Sehän on ihan hyvä

Klassinen lausahdus, joka sopii muun muassa tilanteisiin, joissa lopputulos ei ollut yhtään odotettu, samoin kuin tilanteisiin, joissa lopputulokselta ei alun alkaenkaan odotettu kovin kummoisia.

Parsarisotto tankoparstasta, sisältää parmesaania ja mascarponea. Mikä voisi mennä vikaan?

Monikin asia, mutta vaikka mikään ei menisi vikaan, maku jäi silti ihmeellisen kauas odotuksista. Pääsee tämä silti toiseenkin testiin. Matkan varrella on asioita, joita voisi tehdä toisin.

Parsarisotto

oliiviöljyä
voita
1 sipuli
1 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
3 rkl sitruunamehua
1 nippu vihreää tankoparsaa
1 rkl mascarpone-juustoa
1 dl parmesaania
tuoretta timjamia
mustapippuria

Jos jaksat ensin haalia kaikki kasaan ja hoitaa esipilkkomiset, itse risotto valmistuu nopeasti ja näppärästi. Laita paistinpannulle voi ja oliiviöljy. Raasta parmesaani. Kuori parsat ja pilko ne sentin parin paloiksi, jätä kuitenkin nuput kokonaisiksi. Nypi timjamin lehdet irti varsista. Pilko sipuli hienoksi silpuksi.

Kuumenna öljy ja voi. Lisää sipuli ja riisi ja sekoittele pari minuuttia tai siihen asti, että sipuli alkaa olla läpikuultavaa ja joissain riisinjyvissä näkyy pientä ruskistumista. Lisää pannulle osa kasvisliemestä ja osa valkoviinistä. Anna kiehua hiljalleen.

Kun neste alkaa olla kadonnut, lisää loput kasvisliemestä ja valkoviinistä. Laita joukkoon myös tankoparsan palat.

Kun neste on taas kadonnut, tarkista, että riisi on kypsää. Lisää sitten mascarpone, vajaa puolet parmesaaniraasteesta, sitruunamehu, timjami ja pippuri. Sekoittele, kunnes kaikki on tasaisesti sekaisin ja kuumaa. Valmista tuli!

Vaikka mascarponesta tykkäänkin, jätän ensi kerralla mascarponen kokonaan pois. Parsankin aion ensi kerralla keittää perinteisesti kokonaisena (silti kuorittuna), pilkkoa vasta sitten ja nakata palat risottoon vasta parmesaanin kanssa amaan aikaan.

Don't hassel the peruna

Kyllä ei mieltä pahoiteta, kun perunaa on ruokana. Siitä tietää ikääntyvänsä. Oman ikäkauteni jengi on kasvanut perunalla niin, että pari vuosikymmentä meni pelkällä riisillä ja makaronilla ihan vaan siitä ilosta, ettei tarvinnut enää perunaa.

Vaan sitten tulee se ikä, jossa alkaa taas peruna kiinnostaa eikä makaroni enää maistu. Se on sopiva ikä kokeilla muutakin kuin keitettyä perunaa.

Hasselbackan perunat

2 kiinteää perunaa per syöjä
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
ruokaöljyä
parmesaania raasteena

Kuori perunat ja etsi uunivuoka, johon ne kaikki mahtuvat rinnakkain. Tiskaamisen näkökulmasta vuoan vuoraaminen leivinpaperilla ei ole ollenkaan huono idea.

Tee perunoihin tasaisin välimatkoin viiltoja niin, että mikään viilto ei mene pohjaan saakka. Mitä tiheämpään ja syvempään uskallat viillot tehdä, sitä paremmin peruna kypsyy. Mutta mitä syvemmät viillot teet ja etenkin, jos teet viillot kahteen suuntaan, sitä suurempi on vaara, että perunat leviävät uunissa ja tuloksena on uppopaistettua muusia.

Laita viillellyt perunat uunivuokaan ja valele ne ruokaöljyllä. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja hiero pintaan hiukan korppujauhoja. Paista noin 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Paiston aikana kannattaa perunoiden pintaan valella hiukan lisää öljyä pari kolme kertaa. Parmesaaniraaste lisätään perunoiden päälle noin 7 minuuttia ennen, kuin perunat ovat valmiita.

Niin, ohje sanoo jotta kiinteä pertsu. Kiinteää kokeiltuani ottaisin kyllä seuraavaksi kokeiluun jonkun jauhoisemman. Jauhoisempi varmasti vaatii sen, että perunat on ladottu tiiviisti rinta rinnan vuokaan, etteivät ne romahda ja luhistu kesken paiston.

Voiko pipari olla suolainen

Kun joku hihkaisee toimistolla "pipareita keittiössä", onko kukaan ehdollistunut vastaanottamaan silloin suolaisia pipareita?

Se piti kokeilla, eikä vähiten siksi, että pääsin parmesaanin pariin. Ennen kuin ryhdyt kokeiluun, annan yhden vinkin.

TEE TUPLA-ANNOS!

Parmesaanipiparit

100 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sämpyläjauhoja
hiukan suolaa
2 tl kuivattua timjamia
0,5 dl vettä
pari reilua kourallista parmesaaniraastetta
1 kananmuna

Paloittele voi ja yhdistele heti kaikki aineet kananmunaa lukuunottamatta. Alkuperäinen ohje puhuu nopeasta nyppimisestä, mutta jos käsin pitää jotain tehdä, itselläni on siihen tasan yksi tekniikka: viiden harottavan sormen kahmaisu ja kämmenellä painaminen. Toimii kuin häkä.

Kun kaikki on tasaisesti sekaisin, painele taikinasta levy ja anna sen jäähtyä esim. kelmun sisällä jääkaapissa puolisen tuntia. Ota sitten jauhoja ja kaulin ja kauli taikinasta vajaan puolen sentin paksuinen levy. Painele muotilla levystä keksejä uunipellille. Muotiksi käy vaikka vesilasi.

Voitele keksit kananmunalla ja ripottele keksien päälle hiukan parmesaaniraastetta. Paista 175-asteisessa uunissa noin vartti. Parhaimmillaan piparit ovat, kun ne ovat kullanruskeita, ei tummanruskeita.

Varoituksen sana lie paikallaan. Minä onneton lupasin ennen kokeilua työkaverille tuoda pipareita toimistolle. Taikinasta tuli vain yksi pellillinen ja kadun syvästi luvanneeni osan arvopellillisestä muihin suihin. Ainoa plussa tilanteessa on se, että on heinäkuu ja 90 % firmasta on lomalla. Ei siis välttämättä tule tappelua toimistolla.

Joudun kyllä tekemään välittömästi pari pellillistä lisää, että saan herkutella itsekin!

Hipstereiden kotkotuksia

Varmaan se kuumin huuma on jo reilusti ohi, kun kerran minäkin tulin tätä kokeilleeksi, mutta viime aikoina hipsterit ovat keuhkonneet kvinoasta. Ei sitten niin harmainta haisua mistä on kyse, mutta noitainlehden kuvassa kvinoapihvit näyttivät hyvältä. Lisäksi ohjeessa oli sekä parmesaania että aurinkokuivattua tomaattia. Siis kaksi hyvää syytä ryhtyä hommiin.

Kvinoapihvit

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa
sipuli
aurinkokuivattua tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta (myös mozzarellaraaste käy)
1 kananmuna
kuivattua rosmariinia
cayennepippuria

Huuhtele kvinoa. Noitainlehden mukaan huuhtelu tehdään kylmässä vedessä, purkin kyljessä puhutaan kuumasta. Huuhtele millä haluat. Keitä huuhdeltua kvinoaa suolalla maustetussa vedessä, kunnes vesi on haihtunut/imeytynyt. Kuullota paistinpannussa silputtu sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Kumoa sekä keitetty kvinoa että sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit kulhoon. Lisää joukkoon juustoraaste, kananmuna ja mausteet ja jauha tasaiseksi. Noitainlehti kehottaa käyttämään monitoimikonetta. Omassa keittiössäni sellaista ei ole, joten sauvasekoitin sai hommia. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla 1 - 2 min molemmin puolin. Tarjoa lämpimänä.

Minusta parmesaania ei juuri koskaan voi olla liikaa, joten omiini saattoi lipsahtaa tuplaparmesaanit. Massasta tuli varsin tahmeaa, joten lakkaa juhlakynnet vasta kokkaamisen jälkeen. Kvinoa osoittautui hyvin pieneksi, melko pyöreäksi tavaraksi, vähän kuskuksen tyyppiseksi, johon myös sen hyllykaveri kaupassa vihjaili (kuskus). En tiedä sinun siivilöistäsi, mutta omat isot siiviläni päästävät kvinoat läpi mennen tullen, joten jouduin huuhtelemaan omat kvinoani pienessä teesiivilässä useammassa osassa. Kvinoa ei sitten juurikaan turpoa, joten se solahtaa siivilän läpi myös keitettynä. Huuhdeltu ja myös keitetty kvinoa tarttuu pintaan kuin pintaan, joten onnea matkaan vaan.

Mutta hyviä nämä kvinoapihvit olivat ja jäävät sellaisenaan keittiön varma nakki -kansioon. Tällä erää seurana meni salaatti, mutta miksei tätä voisi tehdä lisäkkeeksikin, mieluummin ehkä pihville kuin kalalle, koska aurinkokuivattu tomaatti. Pihvin kylkiäisenä tööttäisin tälle kastikkeen, nirsompi kaipaisi sitä muulloinkin.

Alkuperäinen ohje sanoi "3 aurinkokuivattua, öljyyn säilöttyä tomaattia". Myydäänkö niitä kokonaisinakin? Mikään ei muuten selitä näin säästeliästä aurinkokuivatun tomaatin käyttöä. Tästä voitte päätellä, että omiin pihveihini saattoi päätyä triplatomaatit. Hups.