Juustokakku ja kinder, näinköhän

Kuulemma on ollut kova kohu kinderjuustokakusta. Kinderistä kovasti tykkään, samoin juustokakuista, joten arvaatte miten kävi. Kokeiluun meni.

Ihan en kyllä kinderiä tästä kakusta tunnista, mutta pahaahan kakku ei silti suinkaan ole. Käyttämäni ohje ei ihan ollut toimiva, joten tuunasin vähän, niin saat fiksumman.

Yllättävä ongelma oli ihan tavallisten suklaakeksien löytäminen hehtaarimarketista. Kaikenlaista hemmetin fiiniä erikoiskeksiä kyllä oli yhtä jos toista, mutta kun tähtäimessä oli ihan tavallinen suklaakeksi suklaamurusilla, ei onnistunut. Ehkä vääränlainen keksi johti kinderelämyksen putteeseen.

Jos pelkäät liivateta, älä. Liivatteella tehty juustokakku on huomattavasti helpompi kuin uunissa paistettu. Parilla jutulla onnistut varmasti.

1. Valitse ensikokeiluun ohje, johon ei tule kananmunan valkuaisista tehtyä vaahtoa. Se on nirso sekä lämmölle että sekoittamistavalle. Lämpöongelma tulee siitä, että liivatelehti on sulatettava kuumaan nesteeseen. Kuumaa nestettä ei voi kermavaahtoonkaan heti lisätä, mutta valkuaisvaahto haluaa vielä viileämpää. Ja viileä alkaa jo jähmettyä, joten liika odottelu jättää liivatepallukoita kakkuun. Lisäksi valkuaisvaahto pitää käännellä ja sekoittaa hyvin hellästi kakku"taikinaan". Kermavaahto ei laita pahakseen, vaikka sekoittaisit taikinan kasaan vatkaimella, jolla saat helpoiten ja tasaisimman tuloksen.
2. Kun aloitat tekemään liivatelehtiä vaativaa juustokakkua, katso ihan ensimmäisenä montako lehteä tarvitset ja laita ne heti kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen voit rauhassa lukea ohjetta ja lähteä tekemään ohjetta alusta alkaen. En ole kuullut, että liivatelehti voisi olla liian pitkään likoamassa. Voit siis rauhassa antaa liivatteen liota ihan niin pitkään kuin sinulla menee.

Kinderjuustokakku

200 - 225 g suklaakeksejä
75 g voita
4 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
250 g valkosuklaata
3 rkl vettä
150 g maitosuklaata

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa suklaakeksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään. Näppärin tapa murskata keksit on laittaa ne pakastepussiin, pussi toisen pakastepussin sisään ja hakata niitä kaulimella. Kun voi ja keksimurska on sekaisin, painele seos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Vaahdota 2 dl kuohukermaa. Sekoita vaahtoon joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita tuorejuustoseokseen.

Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, rutistele kädessä niin kuivaksi kuin saat ja laita ne kuumaan veteen. Sekoita niin, että liivate sulaa kokonaan. Sekoita tuorejuustoseosta ja valuta liivatelehtinestettä hiljalleen seokseen koko ajan sekoittaen.

Kun tuorejuustoseos on tasaista, ota vuoka jääkaapista, valuta tuorejuustoseos pohjan päälle ja laita vuoka takaisin jääkaappiin, jossa sen kannattaa antaa olla yön yli, mutta jos on kiire ja kova himo, neljäkin tuntia riittää. :)

Juuri ennen tarjoilua voit tehdä päälle maitosuklaamoussen jäljellä olevasta 2 dl:stä kuohukermaa ja maitosuklaasta. Sen saat, kun vaahdotat kerman, sulatat maitosuklaan ja sekoitat ne keskenään.

Valkoista jouluksi

Firman pikkujoulut lähestyivät ja teki jotenkin taas mieli vähän leipoa jotain. Akkainaviisista löytyikin taas kiinnostavaa kokeiltavaa: appelsiini-valkosuklaajuustokakku.

Juustokakkuja ennenkin tehneet tuntevat ilmiön. Kuvissa niin muhkean näköinen juustokakku tulee omasta irtopohjavuuasta ulos ihmeellisen lituskaisena ja lättänänä. Tämä sekä firman henkilöstömäärä mielessä päätin tehdä puolitoistakertaisen annoksen.

Se oli virhe.

Kävi ilmi, että tässä ohjeessa täytettä olikin hyvin runsaasti ja puolitoistakertaista ei ollut mitenkään mahdollista saada vuokaan. Kätevä emäntä ratkaisi dilemman kääräisemällä leivinpaperista ja maalarinteipistä kauniit pikku lisäreunat vuokaansa.

Kakku pysyi lisäreunojen sisällä, mutta sitten tuli seuraava ongelma. Miten tuon peittää foliolla tai kelmulla? Ei mitenkään.

Kakun lopulta levätessä jääkaapissa olin jo huokaista helpotuksesta, kun tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan sille faktalle, että paakkelssi pitäisi vielä saada roudattua töihin. Julkisilla. Sääennuste näytti seuraavalle päivälle melkoista myrskytuulta ja sadetta. Ja kirsikkana kakussa: bussipysäkkini on tietyön alta siirretty eikä mukana todellakaan siirtynyt katos.

Kirjallisuus tuli tässäkin avuksi. Amazonin kirjapahvista ja maalarinteipistä askartelin universumin tyylikkäimmän kakkuexpressin ja lopulta seisoin myrskytuulen ja sateen riepoteltavana bussipysäkillä puoli kuudelta aamulla.

Töissä pelkäsin pysyykö kakku kasassa, kun siihen ei tullut lainkaan liivatetta, mutta sen sijaan appelsiinimehua. Näin sieluni silmin itseni kaatamassa kakkua työkavereiden juomalaseihin.

Vaan kasassa pysyi ja työkavereilta tuli kiitosta! Ja koska olin pikkujouluista kotona todella aikaisin ja vieläpä selvin päin, väitän näiden pikkujoulujen onnistuneen omalta osaltani paremmin kuin hyvin. Hurraa!

Appelsiini-valkosuklaajuustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita
3 rkl appelsiinimehua
200 g valkosuklaata
400 g appelsiinituorejuustoa
4 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
4 kananmunan valkuaista
4 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Sulata suklaa ja sekoita sulaan suklaaseen appelsiinimehu, vaniljasokeri ja lopulta vielä tuorejuusto.

Vaahdota kerma melko napakaksi vaahdoksi. Vaahdota sitten sokeri ja munanvalkuaiset keskenään marenkivaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun se on vitivalkoista, kiiltävää ja niin jämäkkää, ettei se tule ulos kulhosta, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin.

Sekoita ensin tuorejuustoseokseen kermavaahto varovaisesti, kääntele sitten marenkivaahtokin joukkoon. Kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle, tasoittele pintaa ja peittele foliolla. Anna jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Raparperinvihaajan piirakka

Suomalaisuuden syvimpään olemukseen kuuluu lapsuuden ja nuoruuden kesät, joina raparperisato kasvoi kasvamistaan, vaikkei kukaan halunnut niitä varsinaisesti syödä. Poiskaan ei raaski hyvää ruokaa heittää, joten raparpereista on nykyisinkin tarjolla valtavat määrät erilaisia reseptejä, joilla raparperin ylituotannon kanssa kipuilevat voivat yrittää vaimentaa tuskaansa (ja levittää raparperin ilosanomaa tarvittaessa naapureillekin).

Jos nyt satut raparperifarmisi kanssa tutustumaan kivuliaasti kysynnän ja tarjonnan välisiin lakeihin, tässä on yksi, kerrankin toimiva tapa tuhota satoa ja silti nauttia.

Raparperi-valkosuklaapiiras

pohjaan
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

täytteeseen
2 pussia vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 dl maitoa
100 g valkosuklaata
2 - 3 raparperinvartta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita sitten joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Jos taikina on tosi pehmeä, voit käyttää sitä hetken jääkaapissa. Jähmeämpää on helpompi taiteilla reunoille.

Tee reunoista hyvin ohuet. Reuna kypsyy ensimmäisenä ja sitten ollaan tilanteessa, jossa muuten hyvää piirakkaa reunustaa kivikova ja puolipalanut taikinareunus. En ole törmännyt liian ohueen reunaan milloinkaan ja kun vastassa on kuitenkin piirakkavuoan reuna, ei ole kuolemaksi, jos taikina antaa jostain kohtaa vähän periksi.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito tasaiseksi. Rouhi valkosuklaa ja lisää vaniljakastikkeeseen. Kaada sitten seos taikinan päälle vuokaan.

Pese ja kuori raparperit ja leikkaa niistä noin puolen sentin paksuisia siivuja. Painele siivut vaniljakastikeseokseen ja paista piirasta 200-asteisessa uunissa 30 - 35 minuuttia.

Ja kyllä. Jatkossa suostun syömään raparpereja vain, jos ne sijaitsevat vaniljan ja valkosuklaan välittömässä läheisyydessä. Kauran läsnäolo on pelkkää plussaa.

Pehmeää, tahmeaa, suloista, addiktoivaa

Työpaikan alakerran kahvilan cookieskutsu on ollut viime aikoina ihan valtavan kovaääninen ja vaativa. Ja vaikka siellä olisi ehdoton ennakkosuosikki triplasuklaacookie, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla minulle suurin hitti sitten Haddawayn What is loven, vie vadelma-valkosuklaacookiet vielä siitäkin voiton.

Cookie ja keksi eivät ole sama asia. Siinä missä kauppojen hyllyissä myydään mitä moninaisempia keksejä, puuttuvat kunnon cookiet sieltä tyystin. Keksi on kauttaaltaan kova ja usein hiukan kuivakka. Cookie taas voi olla pinnalta hiukan rapsakka, mutta kokonaisuus on kuitenkin pehmeä, tahmainen, hiukan sitkeä. Keksi rapsahtaa kun se katkeaa, cookien katkeaminen muistuttaa enemmän venymistä kuin rapsahtamista.

Kyllähän niitä siis pitäisi itsekin pystyä tekemään, jos kerran ketjukahvilakin?

Vadelma-valkosuklaacookiet

250 g voita
2,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
250 g valkosuklaata
1 dl vadelmia

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää rouhitut suklaapalat ja vadelmat, sekoita varovasti. Muotoile pellille kekseiksi, painele litteämmiksi ja paista noin 10 minuuttia 200 asteessa.

Ei tullut ihan tyylitaiturin keksejä näistä, eikä kyllä myöskään mennyt ihan niinkuin piti vaikka ohje on hyvin yksinkertainen... Mutta aivan taivaallisia näistä silti tuli. Eikä yksikään tule päätymään työkavereiden tuhottavaksi, kuten yleensä!

Rouhi osa suklaasta rouheeksi ja jätä osa melko isoiksi paloiksi. Älä laita isompia paloja taikinaan mukaan lainkaan, vaan painele ne kekseihin vasta, kun keksit ovat jo pellillä uunia vailla valmiina. Se helpottaa keksien muotoilua pellille ja saa kekseistä hiukan kivamman näköisiä. Suosittelen myös tekemään näistä noin puolen kämmenen kokoisia ja suhteellisen ohuita. Cookiet nimittäin vähän leviävät uunissa ja paksut jäävät helposti niin pehmeiksi, että niitä on vaikea saada pysymään ehjinä, kun otat ne pelliltä pois.

Vaikka tykkäisitkin vadelmasta enemmän kuin valkosuklaasta, ole silti varovainen vadelman lisäämisen kanssa. Vadelman maku on voimakas siinä missä valkosuklaan maku on mieto.