Kyllä ei kasva kuin %#@&tus

Kolme fenkolin tainta on nyt ranchilta poistettu. Viimeinen niitti niiden kohtalolle oli, kun löysin yhden viiden sentin korkuisen taimen nokasta kaksi etanaa.

Heitin tilalle viimeiset lehtisalaatit (hahhah, edellisetkään ei edes itäneet, saati kasvaneet) ja uutena kokeiluna sinappikaalia eli rukolaa. Samassa paikassa onkin jo kokeiltu paitsi lehtisalaattia, myös keräsalaattia. Nyt kasvaa lähinnä luonne, ei niinkään kasvit.

Niin, vuotena, jona edes aiemmin hienosti satoa tuottaneet kasvit eivät idä, on aina kannattavaa lähteä uusiin eksoottisiin kokeiluihin. Varma sato.

Palsternakat ovat itäneet, mutta kasvu on sen verran hidasta, että jos taimiin tulee ennen lokakuuta vielä kolmaskin lehti, taidan korkata sen kunniaksi kaljan.

Siinä olisi sitten punajuuret. Kasvu on valtavaa, kuten ehkä huomaatte. Mitähän laittaisi tuohon tilalle tylsän näköistä multaa peittämään, jotenkaan ei houkuttele edes ajatella asiaa.

Välillä kuoleman, tai ainakin täydellisen hyytymisen merkkejä osoittaneet chilit sentään näyttävät päätyneen siihen tulokseen, että jonkunlaista kasvua tahtovat tehdä.

Keskustellaan sadosta sitten joskus vuoden päästä, jooko...

Anteeksi, ohjeidentekijät

Aina minä päädyn kuikuilemaan erilaisia ruokaohjeita ja reseptejä ja sitten päädyn tekemään jotain ihan muuta, kuin mitä ohjeessa on. Tai ainakin aika usein siinä niin käy.

Tällä kertaa silmiin pisti yksinkertaisen salaatin ohje: pinaattia, fetaa ja herneitä. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Aika vaikeaa. Kaupasta ei löytynyt pikkupinaattia ja jossain sanottiin, että oikea pinaatti pitäisi kiehauttaa. Googlen avulla löysin kuitenkin jonkun, jonka mielestä alle kymmensenttisiä pinaatinlehtiä ei tarvitsisi kiehauttaa, ja koska se tuki omaa laiskuuttani, otin sen ohjenuoraksi.

Pelkkä pinaatti, feta ja herne vain vaikutti vähän laihalta, kun tarkoitus oli saada kahdelle aikuiselle kevyt illallinen. Siispä tuunaamaan.

Pinaatti-fetasalaatti

reilu nippu pinaattia
100 g fetaa
pari kourallista tuoreita herneitä
muutama kirsikkatomaatti
muutama salaatinlehti
oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa

Pilko, pieni ja sekoita keskenään. Suosittelen äärettömän lämpimästi maustamaan pippurilla ja sormisuolalla. Ilman niitä tämä jäi jotenkin vaisuksi. Pikku ripaus molempia nosti mukavasti makuja esiin.

Uimasalaatti

Tai sitten ei. Jäniksille ei salaatinjämät ole edelleenkään kelvanneet. Toisaalta, tässäpä sain hienon esimerkin teille siitä, minkä vuoksi ulkona ei koskaan kannata käyttää umpinaisia kukkaruukkuja.

Otin suosiolla jänisten salaattibaarin pois. Syökööt heinää.

Ei vieläkään jäniksiä

Kymmenen päivää on mennyt, eikä etupihalle dumpattu salaatinjämä ole edelleenkään kelvannut jäniksille.

Sen sijaan se alkaa näyttää ihan syöntikelpoiselta, näin ihmissilmin (ja -suin)!

Kuka söi basilikan

Jossain on nyt todella hyvänmakuisia ötököitä, mutta missä?

Myöskään etupihan salaattikokeilu ei ole äärettömän hyvinvoiva. Takapihan helteet ja aurinko ei juuri tunnu salaattiressua enää lohduttavan.

Tilli on päätynyt kruunutilliksi sekä etu- että takapihalla. Parsakaalin lehtien väritys on harmaaseen ja valkoiseen viehtyneelle mieluisa yllätys. Itse kaalista ei ole toistaiseksi tietoakaan.

Kurkku on alkanut kukkia! Löysin myös yhden (1) pienenpienen kurkunalun! Joka kukasta ei siis tule kurkkua, vain niistä, joiden juuressa on pieni pullistuma. Eikä niistäkään ole aiempien kokemusteni mukaan jokaisesta ihan syöntikokoista tullut.

Sitruunamelissa näyttää tykkäävän helteistä ja on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet. Kuvassa taka-alalla hengaileva palsternakka on sekin jo kunnioitettavan kokoinen. Kun vain tietäisi, onko siellä sitä palsternakkaa... Viime kesän perunakatastrofi (kaksimetriset naatit, ei ensimmäistäkään perunaa) hiipii vääjäämättä mieleeni.

Punajuuria on sentään tulossa. Sen näkee.

Optimisti näkee oikean laidan fenkolissa ihan pikkiriikkisen fenkolinalun. Siis todella optimisti. Fenkolien viereen kasvanut kasvi, josta en tiennyt onko se fenkoli, tilli vai rikkaruoho, on nyt tunnistettu. Se on tilli. Istutin tillit istutusnauhassa, joka on siis paperinen nauha, jonka sisällä tillin siemenet ovat. Nauha laitetaan sellaisenaan multaan. Miten olen voinut onnistua sössimään yhden tillin ihan eri puolelle pihaa?

Rosmariini kasvaa hyvää tahtia ja sitä tuhotaan marinadeissa jatkuvasti. Naapurin ruukuissa olevat ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat talvehtivat pihalla ruukuissaan niillä sijoillaan. Aion yrittää samaa.

Myös timjamia käytetään marinadeissa, usein rosmariinin kaverina. Myös basilika-timjamiyhdistelmää on kokeiltu.

Salvia tuntuu viihtyvän, mutta ottaa aika rennosti. Väliäkö tuolla, se vain on vähän ikävää, että lehdet ovat ihan mullassa ja ne pitää pestä varsin huolellisesti ennen käyttöä.

Korianteri pääsi salvian kanssa kuvaan vain puolivahingossa, koska se kynittiin palattuamme muutaman päivän lomalta. Se oli kasvattanut muutaman oikein tukevan ja komean kukkavarren, jotka piti kyniä pois. Loppuosa korianterista on ottanut salviasta mallia ja lepäilee multaa vasten.

Hiipivä viherrys...

... valloittava korianteri.

Talous havainnoi korianterin villiintyneen käsittämättömään kasvuun. Ja korianterilla tarkoitan sitä ruokakaupasta roudattua ruukkuyrttiä, joka vastoin kaikkia odotuksia päätti nauttia suomalaisesta suvesta paikallisella takapihalla ihan koko rahan edestä.

Tuli aika harventaa vauhko yrtti. Viimeiset kaksi päivää ruokavalio on koostunut lähinnä korianterista. Eilen se päätyi burgereiden väliin yhdessä jäännösmozzarellan kanssa. Pisteet burgerikorianterille, joka maistui burgerissa selvästi, toisin kuin jäännösmozzarella, jonka olemassaoloa ei olisi havainnut, jossei olisi omin silmin nähnyt.

Vieläkään en osaa sanoa oliko korianteri hampurilaisen sisällä hyvä vai huono asia. Kokeile itse. Minä olen sanaton.

Tänään korianteri näytti pääroolia grillimakkaran kylkeen paahdetun maissin seurana. Siinä se on ennenkin toimivaksi todettu, yllätyksiä ei tullut vastaan tälläkään erää. Kummallisen piirteen tämä muuten ihan liian tasapainoinen ateria sai salaatista, jossa feta oli liian suolaista ja johon oli upotettu basilikaa, joka myöskin joutui harvennustoimenpiteiden uhriksi. Ja kuten ehkä arvaattekin, se oli juuri se kaupasta ostettu ruukkubasilika, josta puhun. Se kalliista taimitarhasta ostettu on edelleen niin säälittävän kokoinen, ettei sitä raski syödä.

Niin ja se etupihan salaattiruukkukokeilu on päättynyt. Tai vaihtunut toiseen salaattiruukkukokeiluun. Lehtisalaatti ei jaksa itää etupihan vähäisessä auringossa, joten roudasin ruukun takapihan puolelle päivää paistattelemaan. Takapihalla ollut, jo syöty ja vähän nahkean näköiseksi mennyt salaattiruukku puolestaan päätyi etupihalle siinä toivossa, että jänikset kävisivät syömässä salaatit pois.

Kaksi päivää mennyt. Vain naapurin kolmevuotias on havaittu salaattiapajilla.

Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...

Projekti Runaw... eh, Punajuuri

Viikonloppu ja tavallista enemmän aikaa patsastella ranchilla ja työnnellä nokkaansa ja Jollaansa viljelylaatikoihin. Ja vähän kukkaruukkuihinkin, joissa tosin ei kukkia ole ollut vuosiin.

Etupihalla oli iloinen yllätys. Tilli kasvaa hitaan oloisesti, mutta parsakaali siinä vieressä on itänyt vain muutamassa päivässä. Tämä laatikko vaatii erityishuomiota, sillä se sijaitsee sateelta suojassa. Voin sössiä tämän yksinkertaisesti kastelun unohtamalla. Ja siinä lajissa olen hyvä.

Etupihan lehtisalaattikin on itänyt. Pitäisiköhän laittaa samoin tein kolmaskin lehtisalaattiruukku tulille.

Nimittäin tästä takapihan salaattiruukusta on jo ehditty napsia salaatti lautaselle. Taaempana näkyvää persiljaa ei ihan vielä kannata lautaselle lähteä noukkimaan.

Porkkanat ovat järjestäytyneet kauniisti riviin ja ottaneet yhteisen kasvukäskyn. Kolmas porkkanarivi päätyi multaan vasta viikko sitten, joten näille tulee vielä isomman sisaruksen velvollisuudet kesän mittaan.

Porkkanan naapuri fenkoli on sekin alkanut ojennella itseään kohti valoa. Taustalla näkyy yksi rivistä hairahtunut, tai sitten se ei ole fenkoli. Hairahtunut näyttää itse asiassa kovasti tilliltä, mutta tilli se ei voi olla. Istutin tillit istutusnauhassa, eli siemenet olivat tiukasti kapean harsonauhan sisällä. Edes minä en voi olla niin tohelo. Luulisin.

Salottisipulit näyttävät muille kasvamisen mallia. Vieressä olevat avomaankurkut sooloilevat eivätkä ota naapuristaan opikseen. Toki ponnistus kasvattaa sirkkalehtien voimalla ihan oikeat lehdet on iso. Kaipa siinä on pieni lepuutus paikallaan.

Palsternakka aloitti hitaasti eikä jatkokaan tunnu olevan kovin paljon kiihkeämpää. Valoa kohti vaan reippaasti, pikku nakat, kyllä te pystytte siihen. Näyttäisi siltä, että harvennushommia on tulossa, ellei luonto hoida asiaa puolestani.

Punajuuret tunnistaa aina. Ne ovat isompanakin kivan näköisiä. Hämmennystä aiheuttaa se, että itse juurimukula kasvaa kummallisen pinnassa. Missään ei kuitenkaan käsketä multaamaan punajuuria samaan tapaan kuin perunat, joten olkoot tänäkin vuonna pinnassa.

Naapuri kommentoi viime vuonna punajuuriprojektiini liittyen, että ovat kyllä kasvattaneet omalla takapihallaan punajuuria, mutta vain saadakseen lehtiä salaattiinsa. Pitää varmaan kysäistä minkä kokoisina lehdet salaattiin kävisivät, jos muutaman kokeilisi tänä vuonna itsekin syödä.

Porkkananharvennustalkoot tulossa

Porkkanat ovat itäneet ja kuten ounastelin, harvennustalkoot on tulossa. Kaksi riviä porkkanaa istutin kaksi viikkoa sitten, kolmannen rivin laitoin tänään.

Punajuurista on itänyt toistaiseksi paljon vähemmän kuin mitä viime vuoden perusteella olisin odottanut. Kirvestä en kaivoon vielä heitä, vastahan tässä on kesän ensimmäinen päivä menossa.

Punajuuren viereen heittämäni rivillinen palsternakkaa sen sijaan ei ilmeisesti ole edelleenkään itänyt. Ilmeisesti siksi, että palsternakan huudeilla näkyy yksi pieni viherrys, jonka lajinmääritys on tällä hetkellä mahdotonta. Toisen rivin palsternakkaa kylvin tänään ja palsternakan ja punajuuren väliin jäi tila laittaa pari yrtintainta, joita todennäköisesti on ranchille tulossa. Todennäköisesti siksi, että fillarilla en ala repussa mitään taimia roudaamaan ja kuski ei ole vaikuttanut erityisen motivoituneelta taimitarhavisiitin suhteen.

Fenkolit ovat itäneet! Uusi jännittävä tuttavuus on nähnyt päivänvalon ja toinen rivi fenkolia päätyi maihin tänään. Pussin ohjeiden mukaan sen pitäisi kasvaa 60-senttiseksi. Kesän mittaan pitäisi siis saada muutakin kuvattavaa kuin puolikkaan pikkurillin kynnen kokoiset sirkkalehdet.

Salottisipulit ovat jo rippikouluiässä. Myös taka-alalla piilotteleva kurkku on itänyt odotusten mukaan. Tänä vuonna en ole istuttanut salottisipulia ollenkaan siemenstä, joten ensi vuoden sipulisato tulee todennäköisesti kaupan sipulipussista, sikäli kun tulee. Minä kun olen tavannut nostaa ensimmäisen kesän siemenestä kasvatetut sipulit ylös kuivumaan ja istuttanut ne seuraavana keväänä uudelleen.

Myös tilli ja vihdoin persiljakin on itänyt. Persilja on tullut pintaan tänään. Jonkun vanhan viisauden mukaan persilja on istutettava pitkänäperjantaina, tai se kysyy yhdeksältä pirulta luvan kasvaa. Se selittäisi hitaan itämisen. Sekä persiljaa että tilliä laitoin tänään lisää ja sen jo aiemmin aikomani uuden lehtisalaattiruukun myös.

Hetken mielijohteesta tuikkasin etupihan pikkulaatikkoon itäneen tillin viereen parsakaalia, kun siemenpussi sattui käsiin sopivasti. Edellinen yritys parsakaalin kanssa ruukussa johti hienoihin lehtiin ja nollaan kaaliin. Ehkä ruukku oli sille liian ahdas.

Loppukesän voinkin keskittyä ottamaan päivänokosia ja tarkkailemaan tiluksia tukikohdastani.

Sirkkalehtien lupaus

Viikko istutuksesta ja sekä punajuuri että salottisipuli on nähnyt päivänvalon!

Salaatti on lähtenyt kukoistukseen. Kun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia, ongelmaksi muodostuu vain kastelemisen muistaminen. Lehdet näyttävät usein illalla nahistuneilta, joten ranchilla on nyt syytä patsastella päivittäin.

Salottisipulin vauhdikkuus johtuu siitä, että istutin viime vuonna siemenestä istuttamani pikkusipulit. Siemenestä itää hitaammin ja sipuli jää usein aika pieneksi, joten en ole ensimmäisen vuoden salottisipuleita laittanut ruokapöytään ollenkaan.

Yritin tänä vuonna työntää sipulit syvälle, mutta kasvu on jo niin kovassa vauhdissa, että mieleen hiipii hyytävä epävarmuus: jäikö ne sittenkin liian pinnalle. Ja jos jäi, onko sillä mitään väliä.

Myös punajuuren muistelen olleen reipas itämisotteissaan jo viime vuonna. Onneksi punajuuri on helppo tunnistaa jo sirkkalehtivaiheessa, muuten olisi ongelmia päätellä onko kyseessä ei-toivottu eläjä vai kaivattu.

Tillilaatikko ja persiljaruukku kumisevat tyhjyyttään. Ei ole yrteillä kiire, ei. Myös palsternakka antaa odottaa itseään. Tosin niillä nurkilla näkyy yksi pieni sirkkalehtipari, mutta minun taidoillani on mahdotonta sanoa muuta kuin että voikukan alulta se ei näytä. Fenkolistakaan ei näy merkkejä vielä.

Taidan iltani ratoksi kokeilla laittaa toisen salaattiruukun, etupihan puolelle tällä kertaa. Etupihalle paistaa aurinko korkeintaan tunnin, aamulla aikaisin. Etupihalla voi kynnyskysymykseksi muodostua myös kulkemisen vapaus. Aidatulle takapihalle ei jänöset eksy, mutta etupihalla on ikuiset avoimet ovet.

Kysyvä ei tieltä eksy eikä kokeileva ilman kokemusta jää.

Ei ihan vielä sadonkorjuussa...

... mutta lehtisalaatti kasvaa sittenkin! Tällä viikolla on riittänyt lämmintä ja aurinkoa, hiukan myös sadetta. Viljelylaatikoissa ei näy elämää, mutta pääsiäisenä laitettu lehtisalaatti on jatkanut kasvuaan itämisen jälkeen pitämänsä tauon jälkeen. Hurraa!

Mutta voisin vaikka vannoa levittäneeni siemenet ruukkuun tasaisemmin kuin mitä salaatti tuossa nyt kasvaa!

Tämä viikonloppu pitäisi malttaa mielensä, mutta jospa helatorstain jälkeen alkaisi viljelylaatikoissakin näkyä orastavaa viherrystä. Pääsisin sitten heittelemään loputkin siemenet maihin.

Epäilen vahvasti, että kahden viikon väli istuttamisessa merkitsee lähinnä sitä, että yhden viikon yksipuolisen ruokavalion sijaan satokaudella saadaan useamman viikon yksipuolisia ruokavalioita. Pari kolme viikkoa eletään lähinnä punajuurilla, varmaankin persiljalla maustettuna. Sitten syödään porkkanoita, todennäköisesti persiljan kanssa.

Pitäiskin kastella persiljaruukku.

Alltso härreguud -salaatti

Alltso härreguud! oli ensireaktioni maistettuani komboa, joka ei nyt ihan ensimmäisenä olisi itselleni mieleen tullut.

Grillattu nektariini-linssisalaatti

3 pilkottua nektariinia
ruskeita linssejä
fetaa
tuoretta persiljaa
granaattiomena
parmankinkkua
tuoretta basilikaa

Pilko nektariinit neljään osaan ja grillaa palat oliiviöljyssä pehmeiksi ja kullanruskeiksi. Sekoita nektariinit, linssit, murennettu feta, persilja ja granaattiomena keskenään. Koristele parmankinkulla ja tuoreilla basilikanlehdillä.

Minulla ei ruskeita linssejä ollut, joten keitin punaisia linssejä suolalla maustetussa vedessä. Ei haitannut ollenkaan, paitsi että keitetty punainen linssi ei ole kovin kaunis näky. En myöskään grillannut yhtään mitään vaan nakkasin nektariinit parilapannulle. Parilapannun puuttuessa heittäisin surutta tavalliselle paistinpannulle, heitä rohkeasti sinäkin.

Ohjeen mukaan tähän olisi voinut salaatinkastikkeenkin tuunata. Itse en sitä osannut edes kaivata, nektariinit olivat tolkuttoman mehukkaita ja riittivät hienosti minulle, joka ei muutenkaan juuri salaatinkastikkeita käytä. Jos kuitenkin itse kaipaat yleensä salaattiisi litet till, sekoita keskenään oliiviöljyä, vaaleaa balsamicoa, limemehua, suolaa, mustapippuria ja sokeria. Siinä se! Nerokasta!

Kasvukauden kynnyksellä

Äitienpäivälle sattunut, viime viikkoina jokseenkin harvinainen, auringonpilkahduksen hetki on sopiva väli luoda silmäys takapihan ranchille.

Pääsiäinen oli lämmin ja aurinkoinen. En mitenkään pystynyt hillitsemään himojani, joten yhteen ruukkuun oli ihan väkisin viskeltävä lehtisalaatin siemeniä. Siitä on nyt kolme kylmää, märkää viikkoa, jonka aikana yöllä on ollut usein pakkasta ja päivälläkin on saattanut helposti sataa räntää. Ei ehkä yllätä, ettei tässä ihan sadonkorjuuseen vielä päästä.

Yllättävää kyllä, pienet hennot sirkkalehdet ovat sekä pinnalla että hengissä.

Viime kesänä pihaan pystytetyn kirsikkapuun osalta ei ole suurempia odotuksia mitä satoon tulee. Jos se yhdenkin kirsikan tänä vuonna jaksaa punnertaa, taidan soittaa torvifanfaarin. Mutta hienosti se on jaksanut kasvattaa lehtiä ja jopa hiukan kukkia! Se antaa uskoa ensi vuoden mahdollisuuksiin saada ehkä jopa kaksi kirsikkaa.

Tämä "hillittykasvuinen makeakirsikka Stella" päätyi pihaan sammalsyöppöön menehtyneen kuriilienkirsikan tilalle pihan pienremontissa viime kesänä. Valintaperusteina toimi se, että ranchin koko on noin kärpäslätkän luokkaa, joten mikään valtava komistus ei tilaan tahdo istua (sillä oletuksella, että se kasvaisi, ainahan voi käydä myös toisin). Toinen kriteeri oli se, etten enää suostunut mihinkään koristekirsikkaan, jos kerran samalla rahalla voi saada syötävääkin (tuurilla). Sitten se oli vain se spekseihin sopivista puista, joka taimitarhalla näytti omaan silmään parhaalta.

Meillä nämä hommat menee ihan tieteellisellä tarkkuudella.