuena norona koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon varovaisesti käännellen kuivat aineet, banaani ja ananas. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 190-asteisessa uunissa. Paistoaika riippuu vuokasi koosta. 20 cm vuoka vaatii noin 45 minuuttia, oma 24-senttinen vuokani tuli ulos 35 minuutin kohdalla. Olisi ollut syytä ottaa jo 25 - 30 minuutin kohdalla, väitän viisaana jälkikäteen. Ohjeessa käsketään tarkistamaan kypsyys puutikulla. Käytä jos osaat, minun kakkuni olisi ollut sen (ja minun tulkintani) mukaan kypsä jo vartin jälkeen ja se tuntui kyllä jo vähän erikoiselta...

Vatkaa kookoskerma vaahdoksi. Sekoita sokeri ja tuorejuusto keskenään ja lopulta kookoskerman kanssa. Kuorruta jäähtynyt kakku seoksella.

Minulta loppui sokeri kesken ja korvasin kuorrutteen sokerin jälleen kerran vaniljasokerilla. Vaniljahan kasvaa Madagaskarilla, joka on riittävän tropiikkia minulle ja siten ansainnut paikkansa kakussa, joka viittaa tropiikkiin. Tässä kuorrutteessa se ei ihan toiminut toivotulla tavalla. Olisi pitänyt kokeilla tomusokeria.

Makumuisto nuoruudesta

Ropsaukset. Niitä äitini aina toisinaan teki ja niitä syötiin niin, että oli kitalaet verillä ja paha olo. Ja sittenkin vielä pari lisää...

Kasvoin yksinkertaisen keittiön parissa. Ruoka oli pääsääntöisesti paitsi edullista, myös vikkelästi tehty. Äiti kävi töissä, kaksi lasta vinkumassa helmoissa joko on valmista ja kun valmista oli, se ei kelvannut. Anteeksi, äiti...

Kovin usein ei leivottu eikä älyttömän usein ollut varsinaisesti mitään jälkkäreitä, mutta toisinaan tehtiin ylimääräisiä herkkuja ja nekin luonteeltaan yhtä yksinkertaisia tehdä kuin varsinainen ruokakin.

Yksinkertaisuus, helppous ja nopeus mielessäni minäkin lähdin pitkästä aikaa näitä tekemään, mutta yhtä en ollut ajatellut ihan loppuun asti. Olin kaupasta ostanut pikkiriikkisiä konvehti- ja karkkivuokia. Luulin niiden olevan mukavan pieniä ja näppäriä. Eivät ole. Ovat helvetillisen pieniä ja hankalia. Niihin meni suunnilleen kuusi riisimuroa per vuoka.

Ole fiksu. Käytä tavallisia muffinssivuokia.

Samalla oli hyvä tilaisuus tehdä samanhenkinen uusi tuttavuus, johon sain vielä tuhottua hieman maapähkinävoitakin.

Kookosrasvan tykkään sulattaa vanhanaikaisesti kattilassa. Käytän kookosrasvaa todella harvoin enkä oikein tunne sitä, joten kattilassa se pysyy paremmin kontrollissani. Kookosrasva sulaa todella helposti, riittää kun laittaa levyn kolmoselle.

Suklaaropsaukset

100 g kookosrasvaa
0,5 pkt tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl riisimuroja

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosrasva ja lisää se joukkoon. Sekoita ja lusikoi annosvuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Maapähkinävoiropsaukset

150 g kookosrasvaa
1 dl maapähkinävoita
0,75 dl siirappia
5 dl riisimuroja

Sulata kookosrasva yhdessä maapähkinävoin ja siirapin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin ruokosokerisiirapista, itse suhtaudun nihkeästi kaikkeen sellaiseen, mitä ei yleensä keittiössämme tarvita, sillä ne tuppaavat jäämään kaappiin ja vanhenevat sinne. Sekoita sula massa riisimurojen kanssa ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi annosvuokiin ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kummatkin näistä voi tehdä myös leivinpellille leivinpaperin päälle ja leikata sitten jähmettyneenä siisteihin paloihin. Ihan liian helppoa minulle. Siksi tein yli 200 kappaletta minikokoisia suupaloja hinteliin ja kiikkeriin paperivuokiin, joiden täyttöön teelusikka oli liian iso ja joiden käsittelyyn sorminäppäryyteni ei riittänyt ollenkaan, joten vuuat lentelivät sinne tänne, yleensä taikinakulhoon.

Hiivan muistamisen mahdottomuudesta

Ja puhun nyt siitä oikeasta hiivasta, en kuivahiivasta. Kuivahiiva toimii pizzapohjassa, mutta kun tarvitaan oikeasti pehmeyttä ja kohoamista, jota yleensä kaivataan pullissa ja leivissä, kuivahiivasta ei ole mihinkään. Ei missään lämpötilassa.

Ja sitä oikeaa hiivaa ei koskaan ole silloin kun sitä tarvitaan. Siksi pitää olla tapa saada porkkanasämpylöitä myös ilman. Ja sellainenhan on.

Sämpylät ilman hiivaa

4 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl siirappia
3 dl maitoa tai piimää
2 - 3 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon neste ja siirappi ja sekoita taikinaksi. Lisää loppuvaiheessa hiukan öljyä. Leivo taikinasta pitkulainen pötkö, noin ranteen paksuinen. Leikkaa pötkö keskeltä kahtia ja jatka palasten puolittamista, kunnes saat omaan käteesi sopivan kokoisia paloja, jotka sitten pyörittelet käsien välissä sämpylöiksi. Voitele halutessasi munalla. Jotkut tykkää heitellä koristeeksi päälle unikon- tai seesamin siemeniä. Paista 200 asteessa 10 -  15 minuuttia.

Kuvan sämpylöissä on tehty taas vähän omia ratkaisuja. Jauhot korvasin täysjyvävehnäjauholla, joka ei muuten sitten sovi lättytaikinaan, ihan vinkiksi vaan. Lisäksi raastoin joukkoon pari porkkanaa. Raasteen lisään yleensä viimeisenä, tätä ohjetta seuratessa nesteen ja siirapin lisäämisen ja hetken vaivaamisen jälkeen. Lähinnä siksi, että ohjeessa, jonka mukaan näitä yleensä teen, ei mainita missä vaiheessa porkkanaraaste laitetaan, joten se ikään kuin tahtoo aina unohtua.

Porkkanoista tuli sen verran kosteutta, että nestettä olisi voinut vähentää. Porkkanaraastetta oli niin paljon, että leivinjauhetta olisi voinut laittaa enemmän. Tai sitten ongelmana oli vuosikertaleivinjauheeni, jonka parasta ennen oli tammikuussa 2010...

Ja vielä loppukommentti porkkanaraasteesta. Porkkanakakussa raasteen karkeus vaikuttaa kakun koostumukseen siten, että pieni raaste tuo kosteutta, karkea raaste rakennetta. Näihin sämpylöihin ei karkea raaste sovi, sillä porkkana kypsyy hitaasti ja nämä ovat uunissa tosiaankin sen kymmenisen minuuttia.

Ei näistä tällä kertaa mitään master chef -sämpylöitä tullut, mutta kyllä niillä tuoreensämpylänhimon taltutettua sai.

Makumuisto ystävästä

Kaksivuotinen jakso elämästäni valtakunnan ykköskoulussa 90-luvun loppupuolella jätti elämääni paitsi puolihyödyttömän tutkinnon, myös rakkaimman jälkiruokani. Sen oli tehnyt jostain lehden alanurkasta löytämänsä mainoksen sisältämän ohjeen perusteella koulukaverini äiti. Jos pitäisi veikata, se oli Creme Bonjour -mainos.

Toisin kuin monesta muusta, tästä ei oikein pysty tekemään puolikasta tai pienennettyä kokoa. Irtopohjavuokien kokovalikoima on vähän yksioikoinen. Se ei toisaalta haittaa, koska tämä on niin ihanaa, että sen syö mielellään kokonaan itse. Itseltäni se sujuu alle viikossa.

Laiskalle tiskaajalle tämän tekeminen aiheuttaa ahdistusta, kulhoja kuluu.

Vaniljalla täytetty toivomus

150 - 200 g digestive-keksejä
100 - 150 g sulatettua voita
1 tl sokeria
mansikkahilloa

Täytteeseen
1 prk (150 - 200 g) vaniljatuorejuustoa
2 kananmunanvalkuaista
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
0,5 dl tomusokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit. Parhaiten se onnistuu laittamalla ne pakastepussin sisään, joka laitetaan pakastepussin sisään ja hakkaamalla kaulimella. Luota minuun. Kaksi pakastepussia tarvitaan. Tai no, kokeile. Ainahan voi onnistaa ja jäät yhtä keksimurskan räjähdysmäistä leviämistä köyhemmäksi.

Sulata voi. Jos haluat vähän suklaata, laita tässä vaiheessa voin joukkoon kaakaojauhetta pari ruokalusikallista. Sekoita sula voi, sokeri ja keksimurska ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Suosittelen leikkaamaan vuoan pohjalle leivinpaperin ja painelemaan keksimurskan sen päälle. Laita keksimurska jäähtymään jääkaappiin.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi, kuitenkin munista erillään. Kuumenna noin 0,25 dl vettä lähes kiehuvaksi, puristele liivatelehdet kuiviksi ja sulata ne veteen. Sekoita kermavaahto, tomusokeri ja vaniljatuorejuusto tasaiseksi. Sekoita varovasti joukkoon hieman jäähtynyt sulanut liivate. Nostele valkuaisvaahto joukkoon varovasti, älä sekoita voimalla.

Laita tuoreiden hedelmien siivuja, marjoja tai hilloa keksipohjan päälle ja valuta tuorejuustoseos niiden päälle. Tasoita ja anna jäähtyä muutama tunti jääkaapissa.