Projekti Runaw... eh, Punajuuri

Viikonloppu ja tavallista enemmän aikaa patsastella ranchilla ja työnnellä nokkaansa ja Jollaansa viljelylaatikoihin. Ja vähän kukkaruukkuihinkin, joissa tosin ei kukkia ole ollut vuosiin.

Etupihalla oli iloinen yllätys. Tilli kasvaa hitaan oloisesti, mutta parsakaali siinä vieressä on itänyt vain muutamassa päivässä. Tämä laatikko vaatii erityishuomiota, sillä se sijaitsee sateelta suojassa. Voin sössiä tämän yksinkertaisesti kastelun unohtamalla. Ja siinä lajissa olen hyvä.

Etupihan lehtisalaattikin on itänyt. Pitäisiköhän laittaa samoin tein kolmaskin lehtisalaattiruukku tulille.

Nimittäin tästä takapihan salaattiruukusta on jo ehditty napsia salaatti lautaselle. Taaempana näkyvää persiljaa ei ihan vielä kannata lautaselle lähteä noukkimaan.

Porkkanat ovat järjestäytyneet kauniisti riviin ja ottaneet yhteisen kasvukäskyn. Kolmas porkkanarivi päätyi multaan vasta viikko sitten, joten näille tulee vielä isomman sisaruksen velvollisuudet kesän mittaan.

Porkkanan naapuri fenkoli on sekin alkanut ojennella itseään kohti valoa. Taustalla näkyy yksi rivistä hairahtunut, tai sitten se ei ole fenkoli. Hairahtunut näyttää itse asiassa kovasti tilliltä, mutta tilli se ei voi olla. Istutin tillit istutusnauhassa, eli siemenet olivat tiukasti kapean harsonauhan sisällä. Edes minä en voi olla niin tohelo. Luulisin.

Salottisipulit näyttävät muille kasvamisen mallia. Vieressä olevat avomaankurkut sooloilevat eivätkä ota naapuristaan opikseen. Toki ponnistus kasvattaa sirkkalehtien voimalla ihan oikeat lehdet on iso. Kaipa siinä on pieni lepuutus paikallaan.

Palsternakka aloitti hitaasti eikä jatkokaan tunnu olevan kovin paljon kiihkeämpää. Valoa kohti vaan reippaasti, pikku nakat, kyllä te pystytte siihen. Näyttäisi siltä, että harvennushommia on tulossa, ellei luonto hoida asiaa puolestani.

Punajuuret tunnistaa aina. Ne ovat isompanakin kivan näköisiä. Hämmennystä aiheuttaa se, että itse juurimukula kasvaa kummallisen pinnassa. Missään ei kuitenkaan käsketä multaamaan punajuuria samaan tapaan kuin perunat, joten olkoot tänäkin vuonna pinnassa.

Naapuri kommentoi viime vuonna punajuuriprojektiini liittyen, että ovat kyllä kasvattaneet omalla takapihallaan punajuuria, mutta vain saadakseen lehtiä salaattiinsa. Pitää varmaan kysäistä minkä kokoisina lehdet salaattiin kävisivät, jos muutaman kokeilisi tänä vuonna itsekin syödä.

Porkkananharvennustalkoot tulossa

Porkkanat ovat itäneet ja kuten ounastelin, harvennustalkoot on tulossa. Kaksi riviä porkkanaa istutin kaksi viikkoa sitten, kolmannen rivin laitoin tänään.

Punajuurista on itänyt toistaiseksi paljon vähemmän kuin mitä viime vuoden perusteella olisin odottanut. Kirvestä en kaivoon vielä heitä, vastahan tässä on kesän ensimmäinen päivä menossa.

Punajuuren viereen heittämäni rivillinen palsternakkaa sen sijaan ei ilmeisesti ole edelleenkään itänyt. Ilmeisesti siksi, että palsternakan huudeilla näkyy yksi pieni viherrys, jonka lajinmääritys on tällä hetkellä mahdotonta. Toisen rivin palsternakkaa kylvin tänään ja palsternakan ja punajuuren väliin jäi tila laittaa pari yrtintainta, joita todennäköisesti on ranchille tulossa. Todennäköisesti siksi, että fillarilla en ala repussa mitään taimia roudaamaan ja kuski ei ole vaikuttanut erityisen motivoituneelta taimitarhavisiitin suhteen.

Fenkolit ovat itäneet! Uusi jännittävä tuttavuus on nähnyt päivänvalon ja toinen rivi fenkolia päätyi maihin tänään. Pussin ohjeiden mukaan sen pitäisi kasvaa 60-senttiseksi. Kesän mittaan pitäisi siis saada muutakin kuvattavaa kuin puolikkaan pikkurillin kynnen kokoiset sirkkalehdet.

Salottisipulit ovat jo rippikouluiässä. Myös taka-alalla piilotteleva kurkku on itänyt odotusten mukaan. Tänä vuonna en ole istuttanut salottisipulia ollenkaan siemenstä, joten ensi vuoden sipulisato tulee todennäköisesti kaupan sipulipussista, sikäli kun tulee. Minä kun olen tavannut nostaa ensimmäisen kesän siemenestä kasvatetut sipulit ylös kuivumaan ja istuttanut ne seuraavana keväänä uudelleen.

Myös tilli ja vihdoin persiljakin on itänyt. Persilja on tullut pintaan tänään. Jonkun vanhan viisauden mukaan persilja on istutettava pitkänäperjantaina, tai se kysyy yhdeksältä pirulta luvan kasvaa. Se selittäisi hitaan itämisen. Sekä persiljaa että tilliä laitoin tänään lisää ja sen jo aiemmin aikomani uuden lehtisalaattiruukun myös.

Hetken mielijohteesta tuikkasin etupihan pikkulaatikkoon itäneen tillin viereen parsakaalia, kun siemenpussi sattui käsiin sopivasti. Edellinen yritys parsakaalin kanssa ruukussa johti hienoihin lehtiin ja nollaan kaaliin. Ehkä ruukku oli sille liian ahdas.

Loppukesän voinkin keskittyä ottamaan päivänokosia ja tarkkailemaan tiluksia tukikohdastani.

Ei ihan vielä sadonkorjuussa...

... mutta lehtisalaatti kasvaa sittenkin! Tällä viikolla on riittänyt lämmintä ja aurinkoa, hiukan myös sadetta. Viljelylaatikoissa ei näy elämää, mutta pääsiäisenä laitettu lehtisalaatti on jatkanut kasvuaan itämisen jälkeen pitämänsä tauon jälkeen. Hurraa!

Mutta voisin vaikka vannoa levittäneeni siemenet ruukkuun tasaisemmin kuin mitä salaatti tuossa nyt kasvaa!

Tämä viikonloppu pitäisi malttaa mielensä, mutta jospa helatorstain jälkeen alkaisi viljelylaatikoissakin näkyä orastavaa viherrystä. Pääsisin sitten heittelemään loputkin siemenet maihin.

Epäilen vahvasti, että kahden viikon väli istuttamisessa merkitsee lähinnä sitä, että yhden viikon yksipuolisen ruokavalion sijaan satokaudella saadaan useamman viikon yksipuolisia ruokavalioita. Pari kolme viikkoa eletään lähinnä punajuurilla, varmaankin persiljalla maustettuna. Sitten syödään porkkanoita, todennäköisesti persiljan kanssa.

Pitäiskin kastella persiljaruukku.

Kasvukauden kynnyksellä

Äitienpäivälle sattunut, viime viikkoina jokseenkin harvinainen, auringonpilkahduksen hetki on sopiva väli luoda silmäys takapihan ranchille.

Pääsiäinen oli lämmin ja aurinkoinen. En mitenkään pystynyt hillitsemään himojani, joten yhteen ruukkuun oli ihan väkisin viskeltävä lehtisalaatin siemeniä. Siitä on nyt kolme kylmää, märkää viikkoa, jonka aikana yöllä on ollut usein pakkasta ja päivälläkin on saattanut helposti sataa räntää. Ei ehkä yllätä, ettei tässä ihan sadonkorjuuseen vielä päästä.

Yllättävää kyllä, pienet hennot sirkkalehdet ovat sekä pinnalla että hengissä.

Viime kesänä pihaan pystytetyn kirsikkapuun osalta ei ole suurempia odotuksia mitä satoon tulee. Jos se yhdenkin kirsikan tänä vuonna jaksaa punnertaa, taidan soittaa torvifanfaarin. Mutta hienosti se on jaksanut kasvattaa lehtiä ja jopa hiukan kukkia! Se antaa uskoa ensi vuoden mahdollisuuksiin saada ehkä jopa kaksi kirsikkaa.

Tämä "hillittykasvuinen makeakirsikka Stella" päätyi pihaan sammalsyöppöön menehtyneen kuriilienkirsikan tilalle pihan pienremontissa viime kesänä. Valintaperusteina toimi se, että ranchin koko on noin kärpäslätkän luokkaa, joten mikään valtava komistus ei tilaan tahdo istua (sillä oletuksella, että se kasvaisi, ainahan voi käydä myös toisin). Toinen kriteeri oli se, etten enää suostunut mihinkään koristekirsikkaan, jos kerran samalla rahalla voi saada syötävääkin (tuurilla). Sitten se oli vain se spekseihin sopivista puista, joka taimitarhalla näytti omaan silmään parhaalta.

Meillä nämä hommat menee ihan tieteellisellä tarkkuudella.

Rairuoho ruokalautaselle

Puoli vuotta sitten kaapin perukoille unohtuneet herneet näkivät päivänvalon, kiitos ystävän viikko sitten Facebookiin päivittämän rairuohokuvan. Jos joka ikinen ruokaa tai sen tapaista tarjoileva laitos ei olisi viimeiset viisi vuotta hukuttanut kaikkea herneenversoihin, näitä voisi kokeilla idättää jopa talvella. Näin huhtikuussa eivät näytä tarvitsevan kuin kevyesti multaa ja reilummin kosteutta.

Olen ollut jotenkin normaalia hellemmällä ja aikaansaavammalla tuulella, joten olen kastellut näitä viikon ajan lähinnä suihkupullolla, muutamana ensimmäisenä päivänä jopa useamman kerran päivässä.

Worry no more, arki on koittanut ja vaippaiästä on herneiden ulos kasvaminen, kasteluinnostukseni ei varmasti kestä pääsiäisen tuolle puolen.

Tässä kuvassa herneet ovat 7 päivän ikäisiä. Multaan menivät suoraan siitä pussista, mistä yleensä tehdään kai hernekeittoa.

Joskus farmarin hommat on tosi työläitä.