Kasvaa, ei kasva, kasvaa, ei kasva

Viljelylaatikoihin heitellyt siemenet eivät ole itäneet. Pari viikkoa mennyt, alan olla aavistuksen huolissani. On toki ollut viileää, mutta eikö nyt edes jostain pitäisi jo olla joku elon merkki?

Kaupan ruukkuminttu on jotenkin, no, vetelän oloinen tapaus. Elää, kasvaneekin, mutta veltto kuin mikä. Ruukun vetovoima on vahva.

Kaverin lahjoittama viljelypalstaminttu sen sijaan on huomattavan paljon ryhdikkäämpi kaveri, vaikka päätyi huonoon laatikkoon, vähän heikohkoon multaan jota sitäkin on turhan ohut kerros.

Kaupan ruukkutimjami voi hyvin, joskin joku outo vetovoima siihenkin näyttää vaikuttavan.

Kaverin palstalta on kotoisin myös oregano ja valkosipuli. Jälkimmäisestä en tiedä edes tuleeko se sato juurimukulaksi kuten tavallisella sipulilla vai miten tätä oli ajateltu käytettävän. Ei niin, että itse edes käyttäisin.

Loppuun vielä kasvikauneutta. En oikein välitä ruohosipulista, mutta onhan se nyt kovin kaunis.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Kukkaa pukkaa, vaikka vähän räntää roimiskin

Kirsikka ei vaikuta lannistuvan pienestä vappuisesta räntäsateesta. Lehdet punnertavat kohti aurinkoa, oli aurinkoa tai ei. Viime päivinä juurikaan ei.

Alkaa myös olla sen verran keväinen tunnelma kotona, että kaupan ruukkuyrtit joutuvat nyt kukin vuorollaan kokeilemaan kasvua kukkaruukussa.

Sekä minttu, basilika että lehtipersilja ovat parin päivän ruukkuelämän jälkeen yllättävän reippaita. Huomaan optimismin kasvavan: ehkä nämä pysyvät hengissä edes muutaman viikon.

Lehtipersiljan kanssa samaan ruukkuun päätyi ruohosipuli, joka puolestaan ei ole ollenkaan reippaan oloinen, joskaan ei nyt varsinaisesti näytä olevan kuolemassakaan. Ehkä sitä vain vähän väsyttää. Odotukset ruohosipulin suhteen eivät alun alkaenkaan olleet kovin kummoiset, reppana on nimittäin ennättänyt olla viikon verran kaupasta tultuaan kotona, enimmän osan ajasta jääkaapissa.