Raparperinvihaajan piirakka

Suomalaisuuden syvimpään olemukseen kuuluu lapsuuden ja nuoruuden kesät, joina raparperisato kasvoi kasvamistaan, vaikkei kukaan halunnut niitä varsinaisesti syödä. Poiskaan ei raaski hyvää ruokaa heittää, joten raparpereista on nykyisinkin tarjolla valtavat määrät erilaisia reseptejä, joilla raparperin ylituotannon kanssa kipuilevat voivat yrittää vaimentaa tuskaansa (ja levittää raparperin ilosanomaa tarvittaessa naapureillekin).

Jos nyt satut raparperifarmisi kanssa tutustumaan kivuliaasti kysynnän ja tarjonnan välisiin lakeihin, tässä on yksi, kerrankin toimiva tapa tuhota satoa ja silti nauttia.

Raparperi-valkosuklaapiiras

pohjaan
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

täytteeseen
2 pussia vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
4 dl maitoa
100 g valkosuklaata
2 - 3 raparperinvartta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita sitten joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Jos taikina on tosi pehmeä, voit käyttää sitä hetken jääkaapissa. Jähmeämpää on helpompi taiteilla reunoille.

Tee reunoista hyvin ohuet. Reuna kypsyy ensimmäisenä ja sitten ollaan tilanteessa, jossa muuten hyvää piirakkaa reunustaa kivikova ja puolipalanut taikinareunus. En ole törmännyt liian ohueen reunaan milloinkaan ja kun vastassa on kuitenkin piirakkavuoan reuna, ei ole kuolemaksi, jos taikina antaa jostain kohtaa vähän periksi.

Sekoita vaniljakastikejauhe ja maito tasaiseksi. Rouhi valkosuklaa ja lisää vaniljakastikkeeseen. Kaada sitten seos taikinan päälle vuokaan.

Pese ja kuori raparperit ja leikkaa niistä noin puolen sentin paksuisia siivuja. Painele siivut vaniljakastikeseokseen ja paista piirasta 200-asteisessa uunissa 30 - 35 minuuttia.

Ja kyllä. Jatkossa suostun syömään raparpereja vain, jos ne sijaitsevat vaniljan ja valkosuklaan välittömässä läheisyydessä. Kauran läsnäolo on pelkkää plussaa.

Epätoivoisen tilanteen palautuspala

Kolme viikkoa vuodessa on aikaa, jolloin maailma valmistuu (vaikka väkisin) ja joihin kulminoituu kaikki tauhka ja kuona, mitä työelämällä on repertuaarissaan tarjota. Nämä viikot ovat viikko ennen joulua, viikko ennen juhannusta ja viikko ennen lomaa.

Raskaat ajat vaativat mielenterveyden huoltamista. Äärimmäisiin kriisitilanteisiin eli useiden isojen ongelmien kulminoituessa samaan aikaan tämä ei sovi. Siihenkin on takataskussani lääke. Sen sijaan tämä on oivallinen tilanteisiin, jossa fysiikan lisäksi pääkoppa on joutunut lujille ja jotenkin pitäisi saada peilistä näkyviin taas ihminen.

Purista silloin viimeiset voimat ja kaiva iso kasa kulhoja esiin. Älä ajattele, seuraa vain ohjetta ja anna palaa.

Tehopalautus psyykelle, Naomin palat

ensimmäinen kerros

100 g voita

0,75 dl sokeria

100 g tummaa suklaata

0,5 dl kaakaojauhetta

1 kananmuna

200 g keksejä murskattuna

1 dl kookoshiutaleita

toinen kerros

50 g pehmeää voita

4 dl tomusokeria

0,5 dl vaniljakastikejauhetta

0,5 dl kylmää vettä

kolmas kerros

80 g tummaa suklaata

50 g pehmeää voita

1 dl tomusokeria

Murskaa keksit. Sulata suklaa, sokeri ja voi. Vaahdota kananmuna. Sekoita suklaaseos (voi olla lämmintä) kananmunavaahtoon koko ajan reippaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon sitten kaikki muut ensimmäisen kerroksen aineet. Laita vuoan pohjalle leivinpaperi. Painele koko seos vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

Sekoita toisen kerroksen kaikki aineet keskenään kuohkeaksi seokseksi. Helppoa ja nopeaa vatkaimella, ei toivotonta käsinkään. Valuta vaniljaseos ensimmäisen kerroksen päälle ja anna jäähtyä jääkaapissa. Tämän osan voi laittaa ensimmäisen kerroksen päälle heti kakkoskerrosseoksen valmistuttua. Sen sijaan kolmannen kerroksen kanssa kannattaa odotella tunnin verran, että kakkoskerros ehtii edes vähän jähmettyä.

Sulata suklaa ja voi. Lisää tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Levitä hellävaraisesti kakkoskerroksen päälle ohueksi kerrokseksi. Anna levätä jääkaapissa, kunnes on riittävän jähmeä.

Riittävä, koska joka tilanne on erilainen. Kyllähän löysääkin lusikalla syö hienosti ja jos tämä tulee omaan terapiatarpeeseen, mitä väliä miltä se näyttää, kunhan maku on kohdallaan. Kaverille viedessä hyvin jähmettynyt on mukava kuskata ja fiksumman näköinen vielä perilläkin.

Ohjeesta tulee tämmöisenään terapiaa vähän isommallekin kriisiytyneelle yhteisölle. Ohjeen puolittaminen onnistuu, mutta vaatii harkintaa. Jos vuokasi koko ei puolitu, ei kolmoskerrosta voi puolittaa, koska silloin siitä jää jäljelle vain pieni pläntti keskelle. Kakkoskerroksen voi puolittaa jo huolettomammin ja ykköskerroksen puolitus onnistuu mennen tullen. Ykköskerroksen kananmunaa sen sijaan ei kannata ryhtyä puolittamaan, sen voit laittaa kokonaisena vaikka muuta tulisi vain puolet.

Jos olet kova kookoksen ystävä, voi ykköskerrokseen tuikata kookosta reilusti enemmän. Ylipäätään ykköskerros kestää erilaisia variaatioita ja yllätyksiä keittiön ainesosien ja niiden määrien suhteen. Toisin kuin leivonnassa yleensä, tässä se ei ole niin nokonuukaa.

Kakkoskerroksen modifioimisessa kannattaa käyttää harkintaa. Jos kakkoskerros jää kovin pehmeäksi, tulee valmiin leivonnaisen leikkaamisessa ongelmia, koska kolmoskerros jähmettyy melko kovaksi ja pehmeä keskikerros tykkää leikkaamisen yhteydessä pursuilla yli äyräiden.

Makumuisto ystävästä

Kaksivuotinen jakso elämästäni valtakunnan ykköskoulussa 90-luvun loppupuolella jätti elämääni paitsi puolihyödyttömän tutkinnon, myös rakkaimman jälkiruokani. Sen oli tehnyt jostain lehden alanurkasta löytämänsä mainoksen sisältämän ohjeen perusteella koulukaverini äiti. Jos pitäisi veikata, se oli Creme Bonjour -mainos.

Toisin kuin monesta muusta, tästä ei oikein pysty tekemään puolikasta tai pienennettyä kokoa. Irtopohjavuokien kokovalikoima on vähän yksioikoinen. Se ei toisaalta haittaa, koska tämä on niin ihanaa, että sen syö mielellään kokonaan itse. Itseltäni se sujuu alle viikossa.

Laiskalle tiskaajalle tämän tekeminen aiheuttaa ahdistusta, kulhoja kuluu.

Vaniljalla täytetty toivomus

150 - 200 g digestive-keksejä
100 - 150 g sulatettua voita
1 tl sokeria
mansikkahilloa

Täytteeseen
1 prk (150 - 200 g) vaniljatuorejuustoa
2 kananmunanvalkuaista
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
0,5 dl tomusokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit. Parhaiten se onnistuu laittamalla ne pakastepussin sisään, joka laitetaan pakastepussin sisään ja hakkaamalla kaulimella. Luota minuun. Kaksi pakastepussia tarvitaan. Tai no, kokeile. Ainahan voi onnistaa ja jäät yhtä keksimurskan räjähdysmäistä leviämistä köyhemmäksi.

Sulata voi. Jos haluat vähän suklaata, laita tässä vaiheessa voin joukkoon kaakaojauhetta pari ruokalusikallista. Sekoita sula voi, sokeri ja keksimurska ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Suosittelen leikkaamaan vuoan pohjalle leivinpaperin ja painelemaan keksimurskan sen päälle. Laita keksimurska jäähtymään jääkaappiin.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi, kuitenkin munista erillään. Kuumenna noin 0,25 dl vettä lähes kiehuvaksi, puristele liivatelehdet kuiviksi ja sulata ne veteen. Sekoita kermavaahto, tomusokeri ja vaniljatuorejuusto tasaiseksi. Sekoita varovasti joukkoon hieman jäähtynyt sulanut liivate. Nostele valkuaisvaahto joukkoon varovasti, älä sekoita voimalla.

Laita tuoreiden hedelmien siivuja, marjoja tai hilloa keksipohjan päälle ja valuta tuorejuustoseos niiden päälle. Tasoita ja anna jäähtyä muutama tunti jääkaapissa.