Esitappamisen alkeet

Kuten epäilin, ei esikasvattaminen ole toistaiseksi osoittautunut aiempia kertoja tuottavammaksi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida ihmeen pontevaa viherrystä kuvan ylälaidassa. Ne ovat chilejä. Todennäköisesti kuolevat, kun otan ne tuosta laatikosta ulos. Ulos ne pitäisi kokonsa vuoksi ottaa eilen.

Vasemman laidan kykerö yrittää olla fenkoli. Muita lajikumppaneita ei ole näkynyt.

Ja näkymättömissä näette keräsalaattia, juuriselleriä ja pillisipulia. Parsakaalit tekivät sen, mikä ei yllätä ketään. Siirsin ne esikasvatuslaatikosta isompiin purkkeihin, joissa parsakaalit homehtuivat ja kuolivat, eivät välttämättä tässä järjestyksessä.

Aurinkoisen viikonloppuaamun kunniaksi piipahdin kaverin tolkuttoman isolla vuokraranchilla eli kasvipalstalla. Kaveri on melkoinen hortonomi ja isolle palstalle mahtuu kaikenlaista jännää niin, että pieniruokainen sinkkutalous pystyisi halutessaan hämmentävän suureen omavaraisuusasteeseen.

Ihmettelin yhtä kasvia, joka oli jo varsin kookas. Sipulihan se. Ilmasipuli. Tekee sipulin varren nokkaan ilmaan roikkumaan. Hyvin jännittävää. Kaveri kaivoi kolme tainta ylös, tuikkasi pussiin ja minä sain vihdoin ja viimein pitkään odottelemani inspiraation käydä kuopimassa rivariranchia.

Siellä olikin hyvä määrä kuollutta lehteä ja kaikenlaista muuta kovien kevättuulien heittelemää ryönää.

Kuopimisen lopuksi vetäisin talvisen yrttikokeilun esiin. Kuvassa on ylhäältä alas katsottuna minttu, rosmariini ja timjami.

Minttu ei ikinä lähtenyt viime kesänä kunnolla kasvuun, mutta pysytteli sentään hengissä. Talven se vietti suojaamatta takapihalla. Todennäköisyys, että se tänä vuonna reipastuisi: 0.

Rosmariini on ollut suojaamatta purkissaan pihalla. Naapurin saman kohtelun kokeneet rosmariinit ovat kasvaneet ihmisen pään kokoisiksi puskiksi. Todennäköisyys, että omalla pihalla tapahtuisi sama: 0.

Timjami on umpipurkissa eikä siksi jäänyt talveksi taivasalle. Sen sijaan se hibernoi takapihan varastossa, jossa se altistuu muulle ulkoilmalle paitsi sateelle ja tuulelle. Todennäköisyys, että viime kesänä hyvin palvellut timjami tarjoaa makuelämyksiä tänäkin kesänä: 1/100000.

Kevät on paitsi ankean harmauden ja liian kirkkaan valon aikaa, myös kirsikan ihmeheräämisen hetki. Täällä odotellan kukkia. Marjoja tuskin on tiedossa, vaikka toisinaan suunnittelen kokeilevani sisäsiittoista pölytystä pumpulipuikolla kukinnan aikana.

Mutta mitä tehdä parsakaalille

Viikko esikasvatusta halvassa minikasvihuoneessa takana ja parsakaalin hintelät taimet pyrkivät jo purkista ulos. Ovat kuitenkin niin hinteliä, ettei niitä ulos voisi oikein ottaa. Ja mihin ne edes laittaisi. Pilaanko mahdollisuuden satoon, jos katto tuleekin vastaan? Vai pilaanko mahdollisuuden satoon, jos otan ne minikasvihuoneesta ulos huoneilmaan liian aikaisin.

Myös pillisipulit ovat nousseet pintaan. Kovin näyttävät samanlaisilta kuin salottisipulitkin tässä kasvunsa vaiheessa.

Juuriselleri, chili ja keräsalaatti ottavat lähdön huomattavasti rauhallisemmin ja pysyttelevät toistaiseksi katseilta piiloutuneina. En ihan valtavasti ylläty, jos juuriselleri ja chili tähän myös jäävät, mutta keräsalaatin kyllä odottaisin itävän ennemmin tai myöhemmin.

Sesonki alkaa, onko jotain opittu

Ei ole. Ainakaan paljon.

Käsitys siitä, että jotain voisi tänäkin kesänä viljellä tuli tänä(kin) vuonna vähän yllättäen kesken kouluhommien tekemisen. Ranchin toinen aikuinen yllätti 1) avaamalla keskustelun ja 2) pohtimalla chilinkasvatusta.

Pari kertaa on aiemmin yritetty esikasvattaa asioita. Menestys oli semmoinen, etten viime vuonna edes yrittänyt. 90 % jätti itämättä kokonaan ja ne, jotka vaivautuivat itämään, kuolivat ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyttyä.

Tänä vuonna hakataan taas päätä esikasvatusseinään. Siinä seinässä on nyt parsakaali (kolmas ja viimeinen yritys), juuriselleri (uutuus), chili, punainen pillisipuli (uutuus) ja keräsalaatti (uutuus).

Parsakaalipussin kyljessä ironisesti sanotaan kyseessä olevan helppo kasvi, joka tuottaa runsaan sadon pienessäkin alassa. Näitä pieniä aloja on kokeiltu kaksi vuotta ilman kaalin kaalia. Voisiko joku tarkentaa mitä oikeastaan tarkoitetaan helpolla ja minkä kokoinen tarkalleen ottaen on pieni ala?

Tässä vaiheessa suunnitelmissa on edellä mainittujen lisäksi laittaa suorakylvöllä keltasipulia (uutuus), porkkanaa (aina palkitseva), punajuurta (palkitseva sekin), palsternakkaa (viime vuoden onnistunut uutuus) ja fenkolia (viime vuoden epäonnistunut uutuus).

Kaupasta tarttui nollasuunnitelulla käteen myös rukolapussi. Kesäiselle minulle muistutukseksi, että keräsalaatilla ja rukolalla ajattelin saada vaihtelua kesän salaatteihin.

Pihalla on talvehtinut kaksi kasvia, rosmariini ja minttu. Naapurin ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat kun ovat talvehtineet pihalla, ajattelin kokeilla samaa menestyksen avainta.

Fiksu suunnittelisi homman jo tässä vaiheessa siten, että olisi varma näkemys siitä, mihin mikäkin istutetaan ja miten ison alan kukin saa. Jokainen ruukku ja laatikko olisi siten optimoitu niin sadon kuin käytönkin kannalta eikä ylimääräisiä kasveja jäisi myöhemmin käteen.

Väsynyt helmi-maaliskuinen minä ei jaksa tänä vuonna moista vielä pohtia ja luottaa siihen, että ulkokasvatuksen kynnyksellä ajatukset kyllä jalostuu.