Kyllä ei kasva kuin %#@&tus

Kolme fenkolin tainta on nyt ranchilta poistettu. Viimeinen niitti niiden kohtalolle oli, kun löysin yhden viiden sentin korkuisen taimen nokasta kaksi etanaa.

Heitin tilalle viimeiset lehtisalaatit (hahhah, edellisetkään ei edes itäneet, saati kasvaneet) ja uutena kokeiluna sinappikaalia eli rukolaa. Samassa paikassa onkin jo kokeiltu paitsi lehtisalaattia, myös keräsalaattia. Nyt kasvaa lähinnä luonne, ei niinkään kasvit.

Niin, vuotena, jona edes aiemmin hienosti satoa tuottaneet kasvit eivät idä, on aina kannattavaa lähteä uusiin eksoottisiin kokeiluihin. Varma sato.

Palsternakat ovat itäneet, mutta kasvu on sen verran hidasta, että jos taimiin tulee ennen lokakuuta vielä kolmaskin lehti, taidan korkata sen kunniaksi kaljan.

Siinä olisi sitten punajuuret. Kasvu on valtavaa, kuten ehkä huomaatte. Mitähän laittaisi tuohon tilalle tylsän näköistä multaa peittämään, jotenkaan ei houkuttele edes ajatella asiaa.

Välillä kuoleman, tai ainakin täydellisen hyytymisen merkkejä osoittaneet chilit sentään näyttävät päätyneen siihen tulokseen, että jonkunlaista kasvua tahtovat tehdä.

Keskustellaan sadosta sitten joskus vuoden päästä, jooko...

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Terveellistä kasvisruokaa

Mutta ei just tänään. Niinpä perunan ja punajuuren kavereiksi pääsi sekä kerma, voi että sinihomejuusto.

Ja se liitto oli taivaallinen lähtien uunista kantautuvista tuoksuista. Ainoa ikävä asia on punajuuren taipumus värjätä kädet ja kumihanskojen aiheuttamat vaikeudet käyttää terävää veistä turvallisesti.

Punajuuri-perunavuoka

2 punajuurta
3 reilun kokoista perunaa
1 kananmuna
2 dl kermaa
rakuunaa
170 g sinihomejuustoa
voita

Kuori punajuuret ja perunat ja siivuta ne ohuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka ja lado siivut vuokaan: yksi kerros perunaa, yksi punajuurta ja yksi sinihomejuustoa, sitten sama alusta. Kaada välillä joukkoon kermaa, johon on sekoitettu yksi muna ja reilusti rakuunaa. Nakkaa vuuan päälle vielä muutama nokare voita.

Paista paistosta 200-asteisessa uunissa noin tunti. Punajuuri kypsyy hitaasti, joten mitä paksumpia punajuurisiivuja, sitä varmemmin uunissa menee reilu tunti. Kannattaa myös varautua peittämään vuoka viimeistään puolen tunnin jälkeen foliolla. Vuokien pinnoilla on ikävä taipumus kärähtää uunissa.

Sinihomejuusto ei ole henkilökohtainen suosikkini, mutta pienissä määrin se kyllä maistuu. Tämän kanssa olin vähän peloissani, paketillinen Aura-juustoa on kuitenkin aika paljon. Punajuuri oli kuitenkin vahvempi elementti eikä homejuustoa olisi lautaselta välttämättä edes hoksannut, jos ei olis tiennyt.

Suolaa en - poikkeuksellisesti - suosittele lisäämään. Aura-juuston kanssa sitä olisi voinut lisätäkin, mutta moni muu sinihomejuusto on niin suolainen, että menee helposti yli. Jos suolaa kaipaa lisää, sitä voi ripsiä annoksen päälle ja pelastaa tilanteen helposti. Jos suolaa on ehdottomasti liikaa, on ateria sitten siinä eikä mitään ole enää tehtävissä siinä vaiheessa, kun ruoka on lautasella.

Tästä tulee löysähkö paistos. Jos haluat lautaselle näyttävän peruna-punajuurikakun, nipistä vähän kermasta pois ja lisää toinen kananmuna. Kannattaa myös vähän painella paistosta tiiviimmäksi ennen uuniin laittamista. Näin saat niin töpäkän vuuan, että pystyt leikkaamaan veitsellä siistin näköisiä kuvioita, jotka pysyvät nätisti pystyssä lautasella.

Meillähän ei tämmöistä hifistelyä harrastella. Kerma on kaveri.

Ei tarvitse ainakaan satoa odotella

Punajuuri lie ainoa, josta sapuskaa pöytään oikeasti tulee.

Tässä laatikossa pitäisi kasvaa fenkoli, salvia, korianteri ja porkkana. Niiden sijaan siellä näyttää voivan hyvin yksi (1) sieni.

Ehkä ei pitäisi olla niin kriittinen. Kaupasta ostettu salvia vetäisi ensitöikseen levyksi, mutta on myöhemmin alkanut kasvattaa levähtäneiden oksien päitä kohti aurinkoa.

Korianteri on kutakuinkin syöty ja nyt suunnittelen kokeilevani miltä korianterin juuret maistuvat. Joku somekokki hihkui jossain akkainlehdessä kuinka korianterin juuret ovat niin hyvän makuisia.

Porkkanasta tulee hyvä jos edes yksi porkkana. Fenkolilla on näyttävät varret, mutta sitä varsinaista fenkolia ei vanhoilla silmilläni noista kasveista löydä kyllä parhaalla tahdollakaan.

Jos edellinen laatikko näyttää saharalta, seuraava on sademetsä. Punajuuren isot lehdet ovat kivan näköisiä ja jonkun elukan mieleen rei'istä päätellen. Sitruunamelissa siinä keskivaiheilla on ihan levinnyt käsistä ja takana on jumalaisen näyttävää palsternakan vartta. Kymppi vetoa, että palsternakkaa ei kuitenkaan mullan uumenista tulla löytämään.

Pikkulodjan kurkut kukkivat näyttävästi ja runsain kukin, mutta missä ne kurkut...

Kuka söi basilikan

Jossain on nyt todella hyvänmakuisia ötököitä, mutta missä?

Myöskään etupihan salaattikokeilu ei ole äärettömän hyvinvoiva. Takapihan helteet ja aurinko ei juuri tunnu salaattiressua enää lohduttavan.

Tilli on päätynyt kruunutilliksi sekä etu- että takapihalla. Parsakaalin lehtien väritys on harmaaseen ja valkoiseen viehtyneelle mieluisa yllätys. Itse kaalista ei ole toistaiseksi tietoakaan.

Kurkku on alkanut kukkia! Löysin myös yhden (1) pienenpienen kurkunalun! Joka kukasta ei siis tule kurkkua, vain niistä, joiden juuressa on pieni pullistuma. Eikä niistäkään ole aiempien kokemusteni mukaan jokaisesta ihan syöntikokoista tullut.

Sitruunamelissa näyttää tykkäävän helteistä ja on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet. Kuvassa taka-alalla hengaileva palsternakka on sekin jo kunnioitettavan kokoinen. Kun vain tietäisi, onko siellä sitä palsternakkaa... Viime kesän perunakatastrofi (kaksimetriset naatit, ei ensimmäistäkään perunaa) hiipii vääjäämättä mieleeni.

Punajuuria on sentään tulossa. Sen näkee.

Optimisti näkee oikean laidan fenkolissa ihan pikkiriikkisen fenkolinalun. Siis todella optimisti. Fenkolien viereen kasvanut kasvi, josta en tiennyt onko se fenkoli, tilli vai rikkaruoho, on nyt tunnistettu. Se on tilli. Istutin tillit istutusnauhassa, joka on siis paperinen nauha, jonka sisällä tillin siemenet ovat. Nauha laitetaan sellaisenaan multaan. Miten olen voinut onnistua sössimään yhden tillin ihan eri puolelle pihaa?

Rosmariini kasvaa hyvää tahtia ja sitä tuhotaan marinadeissa jatkuvasti. Naapurin ruukuissa olevat ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat talvehtivat pihalla ruukuissaan niillä sijoillaan. Aion yrittää samaa.

Myös timjamia käytetään marinadeissa, usein rosmariinin kaverina. Myös basilika-timjamiyhdistelmää on kokeiltu.

Salvia tuntuu viihtyvän, mutta ottaa aika rennosti. Väliäkö tuolla, se vain on vähän ikävää, että lehdet ovat ihan mullassa ja ne pitää pestä varsin huolellisesti ennen käyttöä.

Korianteri pääsi salvian kanssa kuvaan vain puolivahingossa, koska se kynittiin palattuamme muutaman päivän lomalta. Se oli kasvattanut muutaman oikein tukevan ja komean kukkavarren, jotka piti kyniä pois. Loppuosa korianterista on ottanut salviasta mallia ja lepäilee multaa vasten.

Ei tämä nyt ihan suunnitelmien mukaan mene

Kurkunsiemeniä viljelin viljalti, kolme tainta suvaitsee tällä hetkellä kasvaa. Mukavaa silti, että kasvu on jo hyvällä tolalla ja kasvit alkavat jo näyttääkin kurkuilta. Nyt jännityksellä kukintaa ja kurkunalkuja odotellessa.

Muutama punajuurikin on alkanut tekeytyä! Osa samaan aikaan istutetuista on edelleen sirkkalehtivaiheessa. Vierekkäin kasvavat, missä vika?

Porkkanoilla on sama meininki: etualan tiivis vihreä pöpelikkö on samaan aikaan istutettua porkkanaa, kuin kuvan surkeat rääpäleetkin. Sama laatikko, sama aika, sama multa, sama sää. Ei tämä nyt miltään suunnattomalta porkkanasaaliilta kyllä näytä.

Fenkolit ovat kasvaneet mukavasti korkeutta. Nyt odottelen enää sitä fenkolia. Fenkoleiden vieressä kasvanut tunnistamaton taimi, joka muistutti myös tilliä, on sekin kasvanut. Enkä edelleenkään tiedä onko se tilli, fenkoli vai rikkaruoho.

Huippufarmari hommissa!

Viherterapiatauko

Grillitulen vahtivuorossa tutustuin ranchin viherrykseen hiukan lähemmin.

Punajuuri nauttii kotvan kosteudesta. Osa taimista on jo isoja, osa näyttää jämähtäneen vaivoin sirkkalehtien tasolle.

Persilja on oikeastaan aika kaunis. Tiheä sykerö terävän näköistä kasvia osoittautuu käsituntumalla yllättävän pehmeäksi ja lempeäksi.

Palsternakan muotokieli on melko sydämellinen.

Mintun vaalean viileä viherrys ja jo nuorena kurttuiset lehdet ovat mukava kontrasti vieressä ryhdikkäästi päivystävälle rosmariinille.

Ainoa tilli kylässä

Ranchi on saanut pari päivää nauttia harvinaisesta ilmiöstä, joka osoittautui auringoksi. Onneksi huomenna tilanne korjaantuu taas pariksi päiväksi, ettei tule kasveille auringonpistosta...

Minttu on ruukussaan ihan yhtä säälittävän kokoinen rääpäle kuin aiemminkin. En sitä siitä syytä. Maanantaina töihin polkiessani päälläni oli trikoot, sadehousut, toppi, pitkähihainen paita, verkkatakki, sadetakki ja fleecehanskat. En minäkään kasvaisi, jos olisin kasvi.

Etupihan parsakaalilaatikossa parsakaalit kasvavat vauhdilla. Ne on jo kertaalleen harvennettu ja epäilen, että toinenkin harvennus tarvitaan. Olen aina liian helläkätinen harvennuksessa. En kai tahdo uskoa, että mikään voisi kasvaa ja kun moni sitten kasvaakin, en raski niitä harventaa pois. Sadonkorjuuseen tuskin koskaan päästään.

Tässä on "the only dill in the village". Persiljat siinä kyljessä sentään yrittävät. Muu viherrys taitaa olla taas ja edelleen niitä ihmeen apiloja. Arvata saattaa, sadonkorjuun aika ei vielä ole koittanut.

Punabasilika näyttää heittäneen henkensä suomalaisessa suvisäässä. Tavallinen basilika näyttäisi voivan paremmin, mutta henkseleiden paukutteluun ei silti ole aihetta. Basilikat on niin pieniä, etten raski niitä vielä käyttää. Rosmariinin hengissä pysymisestä olen aidosti iloinen. Se näyttää niin kivalta, etten raski sitä käyttää.

Ruukkuun heitetyt persiljat alkavat näyttää persiljalta ja kaupan ruukkutimjami on ihmeen hyväkuntoinen. Timjamista jo muutaman oksan rohkenin käyttää, sitä vartenhan se alunperin ostettiinkin. Ruukkuun se päätyi vain siksi, että sellainen oli vapaana.

Toisessa isossa viljelylaatikossa on taimena ostetut persilja ja sitruunamelissa (vihreähköt puskat keskellä). Etualan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti ja paikkaistutetut siementkin ovat itäneet, joskaan eivät niin, että rohkenisivat näyttäytyä kuvassa. Taka-alan palsternakkaviljelmä näyttää kohtalaiselta.

Pienen viljelylaatikon salottisipuli voi todella hyvin. Avomaankurkku siinä naapurissa voi hyvin, mutta paikkaistutuksesta ei näytä olleen mitään iloa. Yksi kulma ammottaa tyhjyyttään.

Toisessa isossa viljelylaatikossa seurataan korianterien elämää. Oikeassa laidassa keskellä on kaupasta ostettu ruukkukorianteri, jonka heitin laatikkoon huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitkään aiemmat kokeilut eivät rohkaisseet sitä tekemään. Se on kuitenkin vihreä ja tuuhea. Samaa ei voi sanoa keskellä ja vasemmassa laidassa olevista taimitarhasta ostetuista koriantereista, jotka näyttävät tekevän kuolemaa. Etualan porkkanat sentään näyttävät voivan hyvin eikä taka-alan fenkoleillakaan tunnu menevän huonosti (vielä).

Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...