Sehän on ihan hyvä

Klassinen lausahdus, joka sopii muun muassa tilanteisiin, joissa lopputulos ei ollut yhtään odotettu, samoin kuin tilanteisiin, joissa lopputulokselta ei alun alkaenkaan odotettu kovin kummoisia.

Parsarisotto tankoparstasta, sisältää parmesaania ja mascarponea. Mikä voisi mennä vikaan?

Monikin asia, mutta vaikka mikään ei menisi vikaan, maku jäi silti ihmeellisen kauas odotuksista. Pääsee tämä silti toiseenkin testiin. Matkan varrella on asioita, joita voisi tehdä toisin.

Parsarisotto

oliiviöljyä
voita
1 sipuli
1 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
3 rkl sitruunamehua
1 nippu vihreää tankoparsaa
1 rkl mascarpone-juustoa
1 dl parmesaania
tuoretta timjamia
mustapippuria

Jos jaksat ensin haalia kaikki kasaan ja hoitaa esipilkkomiset, itse risotto valmistuu nopeasti ja näppärästi. Laita paistinpannulle voi ja oliiviöljy. Raasta parmesaani. Kuori parsat ja pilko ne sentin parin paloiksi, jätä kuitenkin nuput kokonaisiksi. Nypi timjamin lehdet irti varsista. Pilko sipuli hienoksi silpuksi.

Kuumenna öljy ja voi. Lisää sipuli ja riisi ja sekoittele pari minuuttia tai siihen asti, että sipuli alkaa olla läpikuultavaa ja joissain riisinjyvissä näkyy pientä ruskistumista. Lisää pannulle osa kasvisliemestä ja osa valkoviinistä. Anna kiehua hiljalleen.

Kun neste alkaa olla kadonnut, lisää loput kasvisliemestä ja valkoviinistä. Laita joukkoon myös tankoparsan palat.

Kun neste on taas kadonnut, tarkista, että riisi on kypsää. Lisää sitten mascarpone, vajaa puolet parmesaaniraasteesta, sitruunamehu, timjami ja pippuri. Sekoittele, kunnes kaikki on tasaisesti sekaisin ja kuumaa. Valmista tuli!

Vaikka mascarponesta tykkäänkin, jätän ensi kerralla mascarponen kokonaan pois. Parsankin aion ensi kerralla keittää perinteisesti kokonaisena (silti kuorittuna), pilkkoa vasta sitten ja nakata palat risottoon vasta parmesaanin kanssa amaan aikaan.

Sporttiparsa

Kun sporttilehti julkaisee parsaohjeen, joka istuu arki-illan aikatauluun kuin kahvimuki aamuiseen tahmatassuun, pitää antaa uunilohelle, tuolle jokaisen kouluruokalan ja lounashelvetin raiskaamalle jalokalalle, mahdollisuus.

Mahdollisuuden antaminen ei ollut turha idea, muttei myöskään tällaisenaan tule uudestaan tuotantolinjalle. Pienellä viilauksella homma alkaa kukkua kuin energiajuomaa saanut käkikello.

Parsaa ja lohta

n. 500 g lohifilettä

nippu vihreää parsaa

sitruunamehua

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

tilliä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nosta lohifile foliopalalle. Folion pitää olla niin suuri, että sen pystyy taittelemaan lohen ympärille vielä sittenkin, kun parsat on pakattu lohen päälle. Ripsi lohen päälle sitruunamehua tai jos hifistelet, käytä sitruunalohkoja. 

Napsauta parsoista puumainen varren juuri pois ja kuori syötäväksi jäävä osa. Laita kuoritut parsat lohen päälle ja ripsi oman maun mukaan ensin oliiviöljyä, sitten suolaa, mustapippuria, sitruunamehua ja tilliä. Tuore tilli on aina paras, mutta kuivattu tilli sekä kustannustehokkaampaa että valmista käyttöön suoraan purkista.

Taittele koko paketti folion sisään ja käännä reunat niin, että paketti olisi mahdollisimman tiivis. Paista uunissa 30 - 35 minuuttia.

Itse olin liian varovainen sitruunamehussa ja liian hellämielinen oliiviöljyn kohdalla. Suolaa olisi voinut läimiä ihan kunnolla. Ehkä olisin voinut vaihtaa mustapippurin sitruunapippuriin.

Parsat kyllä kypsyvät tässä ajassa, mutta jäävät hiukan rapsakoiksi. Jos tykkäät parsastasi ihan pehmeänä, kokeilisin pitää uunissa vartin pidempään. Kala ei pääse tässä kuivumaan, kun folio on suljettu kunnolla ja sisällä on hiukan sitruunamehua ja öljyä. Lohen voisi hifistelijä kokeilla vaihtaa nieriään. Tätä voisi kokeilla myös jollain kuivemmalla kalafileellä, jolloin öljyä kannattaa laittaa hiukan enemmän.

Tuleekohan joskus tilanne, jossa parsaa olisi liikaa. Ei tunnu todennäköiseltä.

Kevätkylvöt

Tänään heitin takapihalle lehtisaalatin seuraksi palsternakkaa, punajuurta, porkkanaa, fenkolia, kurkkua, sipulia, tilliä ja persiljaa. Näistä uusia tuttavuuksia ranchillani edustaa palsternakka ja fenkoli. Ei mitään käsitystä niiden menestymismahdollisuuksista, mutta epäilen, että se syksyyn mennessä selviää.

Viime vuonna punajuuri oli yllättävän satoisa. Myös porkkanaa tuli kivasti, mutta jostain syystä ne eivät kasvaneet kovin suuriksi ja jäivät vähän muotopuoliksi. Ehkä viljelylaatikoiden multa on liian pehmeää, kun niistä tuli pyöreäpäisiä. Perunakin tarvitsee niukat ja ankeat kasvuolosuhteet yltääkseen parhaimpaansa, ehkä porkkanakaan ei arvosta arjen ylellisyyksiä, kuten Biolanin mustaa puutarhamultaa. Luomua vielä.

Viime vuoden ongelma oli satokauden ajoittuminen yhteen ja samaan hetkeen. Kahden viikon ajan tilliä loppusijoitettiin aamiaisesta lähtien jokaiseen ateriaan. Nyt pyrin oppimaan virheestä ja istutin vain osan. Loput ajattelin istuttaa parin viikon päästä. Sitten syödään tilliä aamiaisesta illalliseen neljä viikkoa, veikkaan.

Ongelmatonta ei ollut myöskään punajuurisadon määrä verrattuna kulutukseen. Tästä en ole oppinut mitään, sen voin sanoa jo tässä vaiheessa kasvukautta.

Olin vuosi sitten myös hyvin pessimistinen siementen itävyyden suhteen. Niinpä viskasin puoli pussia siemeniä puolikkaan viljelylaatikon alalle ja enin hävikki tuli jo ennen sadonkorjuuta, kun harvennuksista tuli mittavat.

Lantsareissa ja Teboilin lippis päässä kulkemisen lisäksi kokeilin parsa-mascarponepastaa.

Parsa-mascarponepasta

spagettia
puntti vihreää parsaa
sipuli
kirsikkatomaatteja
50 g mascarponea
50 g gorgonzolaa
suolaa
oliiviöljyä

Kuori ja keitä parsat. Laita spagetit kiehumaan. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kuullota sipuli ja parsat. Lisää paloitellut kirsikkatomaatit ja lopulta mascarpone ja gorgonzola. Keitä sen verran, että juusto sulaa. Kaada sekaan keitetty spagetti, sekoita ja syö.

Itselläni kävi tässä pieni tapaturma. Jostain syystä muistin kaupassa mascarponen ricottaksi ja gorgonzolan parmesaaniksi. Ricotta ei sula pannulla, havainnoin. Henkilökohtaisesti olisin valmis väittämään, että koko paketti olisi äärettömän hyvää ihan ilman mascarpone-gorgonzolakastiketta, hiukan sitruunamehua vain mausteeksi, hiukan oliiviöljyä ja kohti napaa.

Joo, mut mitä sen kanssa

Harvassa on ne hetket, jolloin ei keksi mitä illalliseksi tekisi. Vaihtoehtojakaan ei varsinaisesti ole loputtomasti: nautaa, kanaa, sikaa, kalaa. Mutta mitä sen kanssa? Se on ikuinen ongelma.

Vaikka parsaa ja perunaa.

Lämmin parsa-perunasalaatti

uusia perunoita
nippu tuoreita vihreitä tankoparsoja
sitruunamehua
suolaa
voita
vettä

Keitä uudet perunat suolavedessä lähes kypsiksi. Tee samoin tankoparsoille. Ennen keittämistä kannattaa parsasta ottaa kaksin käsin tukeva ote molemmista päistä ja taivuttaa niin, että parsa katkeaa. Näin saa kätevästi puumaisen osan parsasta pois. Parsat kannattaa myös kuoria kuorimaveitsellä ennen keittämistä.

Anna perunoiden ja parsojen jäähtyä. Pilko perunat ja parsat pienemmiksi paloiksi ja paista noin viiden minuutin ajan voissa pannulla. Loppuvaiheessa voit pirskotella mukaan hiukan sitruunamehua.

Tämä istuu melkein minkä vain kylkeen, joskaan pataruokien rinnalle en laittaisi. Perunoinakin voi käyttää vaikka eiliseltä jääneitä. Pilkkomiseen asti voi tehdä vaikka edellisenä päivänä etukäteen. Ja kun uusia perunoita ei vielä ole (olen jäärä, minulle on olemassa vain kotimaista perunaa), keitin tähän tyynen rauhallisesti vanhoja perunoita. Koska tätä oli talven jäljeltä niin kova ikävä, että se ajoi pikkunyanssien kuten uusien perunoiden ohi.