Juustokakku ja kinder, näinköhän

Kuulemma on ollut kova kohu kinderjuustokakusta. Kinderistä kovasti tykkään, samoin juustokakuista, joten arvaatte miten kävi. Kokeiluun meni.

Ihan en kyllä kinderiä tästä kakusta tunnista, mutta pahaahan kakku ei silti suinkaan ole. Käyttämäni ohje ei ihan ollut toimiva, joten tuunasin vähän, niin saat fiksumman.

Yllättävä ongelma oli ihan tavallisten suklaakeksien löytäminen hehtaarimarketista. Kaikenlaista hemmetin fiiniä erikoiskeksiä kyllä oli yhtä jos toista, mutta kun tähtäimessä oli ihan tavallinen suklaakeksi suklaamurusilla, ei onnistunut. Ehkä vääränlainen keksi johti kinderelämyksen putteeseen.

Jos pelkäät liivateta, älä. Liivatteella tehty juustokakku on huomattavasti helpompi kuin uunissa paistettu. Parilla jutulla onnistut varmasti.

1. Valitse ensikokeiluun ohje, johon ei tule kananmunan valkuaisista tehtyä vaahtoa. Se on nirso sekä lämmölle että sekoittamistavalle. Lämpöongelma tulee siitä, että liivatelehti on sulatettava kuumaan nesteeseen. Kuumaa nestettä ei voi kermavaahtoonkaan heti lisätä, mutta valkuaisvaahto haluaa vielä viileämpää. Ja viileä alkaa jo jähmettyä, joten liika odottelu jättää liivatepallukoita kakkuun. Lisäksi valkuaisvaahto pitää käännellä ja sekoittaa hyvin hellästi kakku"taikinaan". Kermavaahto ei laita pahakseen, vaikka sekoittaisit taikinan kasaan vatkaimella, jolla saat helpoiten ja tasaisimman tuloksen.
2. Kun aloitat tekemään liivatelehtiä vaativaa juustokakkua, katso ihan ensimmäisenä montako lehteä tarvitset ja laita ne heti kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen voit rauhassa lukea ohjetta ja lähteä tekemään ohjetta alusta alkaen. En ole kuullut, että liivatelehti voisi olla liian pitkään likoamassa. Voit siis rauhassa antaa liivatteen liota ihan niin pitkään kuin sinulla menee.

Kinderjuustokakku

200 - 225 g suklaakeksejä
75 g voita
4 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
250 g valkosuklaata
3 rkl vettä
150 g maitosuklaata

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa suklaakeksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään. Näppärin tapa murskata keksit on laittaa ne pakastepussiin, pussi toisen pakastepussin sisään ja hakata niitä kaulimella. Kun voi ja keksimurska on sekaisin, painele seos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin.

Vaahdota 2 dl kuohukermaa. Sekoita vaahtoon joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita tuorejuustoseokseen.

Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä, rutistele kädessä niin kuivaksi kuin saat ja laita ne kuumaan veteen. Sekoita niin, että liivate sulaa kokonaan. Sekoita tuorejuustoseosta ja valuta liivatelehtinestettä hiljalleen seokseen koko ajan sekoittaen.

Kun tuorejuustoseos on tasaista, ota vuoka jääkaapista, valuta tuorejuustoseos pohjan päälle ja laita vuoka takaisin jääkaappiin, jossa sen kannattaa antaa olla yön yli, mutta jos on kiire ja kova himo, neljäkin tuntia riittää. :)

Juuri ennen tarjoilua voit tehdä päälle maitosuklaamoussen jäljellä olevasta 2 dl:stä kuohukermaa ja maitosuklaasta. Sen saat, kun vaahdotat kerman, sulatat maitosuklaan ja sekoitat ne keskenään.

Valkoista jouluksi

Firman pikkujoulut lähestyivät ja teki jotenkin taas mieli vähän leipoa jotain. Akkainaviisista löytyikin taas kiinnostavaa kokeiltavaa: appelsiini-valkosuklaajuustokakku.

Juustokakkuja ennenkin tehneet tuntevat ilmiön. Kuvissa niin muhkean näköinen juustokakku tulee omasta irtopohjavuuasta ulos ihmeellisen lituskaisena ja lättänänä. Tämä sekä firman henkilöstömäärä mielessä päätin tehdä puolitoistakertaisen annoksen.

Se oli virhe.

Kävi ilmi, että tässä ohjeessa täytettä olikin hyvin runsaasti ja puolitoistakertaista ei ollut mitenkään mahdollista saada vuokaan. Kätevä emäntä ratkaisi dilemman kääräisemällä leivinpaperista ja maalarinteipistä kauniit pikku lisäreunat vuokaansa.

Kakku pysyi lisäreunojen sisällä, mutta sitten tuli seuraava ongelma. Miten tuon peittää foliolla tai kelmulla? Ei mitenkään.

Kakun lopulta levätessä jääkaapissa olin jo huokaista helpotuksesta, kun tajusin, etten ollut uhrannut ajatustakaan sille faktalle, että paakkelssi pitäisi vielä saada roudattua töihin. Julkisilla. Sääennuste näytti seuraavalle päivälle melkoista myrskytuulta ja sadetta. Ja kirsikkana kakussa: bussipysäkkini on tietyön alta siirretty eikä mukana todellakaan siirtynyt katos.

Kirjallisuus tuli tässäkin avuksi. Amazonin kirjapahvista ja maalarinteipistä askartelin universumin tyylikkäimmän kakkuexpressin ja lopulta seisoin myrskytuulen ja sateen riepoteltavana bussipysäkillä puoli kuudelta aamulla.

Töissä pelkäsin pysyykö kakku kasassa, kun siihen ei tullut lainkaan liivatetta, mutta sen sijaan appelsiinimehua. Näin sieluni silmin itseni kaatamassa kakkua työkavereiden juomalaseihin.

Vaan kasassa pysyi ja työkavereilta tuli kiitosta! Ja koska olin pikkujouluista kotona todella aikaisin ja vieläpä selvin päin, väitän näiden pikkujoulujen onnistuneen omalta osaltani paremmin kuin hyvin. Hurraa!

Appelsiini-valkosuklaajuustokakku

200 g digestive-keksejä
75 g voita
3 rkl appelsiinimehua
200 g valkosuklaata
400 g appelsiinituorejuustoa
4 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
4 kananmunan valkuaista
4 dl kuohukermaa

Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita keksimurska ja voi keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Sulata suklaa ja sekoita sulaan suklaaseen appelsiinimehu, vaniljasokeri ja lopulta vielä tuorejuusto.

Vaahdota kerma melko napakaksi vaahdoksi. Vaahdota sitten sokeri ja munanvalkuaiset keskenään marenkivaahdoksi. Vaahto on sopivaa, kun se on vitivalkoista, kiiltävää ja niin jämäkkää, ettei se tule ulos kulhosta, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin.

Sekoita ensin tuorejuustoseokseen kermavaahto varovaisesti, kääntele sitten marenkivaahtokin joukkoon. Kaada sitten koko komeus keksipohjan päälle, tasoittele pintaa ja peittele foliolla. Anna jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Pata, pippuri ja syksyinen sunnuntai

Paljon paremmaksi ei tilanne voi siitä enää muuttua. Tai no. Ainahan voisi olla syysmyrsky, kirja, viltti, suklaa ja punaviini... mutta ei nyt mennä kohtuuttomaksi.

Hyvään sunnuntaihin kuuluu tähän aikaan vuodesta pitkään hautuneet ruuat. Niissä parasta on se, että aineksiin ei tarvitse varata valtavaa määrää euroja. Ikävintä on se, että tuoksut uunista tulee paljon ennen kuin itse ruoka.

Lyhyt oppimäärä lihasta niille, joille kauppojen pursuilevat hyllyt ovat hepreaa.

Pihviin parasta on marmoroitunut liha. Sen tietää kaikki. Sitä kysytään lihatiskillä paljon. Jos marmorilihaa on, myyjä alkaa sitä ottaa, jolloin asiakas sanoo, ettei hän halua noin rasvaista lihaa. Vaan kun marmoroitunut liha on nimenomaan sitä, missä lihasyiden välissä on rasvaa. Juuri se tekee lihasta mureaa ja herkullista.

Tuossa on hyvä esimerkki marmoroituneesta lihasta. Myyjä ei kaupassa ehdoin tahdoin yritä huijata. Yritä luottaa siihen ensi kerralla.

Jos teet pataa, osta halpaa lihaa. Sekä naudasta että porsaasta halvemmat ruhon osat ovat sitkeimpiä ja vaativat pidempää aikaa lämmössä. Pitkä odottelu kuitenkin palkitaan: juuri tämä loihtii eteesi lihaa, joka hajoaa pelkän katseen voimalla. Älä pelästy rasvaa. Se on ystäväsi. Se on avaintekijä, kun lihan mausta puhutaan. Aika uunissa sulattaa rasvan eikä lautaselle päädy kurjia köntsiä.

Tee pataa reilu satsi. Uunin lämmittäminen ja lämpöisenä pitäminen tunteja ei ole ilmaista. Jäljelle jäänyt pataherkku seuraa seuraavan viikon lounaille ja kas: taas säästit sekä rahaa että makuhermoja. Vai onko jonkun lounaskuppila muka sekä halpa että maukas?

Jos ohjeiden seuraaminen ahdistaa, voit loihtia loistopadan pelkällä mututuntumalla. Pilko lihaa ja erilaisia juureksia, nakkaa pataan, lorottele perään niin halpaa punkkua kuin kehtaat ostaa, vettä ja lihafondia, heittele vielä mausteita joukkoon ja lykkää komeus uuniin muutamaksi tunniksi.

Tässä ohjeita tuekseen kaipaavalle yksi omista suosikeistani.

Pippurinen lihapata

n. 800 g naudan lihaa (ulko- tai kulmapaisti on hyvä, sisäpaistikin käy)
sipuli
1 Mustapekka-pippurijuusto
2 dl ruokakermaa
3 dl vettä
2 - 4 rkl soijakastiketta
suolaa
voita

Kuutioi tai suikaloi liha. Palat voi jättää reilun kokoisiksi. Ruskista lihapalat voissa. Jos olet laiska, jätät ruskistamisen väliin.

Joudut ruskistamaan lihat ainakin parissa erässä. Kun ensimmäinen erä on jo padassa ja toinen ruskistumassa pannulla, lisää pannulle silputtu sipuli. Sipulinkaan ei tarvitse olla seitinohutta. Kun sipulit alkavat saada vähän väriä, murentele pannulle seuraksi vielä Mustapekka ja kaada vielä lopuksi joukkoon vesi.

Kun juusto on suunnilleen sulanut, voit kaataa pannun sisällön pataan. Anna padan muhia uunissa 175 asteessa tunti. Ei haittaa, jos on pidempäänkin, patojen kanssa asiat eivät ole niin nokonuukaa.

Lisää sitten kerma ja soijakastike ja sekoittele pataa hiukan. Lykkää pata takaisin uuniin noin vartiksi.

Tämä klassikko istuu hyvin riisinkin seuraksi, mutta parhaimmillaan toisen rakkaan klassikon eli keitetyn perunan kanssa.

Miltä maistuu herkkusieni

Ja kuka keksi kutsua sitä herkuksi, koska itse taistelen edelleen löytääkseni tuosta kalman värisestä otuksesta jotain makua. Se mitätön maku, mikä siitä on irronnut, ei ihan ensimmäisenä saa mieleen herkkua, mutta alas on kuitenkin sienet saatu.

Yleensä pekonin avulla.

Myös musta Koskenlaskija auttaa.

Jossain olin näkevinäni vihjeen, että newyorkilaisittain laitettuna sieni olisi täytetty sekä juustolla että herneillä ja sitten paketoitu pekoniin. Sitä sitten seuraavaksi kokeilemaan.

Grillisienet

2 sientä per syöjä
mustaa Koskenlaskijaa
2 siivua pekonia per sieni

Irrota sienistä kanta ja laita reilusti Koskenlaskijaa tilalle. Kääräise komeus parilla pekonisiivulla siistiin pakettiin, kiinnitä tarvittaessa hammastikulla. Grillaa joka puolelta melko miedolla lämmöllä, vie noin 15 minuuttia.

Makumuisto ystävästä

Kaksivuotinen jakso elämästäni valtakunnan ykköskoulussa 90-luvun loppupuolella jätti elämääni paitsi puolihyödyttömän tutkinnon, myös rakkaimman jälkiruokani. Sen oli tehnyt jostain lehden alanurkasta löytämänsä mainoksen sisältämän ohjeen perusteella koulukaverini äiti. Jos pitäisi veikata, se oli Creme Bonjour -mainos.

Toisin kuin monesta muusta, tästä ei oikein pysty tekemään puolikasta tai pienennettyä kokoa. Irtopohjavuokien kokovalikoima on vähän yksioikoinen. Se ei toisaalta haittaa, koska tämä on niin ihanaa, että sen syö mielellään kokonaan itse. Itseltäni se sujuu alle viikossa.

Laiskalle tiskaajalle tämän tekeminen aiheuttaa ahdistusta, kulhoja kuluu.

Vaniljalla täytetty toivomus

150 - 200 g digestive-keksejä
100 - 150 g sulatettua voita
1 tl sokeria
mansikkahilloa

Täytteeseen
1 prk (150 - 200 g) vaniljatuorejuustoa
2 kananmunanvalkuaista
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
0,5 dl tomusokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit. Parhaiten se onnistuu laittamalla ne pakastepussin sisään, joka laitetaan pakastepussin sisään ja hakkaamalla kaulimella. Luota minuun. Kaksi pakastepussia tarvitaan. Tai no, kokeile. Ainahan voi onnistaa ja jäät yhtä keksimurskan räjähdysmäistä leviämistä köyhemmäksi.

Sulata voi. Jos haluat vähän suklaata, laita tässä vaiheessa voin joukkoon kaakaojauhetta pari ruokalusikallista. Sekoita sula voi, sokeri ja keksimurska ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Suosittelen leikkaamaan vuoan pohjalle leivinpaperin ja painelemaan keksimurskan sen päälle. Laita keksimurska jäähtymään jääkaappiin.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi, kuitenkin munista erillään. Kuumenna noin 0,25 dl vettä lähes kiehuvaksi, puristele liivatelehdet kuiviksi ja sulata ne veteen. Sekoita kermavaahto, tomusokeri ja vaniljatuorejuusto tasaiseksi. Sekoita varovasti joukkoon hieman jäähtynyt sulanut liivate. Nostele valkuaisvaahto joukkoon varovasti, älä sekoita voimalla.

Laita tuoreiden hedelmien siivuja, marjoja tai hilloa keksipohjan päälle ja valuta tuorejuustoseos niiden päälle. Tasoita ja anna jäähtyä muutama tunti jääkaapissa.