Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Tänä viikonloppuna on enimmäkseen syöty palsternakkaa

Lokakuu. Sadonkorjuu olisi varmaan pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta koska työ, koska koulu, koska paljon tekosyitä, todelliset yritykset sadon hyödyntämiseen vasta nyt.

Joten nyt on sitten enimmäkseen syöty palsternakkaa. Samoin kuin porkkanoissa, myös palsternakassa kokovaihtelu on valtavaa. Maasta on noussut naatteineen lähes minun mittainen hirviöpalsternakka, joka on nyt syöty.

Palsternakkaa on tuhottu niin uunijuuresten joukossa että lihapadassa. Myös ensi viikonloppuna ohjelmassa joko uunijuureksia tai lihapataa, joiden olennaisena osana toimii palsternakka...

Porkkanat on kaikki nyt syöty, mutta punajuuria löytyy viljelylaatikoista vielä yksi. Että sitä ensi viikonloppua odotellessa.

Myös kurkkusato on syöty. Kurkkuja tuli yksi (1).

Se päätyi salaattiin.

Salottisipulitkin on ehditty syödä. Ensi vuonna kokeilen tavallista sipulia, tämä salotti oli aavistuksen verran pettymys.

Sitruunamelissaa olen dilkannut ystävälle, heittänyt roskiin ja käyttänyt juomaveden maustamiseen, mutta sitä olisi runsain mitoin edelleen. Ei kellään sattuis olemaan tarvis, se *rkele on kaksivuotinen...

Hirviöpalsternakka villapeitteellä

Sadonkorjuukausi rivariranchilla on alkanut. Enää ei veroteta pelkkiä yrttejä, nyt on siirrytty kovaan kamaan eli viljelylaatikoihin.

Päivän lammaspata sai luonnetta halvan punkun lisäksi rivariranchilta. Käteen jäi porkkanoiden (kutsutaan niitä porkkanoiksi, vaikka näytän kasvattaneen naposteluporkkanoita) lisäksi ihan hirviöpalsternakka.

Itse palsternakka oli pidempi kuin kyynärvarteni. Pelkkä naatti oli pidempi kuin koko käsivarteni. Biojätepussin kapasiteetti ei riittänyt, naatti piti nakata etupihan rappusille naapureiden iloksi roskiskeikkaa odottelemaan.

Sivusalaatin kurkku oli myös rivariranchin kasvatteja. Tai siis toistaiseksi se ainoa kurkkukasvatti.

Maailman nälänhätäongelmaa ei ole ihan vielä ratkaistu.

Padan mausteet eli salottisipuli, rosmariini, timjami ja minttu tulivat nekin takapihalta. Pataruuassa laitan tuoreyrtit mieluummin isoina risuina joukkoon. Silloin niiden suutuntumaltaan ikävät ja maun kannalta turhat elementit on helpompi napsia valmiin padan joukosta pois.

Lammaspata

1 pkt lampaan paahtopaistia pakasteesta (sisältää yleensä 4 pientä paistia)
halpaa punaviiniä
1 palsternakka
1 pala juuriselleriä
2 - 3 porkkanaa
2 - 4 perunaa
1 - 2 sipulia
lihafondia
vettä
0,5 dl soijakastiketta
tuoretta timjamia, rosmariinia tai minttua (tai kaikkia ja vähän jotain muutakin)

Kuori ja paloittele reilun kokoisiksi paloiksi kaikki juurekset, nakkaa palat pataan. Laita myös yrtit pataan. Lorota pataan noin puoli desiä soijakastiketta ja saman verran lihafondia.

Paloittele lampaanpaistit reiluiksi paloiksi ja paista voissa paistinpannulla niin, että palat saavat väriä. Paista palat kahdessa erässä, niin pannu ei jäähdy liikaa. Laita jo paistetut lihapalat pataan.

Kun lihat on padassa, lisää joukkoon reilusti punaviiniä. Reilusti = 4 - 5 dl. Jos juurekset ja lihat jäävät vielä pinnalle, lisää sen verran vettä, että ne lähestulkoon peittyvät nesteeseen.

Kypsennä pataa kannen alla 125-asteisessa uunissa 3 - 5 tuntia. Ota viimeiseksi tunniksi kansi pois tai suurusta neste tarvittaessa maizenalla.

Pataruokien kanssa mikään ei ole niin nokonuukaa. Jos laiskottaa, jätä lihojen paistaminen pannulla väliin. Lampaan voi koska tahansa korvata naudanlihalla, jolloin parasta tähän tarkoitukseen on ulko- tai kulmapaisti. Juureksia voi nakella ihan oman maun mukaan ja mitä jääkaapista sattuu löytymään.

Mitkään määrät eivät ole just eikä melkein, vain soija on sillä lailla herkkä, että liika on liikaa. Suolaa on helpompi lisätä ruuan jo ollessa lautasella kuin yrittää päästä liiasta suolasta eroon.

Kypsennysaikakaan ei ole niin tarkkaa. Jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, anna olla reilusti uunissa. Lopputuloksena on silloin niin murea liha, että se hajoaa pelkästä katseesta. Ja sellainen liha on seitsemäs taivas.

Ei tarvitse ainakaan satoa odotella

Punajuuri lie ainoa, josta sapuskaa pöytään oikeasti tulee.

Tässä laatikossa pitäisi kasvaa fenkoli, salvia, korianteri ja porkkana. Niiden sijaan siellä näyttää voivan hyvin yksi (1) sieni.

Ehkä ei pitäisi olla niin kriittinen. Kaupasta ostettu salvia vetäisi ensitöikseen levyksi, mutta on myöhemmin alkanut kasvattaa levähtäneiden oksien päitä kohti aurinkoa.

Korianteri on kutakuinkin syöty ja nyt suunnittelen kokeilevani miltä korianterin juuret maistuvat. Joku somekokki hihkui jossain akkainlehdessä kuinka korianterin juuret ovat niin hyvän makuisia.

Porkkanasta tulee hyvä jos edes yksi porkkana. Fenkolilla on näyttävät varret, mutta sitä varsinaista fenkolia ei vanhoilla silmilläni noista kasveista löydä kyllä parhaalla tahdollakaan.

Jos edellinen laatikko näyttää saharalta, seuraava on sademetsä. Punajuuren isot lehdet ovat kivan näköisiä ja jonkun elukan mieleen rei'istä päätellen. Sitruunamelissa siinä keskivaiheilla on ihan levinnyt käsistä ja takana on jumalaisen näyttävää palsternakan vartta. Kymppi vetoa, että palsternakkaa ei kuitenkaan mullan uumenista tulla löytämään.

Pikkulodjan kurkut kukkivat näyttävästi ja runsain kukin, mutta missä ne kurkut...

Ei tämä nyt ihan suunnitelmien mukaan mene

Kurkunsiemeniä viljelin viljalti, kolme tainta suvaitsee tällä hetkellä kasvaa. Mukavaa silti, että kasvu on jo hyvällä tolalla ja kasvit alkavat jo näyttääkin kurkuilta. Nyt jännityksellä kukintaa ja kurkunalkuja odotellessa.

Muutama punajuurikin on alkanut tekeytyä! Osa samaan aikaan istutetuista on edelleen sirkkalehtivaiheessa. Vierekkäin kasvavat, missä vika?

Porkkanoilla on sama meininki: etualan tiivis vihreä pöpelikkö on samaan aikaan istutettua porkkanaa, kuin kuvan surkeat rääpäleetkin. Sama laatikko, sama aika, sama multa, sama sää. Ei tämä nyt miltään suunnattomalta porkkanasaaliilta kyllä näytä.

Fenkolit ovat kasvaneet mukavasti korkeutta. Nyt odottelen enää sitä fenkolia. Fenkoleiden vieressä kasvanut tunnistamaton taimi, joka muistutti myös tilliä, on sekin kasvanut. Enkä edelleenkään tiedä onko se tilli, fenkoli vai rikkaruoho.

Huippufarmari hommissa!

Uuteen nousuun (ilman Stubbia)

Kokoomusnuoria ja Stubbin yli-innokasta kamppisjengiä ei tässä tarvittu, mutta valoa ja lämpöä tarvittiin. Ranchilla alkaa hiljalleen rehottaa muukin kuin apila.

Etupihan sukkahousulaatikosta löytyy tilli ja parsakaali. Laatikko tuntuu olevan liian pieni kahdelle näinkin rönsyilevälle lajille, mikä ensi vuotta ajatellen tässä pöytäkirjaan kirjattakoon.

Tilliä löytyy myös takapihalta pienestä puulaatikosta. Kaksi pientä riviä nauhatilliä on tuottanut kolme (3) tillintainta plus etualan persiljat. Viime vuonna sama laatikko ylsi parempaan suoritukseen. Nyt on voimat vissiin huvenneet apilankasvatukseen.

Apilan mysteeri ratkesi. Talouden apilaa inhoava aikuinen varastoi ulkovaraston hyllylle pussillisen apilansiemeniä. Talven aikana hiiret söivät pussin rikki ja puolet apilansiemenistä. Loput siemenet ovat varisseet hyllyltä tähän laatikkoon. Tässä mysteerissä on asioita, joita en ymmärrä (miksi apilanvihaaja ostaa apilaa) ja asioita, jotka on syytä muistaa syksyllä (kaikki siemenet ja sipulit sisävarastoon, ei ulkovarastoon).

Ruukkupersijla voi hyvin ja sitä on ehditty jo verottaa lautasellekin. Ruukku tuntuu sopivan sille, toisaalta ei se nyt huonosti näytä voivan puulaatikossakaan. Jälkimmäisessä on multaa vain hyvin ohuelti, joten kastelu on syytä muistaa. Persilja tuntuu ruukussa, syvemmässäkin mullassa, olevan janoista sorttia.

Säälittävä minttu on edelleen säälittävä, mutta vihdoin alkanut kasvaa. Odotan näkeväni ihmisen pään kokoisen minttupuskan elokuussa (mutten löisi vetoa asian puolesta, ainakaan isoilla summilla).

Osa rosmariinin lehdistä on alkanut kellertää. Toinen aikuinen on sitä mieltä, että rosmariini on selvästi kasvanut, itse en ole havainnut samaa trendiä ollenkaan. Rosmariinia verotettiin viikonloppuna, koska lampaanfileet kaipasivat marinadia.

Samaan marinadiin päätyi timjamia, joka on kotoisin kaupan hyllystä. Farmarin laiskuudesta johtuen timjamiruukussa on vähän vähemmän multaa, joten kasvi on reilu 5 senttiä reunojen alapuolella. Ilmeisesti se kuitenkin tukee, koska timjami on yllättävän terhakka ja pystyasennossa. Aiemmat timjamikokeilut ovat johtaneet maata pitkin retkottavaan kasviin.

Yrttiteema jatkuu, mutta nyt ei rehota. Tavallinen basilika ei näytä voivan sen paremmin hyvin kuin huonostikaan. Etualan punainen basilika taas... no, näet sen itsekin. Jälkiviisaana totean vain, että punabasilika näyttäisi olevan lämpötilan suhteen nirsompi ja että olisi pitänyt kylmien säiden aikaan ottaa se yöksi sisälle.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on sekalainen seurakunta kaikkea hapsulehtistä. Etualalla hoipertelee porkkanat, joista osa kasvaa vauhdilla, osa kiiruhtaa hitaammin.

Laatikon keskellä on surullisenkuuluisa korianteri. Ne puolikuolleen näköiset rääpäleet on kalliita taimitarhan taimia. Niiden vieressä rehottaa kaupan hyllystä satunnaisgeneraattorilla valittu ruukkuyrtti (ei halpa tosin sekään). En pysty ymmärtämään, jos joku pystyy, kuulen mielelläni teorioita.

Ja laatikon perimmäisessä nurkassa on fenkolit. Jotenkin tillin ja porkkanan risteytyksen näköisiä taimia.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on etualalla punajuuri. Osa taimista alkaa olla jo ihan näyttävän kokoisia, paikkaistutukset bongaa kuvasta vain, jos tietää etsiä.

Keskellä laatikkoa on taimikaupan kallis persiljantaimi. Osa lehdistä kellertää, mutta muuten suhteellisen hyvinvoiva. Kovin on vain pieni. Sen vieressä on sitruunamelissa, jolle en ole käyttöä keksinyt ja kasvutahdista päätellen ei tarvitse keksiäkään.

Laatikon perällä on palsternakat, joiden lehdet ovat symppiksen pyöreitä. Kunpa tulisi satoa!

Pienen viljelylaatikon sipulinvarret ovat suloisessa sotkussa ja vaikka pedantti luonteeni siitä kärsii, laiska luonteeni ei vaivaudu naatteja suoristelemaan. Avomaankurkun taimet kasvavat hiljalleen. Itse asiassa niin hiljalleen, että mietin näinköhän sieltä ennättää kurkun kurkkua tulla.

Ranchilla siis kaikki hyvin, kunhan punabasilikan hautajaiset saadaan pidettyä.

Ainoa tilli kylässä

Ranchi on saanut pari päivää nauttia harvinaisesta ilmiöstä, joka osoittautui auringoksi. Onneksi huomenna tilanne korjaantuu taas pariksi päiväksi, ettei tule kasveille auringonpistosta...

Minttu on ruukussaan ihan yhtä säälittävän kokoinen rääpäle kuin aiemminkin. En sitä siitä syytä. Maanantaina töihin polkiessani päälläni oli trikoot, sadehousut, toppi, pitkähihainen paita, verkkatakki, sadetakki ja fleecehanskat. En minäkään kasvaisi, jos olisin kasvi.

Etupihan parsakaalilaatikossa parsakaalit kasvavat vauhdilla. Ne on jo kertaalleen harvennettu ja epäilen, että toinenkin harvennus tarvitaan. Olen aina liian helläkätinen harvennuksessa. En kai tahdo uskoa, että mikään voisi kasvaa ja kun moni sitten kasvaakin, en raski niitä harventaa pois. Sadonkorjuuseen tuskin koskaan päästään.

Tässä on "the only dill in the village". Persiljat siinä kyljessä sentään yrittävät. Muu viherrys taitaa olla taas ja edelleen niitä ihmeen apiloja. Arvata saattaa, sadonkorjuun aika ei vielä ole koittanut.

Punabasilika näyttää heittäneen henkensä suomalaisessa suvisäässä. Tavallinen basilika näyttäisi voivan paremmin, mutta henkseleiden paukutteluun ei silti ole aihetta. Basilikat on niin pieniä, etten raski niitä vielä käyttää. Rosmariinin hengissä pysymisestä olen aidosti iloinen. Se näyttää niin kivalta, etten raski sitä käyttää.

Ruukkuun heitetyt persiljat alkavat näyttää persiljalta ja kaupan ruukkutimjami on ihmeen hyväkuntoinen. Timjamista jo muutaman oksan rohkenin käyttää, sitä vartenhan se alunperin ostettiinkin. Ruukkuun se päätyi vain siksi, että sellainen oli vapaana.

Toisessa isossa viljelylaatikossa on taimena ostetut persilja ja sitruunamelissa (vihreähköt puskat keskellä). Etualan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti ja paikkaistutetut siementkin ovat itäneet, joskaan eivät niin, että rohkenisivat näyttäytyä kuvassa. Taka-alan palsternakkaviljelmä näyttää kohtalaiselta.

Pienen viljelylaatikon salottisipuli voi todella hyvin. Avomaankurkku siinä naapurissa voi hyvin, mutta paikkaistutuksesta ei näytä olleen mitään iloa. Yksi kulma ammottaa tyhjyyttään.

Toisessa isossa viljelylaatikossa seurataan korianterien elämää. Oikeassa laidassa keskellä on kaupasta ostettu ruukkukorianteri, jonka heitin laatikkoon huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitkään aiemmat kokeilut eivät rohkaisseet sitä tekemään. Se on kuitenkin vihreä ja tuuhea. Samaa ei voi sanoa keskellä ja vasemmassa laidassa olevista taimitarhasta ostetuista koriantereista, jotka näyttävät tekevän kuolemaa. Etualan porkkanat sentään näyttävät voivan hyvin eikä taka-alan fenkoleillakaan tunnu menevän huonosti (vielä).

Projekti Runaw... eh, Punajuuri

Viikonloppu ja tavallista enemmän aikaa patsastella ranchilla ja työnnellä nokkaansa ja Jollaansa viljelylaatikoihin. Ja vähän kukkaruukkuihinkin, joissa tosin ei kukkia ole ollut vuosiin.

Etupihalla oli iloinen yllätys. Tilli kasvaa hitaan oloisesti, mutta parsakaali siinä vieressä on itänyt vain muutamassa päivässä. Tämä laatikko vaatii erityishuomiota, sillä se sijaitsee sateelta suojassa. Voin sössiä tämän yksinkertaisesti kastelun unohtamalla. Ja siinä lajissa olen hyvä.

Etupihan lehtisalaattikin on itänyt. Pitäisiköhän laittaa samoin tein kolmaskin lehtisalaattiruukku tulille.

Nimittäin tästä takapihan salaattiruukusta on jo ehditty napsia salaatti lautaselle. Taaempana näkyvää persiljaa ei ihan vielä kannata lautaselle lähteä noukkimaan.

Porkkanat ovat järjestäytyneet kauniisti riviin ja ottaneet yhteisen kasvukäskyn. Kolmas porkkanarivi päätyi multaan vasta viikko sitten, joten näille tulee vielä isomman sisaruksen velvollisuudet kesän mittaan.

Porkkanan naapuri fenkoli on sekin alkanut ojennella itseään kohti valoa. Taustalla näkyy yksi rivistä hairahtunut, tai sitten se ei ole fenkoli. Hairahtunut näyttää itse asiassa kovasti tilliltä, mutta tilli se ei voi olla. Istutin tillit istutusnauhassa, eli siemenet olivat tiukasti kapean harsonauhan sisällä. Edes minä en voi olla niin tohelo. Luulisin.

Salottisipulit näyttävät muille kasvamisen mallia. Vieressä olevat avomaankurkut sooloilevat eivätkä ota naapuristaan opikseen. Toki ponnistus kasvattaa sirkkalehtien voimalla ihan oikeat lehdet on iso. Kaipa siinä on pieni lepuutus paikallaan.

Palsternakka aloitti hitaasti eikä jatkokaan tunnu olevan kovin paljon kiihkeämpää. Valoa kohti vaan reippaasti, pikku nakat, kyllä te pystytte siihen. Näyttäisi siltä, että harvennushommia on tulossa, ellei luonto hoida asiaa puolestani.

Punajuuret tunnistaa aina. Ne ovat isompanakin kivan näköisiä. Hämmennystä aiheuttaa se, että itse juurimukula kasvaa kummallisen pinnassa. Missään ei kuitenkaan käsketä multaamaan punajuuria samaan tapaan kuin perunat, joten olkoot tänäkin vuonna pinnassa.

Naapuri kommentoi viime vuonna punajuuriprojektiini liittyen, että ovat kyllä kasvattaneet omalla takapihallaan punajuuria, mutta vain saadakseen lehtiä salaattiinsa. Pitää varmaan kysäistä minkä kokoisina lehdet salaattiin kävisivät, jos muutaman kokeilisi tänä vuonna itsekin syödä.

Porkkananharvennustalkoot tulossa

Porkkanat ovat itäneet ja kuten ounastelin, harvennustalkoot on tulossa. Kaksi riviä porkkanaa istutin kaksi viikkoa sitten, kolmannen rivin laitoin tänään.

Punajuurista on itänyt toistaiseksi paljon vähemmän kuin mitä viime vuoden perusteella olisin odottanut. Kirvestä en kaivoon vielä heitä, vastahan tässä on kesän ensimmäinen päivä menossa.

Punajuuren viereen heittämäni rivillinen palsternakkaa sen sijaan ei ilmeisesti ole edelleenkään itänyt. Ilmeisesti siksi, että palsternakan huudeilla näkyy yksi pieni viherrys, jonka lajinmääritys on tällä hetkellä mahdotonta. Toisen rivin palsternakkaa kylvin tänään ja palsternakan ja punajuuren väliin jäi tila laittaa pari yrtintainta, joita todennäköisesti on ranchille tulossa. Todennäköisesti siksi, että fillarilla en ala repussa mitään taimia roudaamaan ja kuski ei ole vaikuttanut erityisen motivoituneelta taimitarhavisiitin suhteen.

Fenkolit ovat itäneet! Uusi jännittävä tuttavuus on nähnyt päivänvalon ja toinen rivi fenkolia päätyi maihin tänään. Pussin ohjeiden mukaan sen pitäisi kasvaa 60-senttiseksi. Kesän mittaan pitäisi siis saada muutakin kuvattavaa kuin puolikkaan pikkurillin kynnen kokoiset sirkkalehdet.

Salottisipulit ovat jo rippikouluiässä. Myös taka-alalla piilotteleva kurkku on itänyt odotusten mukaan. Tänä vuonna en ole istuttanut salottisipulia ollenkaan siemenstä, joten ensi vuoden sipulisato tulee todennäköisesti kaupan sipulipussista, sikäli kun tulee. Minä kun olen tavannut nostaa ensimmäisen kesän siemenestä kasvatetut sipulit ylös kuivumaan ja istuttanut ne seuraavana keväänä uudelleen.

Myös tilli ja vihdoin persiljakin on itänyt. Persilja on tullut pintaan tänään. Jonkun vanhan viisauden mukaan persilja on istutettava pitkänäperjantaina, tai se kysyy yhdeksältä pirulta luvan kasvaa. Se selittäisi hitaan itämisen. Sekä persiljaa että tilliä laitoin tänään lisää ja sen jo aiemmin aikomani uuden lehtisalaattiruukun myös.

Hetken mielijohteesta tuikkasin etupihan pikkulaatikkoon itäneen tillin viereen parsakaalia, kun siemenpussi sattui käsiin sopivasti. Edellinen yritys parsakaalin kanssa ruukussa johti hienoihin lehtiin ja nollaan kaaliin. Ehkä ruukku oli sille liian ahdas.

Loppukesän voinkin keskittyä ottamaan päivänokosia ja tarkkailemaan tiluksia tukikohdastani.

Sirkkalehtien lupaus

Viikko istutuksesta ja sekä punajuuri että salottisipuli on nähnyt päivänvalon!

Salaatti on lähtenyt kukoistukseen. Kun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia, ongelmaksi muodostuu vain kastelemisen muistaminen. Lehdet näyttävät usein illalla nahistuneilta, joten ranchilla on nyt syytä patsastella päivittäin.

Salottisipulin vauhdikkuus johtuu siitä, että istutin viime vuonna siemenestä istuttamani pikkusipulit. Siemenestä itää hitaammin ja sipuli jää usein aika pieneksi, joten en ole ensimmäisen vuoden salottisipuleita laittanut ruokapöytään ollenkaan.

Yritin tänä vuonna työntää sipulit syvälle, mutta kasvu on jo niin kovassa vauhdissa, että mieleen hiipii hyytävä epävarmuus: jäikö ne sittenkin liian pinnalle. Ja jos jäi, onko sillä mitään väliä.

Myös punajuuren muistelen olleen reipas itämisotteissaan jo viime vuonna. Onneksi punajuuri on helppo tunnistaa jo sirkkalehtivaiheessa, muuten olisi ongelmia päätellä onko kyseessä ei-toivottu eläjä vai kaivattu.

Tillilaatikko ja persiljaruukku kumisevat tyhjyyttään. Ei ole yrteillä kiire, ei. Myös palsternakka antaa odottaa itseään. Tosin niillä nurkilla näkyy yksi pieni sirkkalehtipari, mutta minun taidoillani on mahdotonta sanoa muuta kuin että voikukan alulta se ei näytä. Fenkolistakaan ei näy merkkejä vielä.

Taidan iltani ratoksi kokeilla laittaa toisen salaattiruukun, etupihan puolelle tällä kertaa. Etupihalle paistaa aurinko korkeintaan tunnin, aamulla aikaisin. Etupihalla voi kynnyskysymykseksi muodostua myös kulkemisen vapaus. Aidatulle takapihalle ei jänöset eksy, mutta etupihalla on ikuiset avoimet ovet.

Kysyvä ei tieltä eksy eikä kokeileva ilman kokemusta jää.