Tänä viikonloppuna on enimmäkseen syöty palsternakkaa

Lokakuu. Sadonkorjuu olisi varmaan pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta koska työ, koska koulu, koska paljon tekosyitä, todelliset yritykset sadon hyödyntämiseen vasta nyt.

Joten nyt on sitten enimmäkseen syöty palsternakkaa. Samoin kuin porkkanoissa, myös palsternakassa kokovaihtelu on valtavaa. Maasta on noussut naatteineen lähes minun mittainen hirviöpalsternakka, joka on nyt syöty.

Palsternakkaa on tuhottu niin uunijuuresten joukossa että lihapadassa. Myös ensi viikonloppuna ohjelmassa joko uunijuureksia tai lihapataa, joiden olennaisena osana toimii palsternakka...

Porkkanat on kaikki nyt syöty, mutta punajuuria löytyy viljelylaatikoista vielä yksi. Että sitä ensi viikonloppua odotellessa.

Myös kurkkusato on syöty. Kurkkuja tuli yksi (1).

Se päätyi salaattiin.

Salottisipulitkin on ehditty syödä. Ensi vuonna kokeilen tavallista sipulia, tämä salotti oli aavistuksen verran pettymys.

Sitruunamelissaa olen dilkannut ystävälle, heittänyt roskiin ja käyttänyt juomaveden maustamiseen, mutta sitä olisi runsain mitoin edelleen. Ei kellään sattuis olemaan tarvis, se *rkele on kaksivuotinen...

Hirviöpalsternakka villapeitteellä

Sadonkorjuukausi rivariranchilla on alkanut. Enää ei veroteta pelkkiä yrttejä, nyt on siirrytty kovaan kamaan eli viljelylaatikoihin.

Päivän lammaspata sai luonnetta halvan punkun lisäksi rivariranchilta. Käteen jäi porkkanoiden (kutsutaan niitä porkkanoiksi, vaikka näytän kasvattaneen naposteluporkkanoita) lisäksi ihan hirviöpalsternakka.

Itse palsternakka oli pidempi kuin kyynärvarteni. Pelkkä naatti oli pidempi kuin koko käsivarteni. Biojätepussin kapasiteetti ei riittänyt, naatti piti nakata etupihan rappusille naapureiden iloksi roskiskeikkaa odottelemaan.

Sivusalaatin kurkku oli myös rivariranchin kasvatteja. Tai siis toistaiseksi se ainoa kurkkukasvatti.

Maailman nälänhätäongelmaa ei ole ihan vielä ratkaistu.

Padan mausteet eli salottisipuli, rosmariini, timjami ja minttu tulivat nekin takapihalta. Pataruuassa laitan tuoreyrtit mieluummin isoina risuina joukkoon. Silloin niiden suutuntumaltaan ikävät ja maun kannalta turhat elementit on helpompi napsia valmiin padan joukosta pois.

Lammaspata

1 pkt lampaan paahtopaistia pakasteesta (sisältää yleensä 4 pientä paistia)
halpaa punaviiniä
1 palsternakka
1 pala juuriselleriä
2 - 3 porkkanaa
2 - 4 perunaa
1 - 2 sipulia
lihafondia
vettä
0,5 dl soijakastiketta
tuoretta timjamia, rosmariinia tai minttua (tai kaikkia ja vähän jotain muutakin)

Kuori ja paloittele reilun kokoisiksi paloiksi kaikki juurekset, nakkaa palat pataan. Laita myös yrtit pataan. Lorota pataan noin puoli desiä soijakastiketta ja saman verran lihafondia.

Paloittele lampaanpaistit reiluiksi paloiksi ja paista voissa paistinpannulla niin, että palat saavat väriä. Paista palat kahdessa erässä, niin pannu ei jäähdy liikaa. Laita jo paistetut lihapalat pataan.

Kun lihat on padassa, lisää joukkoon reilusti punaviiniä. Reilusti = 4 - 5 dl. Jos juurekset ja lihat jäävät vielä pinnalle, lisää sen verran vettä, että ne lähestulkoon peittyvät nesteeseen.

Kypsennä pataa kannen alla 125-asteisessa uunissa 3 - 5 tuntia. Ota viimeiseksi tunniksi kansi pois tai suurusta neste tarvittaessa maizenalla.

Pataruokien kanssa mikään ei ole niin nokonuukaa. Jos laiskottaa, jätä lihojen paistaminen pannulla väliin. Lampaan voi koska tahansa korvata naudanlihalla, jolloin parasta tähän tarkoitukseen on ulko- tai kulmapaisti. Juureksia voi nakella ihan oman maun mukaan ja mitä jääkaapista sattuu löytymään.

Mitkään määrät eivät ole just eikä melkein, vain soija on sillä lailla herkkä, että liika on liikaa. Suolaa on helpompi lisätä ruuan jo ollessa lautasella kuin yrittää päästä liiasta suolasta eroon.

Kypsennysaikakaan ei ole niin tarkkaa. Jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, anna olla reilusti uunissa. Lopputuloksena on silloin niin murea liha, että se hajoaa pelkästä katseesta. Ja sellainen liha on seitsemäs taivas.

Ei tarvitse ainakaan satoa odotella

Punajuuri lie ainoa, josta sapuskaa pöytään oikeasti tulee.

Tässä laatikossa pitäisi kasvaa fenkoli, salvia, korianteri ja porkkana. Niiden sijaan siellä näyttää voivan hyvin yksi (1) sieni.

Ehkä ei pitäisi olla niin kriittinen. Kaupasta ostettu salvia vetäisi ensitöikseen levyksi, mutta on myöhemmin alkanut kasvattaa levähtäneiden oksien päitä kohti aurinkoa.

Korianteri on kutakuinkin syöty ja nyt suunnittelen kokeilevani miltä korianterin juuret maistuvat. Joku somekokki hihkui jossain akkainlehdessä kuinka korianterin juuret ovat niin hyvän makuisia.

Porkkanasta tulee hyvä jos edes yksi porkkana. Fenkolilla on näyttävät varret, mutta sitä varsinaista fenkolia ei vanhoilla silmilläni noista kasveista löydä kyllä parhaalla tahdollakaan.

Jos edellinen laatikko näyttää saharalta, seuraava on sademetsä. Punajuuren isot lehdet ovat kivan näköisiä ja jonkun elukan mieleen rei'istä päätellen. Sitruunamelissa siinä keskivaiheilla on ihan levinnyt käsistä ja takana on jumalaisen näyttävää palsternakan vartta. Kymppi vetoa, että palsternakkaa ei kuitenkaan mullan uumenista tulla löytämään.

Pikkulodjan kurkut kukkivat näyttävästi ja runsain kukin, mutta missä ne kurkut...

Kuka söi basilikan

Jossain on nyt todella hyvänmakuisia ötököitä, mutta missä?

Myöskään etupihan salaattikokeilu ei ole äärettömän hyvinvoiva. Takapihan helteet ja aurinko ei juuri tunnu salaattiressua enää lohduttavan.

Tilli on päätynyt kruunutilliksi sekä etu- että takapihalla. Parsakaalin lehtien väritys on harmaaseen ja valkoiseen viehtyneelle mieluisa yllätys. Itse kaalista ei ole toistaiseksi tietoakaan.

Kurkku on alkanut kukkia! Löysin myös yhden (1) pienenpienen kurkunalun! Joka kukasta ei siis tule kurkkua, vain niistä, joiden juuressa on pieni pullistuma. Eikä niistäkään ole aiempien kokemusteni mukaan jokaisesta ihan syöntikokoista tullut.

Sitruunamelissa näyttää tykkäävän helteistä ja on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet. Kuvassa taka-alalla hengaileva palsternakka on sekin jo kunnioitettavan kokoinen. Kun vain tietäisi, onko siellä sitä palsternakkaa... Viime kesän perunakatastrofi (kaksimetriset naatit, ei ensimmäistäkään perunaa) hiipii vääjäämättä mieleeni.

Punajuuria on sentään tulossa. Sen näkee.

Optimisti näkee oikean laidan fenkolissa ihan pikkiriikkisen fenkolinalun. Siis todella optimisti. Fenkolien viereen kasvanut kasvi, josta en tiennyt onko se fenkoli, tilli vai rikkaruoho, on nyt tunnistettu. Se on tilli. Istutin tillit istutusnauhassa, joka on siis paperinen nauha, jonka sisällä tillin siemenet ovat. Nauha laitetaan sellaisenaan multaan. Miten olen voinut onnistua sössimään yhden tillin ihan eri puolelle pihaa?

Rosmariini kasvaa hyvää tahtia ja sitä tuhotaan marinadeissa jatkuvasti. Naapurin ruukuissa olevat ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat talvehtivat pihalla ruukuissaan niillä sijoillaan. Aion yrittää samaa.

Myös timjamia käytetään marinadeissa, usein rosmariinin kaverina. Myös basilika-timjamiyhdistelmää on kokeiltu.

Salvia tuntuu viihtyvän, mutta ottaa aika rennosti. Väliäkö tuolla, se vain on vähän ikävää, että lehdet ovat ihan mullassa ja ne pitää pestä varsin huolellisesti ennen käyttöä.

Korianteri pääsi salvian kanssa kuvaan vain puolivahingossa, koska se kynittiin palattuamme muutaman päivän lomalta. Se oli kasvattanut muutaman oikein tukevan ja komean kukkavarren, jotka piti kyniä pois. Loppuosa korianterista on ottanut salviasta mallia ja lepäilee multaa vasten.

Ei tämä nyt ihan suunnitelmien mukaan mene

Kurkunsiemeniä viljelin viljalti, kolme tainta suvaitsee tällä hetkellä kasvaa. Mukavaa silti, että kasvu on jo hyvällä tolalla ja kasvit alkavat jo näyttääkin kurkuilta. Nyt jännityksellä kukintaa ja kurkunalkuja odotellessa.

Muutama punajuurikin on alkanut tekeytyä! Osa samaan aikaan istutetuista on edelleen sirkkalehtivaiheessa. Vierekkäin kasvavat, missä vika?

Porkkanoilla on sama meininki: etualan tiivis vihreä pöpelikkö on samaan aikaan istutettua porkkanaa, kuin kuvan surkeat rääpäleetkin. Sama laatikko, sama aika, sama multa, sama sää. Ei tämä nyt miltään suunnattomalta porkkanasaaliilta kyllä näytä.

Fenkolit ovat kasvaneet mukavasti korkeutta. Nyt odottelen enää sitä fenkolia. Fenkoleiden vieressä kasvanut tunnistamaton taimi, joka muistutti myös tilliä, on sekin kasvanut. Enkä edelleenkään tiedä onko se tilli, fenkoli vai rikkaruoho.

Huippufarmari hommissa!

Uuteen nousuun (ilman Stubbia)

Kokoomusnuoria ja Stubbin yli-innokasta kamppisjengiä ei tässä tarvittu, mutta valoa ja lämpöä tarvittiin. Ranchilla alkaa hiljalleen rehottaa muukin kuin apila.

Etupihan sukkahousulaatikosta löytyy tilli ja parsakaali. Laatikko tuntuu olevan liian pieni kahdelle näinkin rönsyilevälle lajille, mikä ensi vuotta ajatellen tässä pöytäkirjaan kirjattakoon.

Tilliä löytyy myös takapihalta pienestä puulaatikosta. Kaksi pientä riviä nauhatilliä on tuottanut kolme (3) tillintainta plus etualan persiljat. Viime vuonna sama laatikko ylsi parempaan suoritukseen. Nyt on voimat vissiin huvenneet apilankasvatukseen.

Apilan mysteeri ratkesi. Talouden apilaa inhoava aikuinen varastoi ulkovaraston hyllylle pussillisen apilansiemeniä. Talven aikana hiiret söivät pussin rikki ja puolet apilansiemenistä. Loput siemenet ovat varisseet hyllyltä tähän laatikkoon. Tässä mysteerissä on asioita, joita en ymmärrä (miksi apilanvihaaja ostaa apilaa) ja asioita, jotka on syytä muistaa syksyllä (kaikki siemenet ja sipulit sisävarastoon, ei ulkovarastoon).

Ruukkupersijla voi hyvin ja sitä on ehditty jo verottaa lautasellekin. Ruukku tuntuu sopivan sille, toisaalta ei se nyt huonosti näytä voivan puulaatikossakaan. Jälkimmäisessä on multaa vain hyvin ohuelti, joten kastelu on syytä muistaa. Persilja tuntuu ruukussa, syvemmässäkin mullassa, olevan janoista sorttia.

Säälittävä minttu on edelleen säälittävä, mutta vihdoin alkanut kasvaa. Odotan näkeväni ihmisen pään kokoisen minttupuskan elokuussa (mutten löisi vetoa asian puolesta, ainakaan isoilla summilla).

Osa rosmariinin lehdistä on alkanut kellertää. Toinen aikuinen on sitä mieltä, että rosmariini on selvästi kasvanut, itse en ole havainnut samaa trendiä ollenkaan. Rosmariinia verotettiin viikonloppuna, koska lampaanfileet kaipasivat marinadia.

Samaan marinadiin päätyi timjamia, joka on kotoisin kaupan hyllystä. Farmarin laiskuudesta johtuen timjamiruukussa on vähän vähemmän multaa, joten kasvi on reilu 5 senttiä reunojen alapuolella. Ilmeisesti se kuitenkin tukee, koska timjami on yllättävän terhakka ja pystyasennossa. Aiemmat timjamikokeilut ovat johtaneet maata pitkin retkottavaan kasviin.

Yrttiteema jatkuu, mutta nyt ei rehota. Tavallinen basilika ei näytä voivan sen paremmin hyvin kuin huonostikaan. Etualan punainen basilika taas... no, näet sen itsekin. Jälkiviisaana totean vain, että punabasilika näyttäisi olevan lämpötilan suhteen nirsompi ja että olisi pitänyt kylmien säiden aikaan ottaa se yöksi sisälle.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on sekalainen seurakunta kaikkea hapsulehtistä. Etualalla hoipertelee porkkanat, joista osa kasvaa vauhdilla, osa kiiruhtaa hitaammin.

Laatikon keskellä on surullisenkuuluisa korianteri. Ne puolikuolleen näköiset rääpäleet on kalliita taimitarhan taimia. Niiden vieressä rehottaa kaupan hyllystä satunnaisgeneraattorilla valittu ruukkuyrtti (ei halpa tosin sekään). En pysty ymmärtämään, jos joku pystyy, kuulen mielelläni teorioita.

Ja laatikon perimmäisessä nurkassa on fenkolit. Jotenkin tillin ja porkkanan risteytyksen näköisiä taimia.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on etualalla punajuuri. Osa taimista alkaa olla jo ihan näyttävän kokoisia, paikkaistutukset bongaa kuvasta vain, jos tietää etsiä.

Keskellä laatikkoa on taimikaupan kallis persiljantaimi. Osa lehdistä kellertää, mutta muuten suhteellisen hyvinvoiva. Kovin on vain pieni. Sen vieressä on sitruunamelissa, jolle en ole käyttöä keksinyt ja kasvutahdista päätellen ei tarvitse keksiäkään.

Laatikon perällä on palsternakat, joiden lehdet ovat symppiksen pyöreitä. Kunpa tulisi satoa!

Pienen viljelylaatikon sipulinvarret ovat suloisessa sotkussa ja vaikka pedantti luonteeni siitä kärsii, laiska luonteeni ei vaivaudu naatteja suoristelemaan. Avomaankurkun taimet kasvavat hiljalleen. Itse asiassa niin hiljalleen, että mietin näinköhän sieltä ennättää kurkun kurkkua tulla.

Ranchilla siis kaikki hyvin, kunhan punabasilikan hautajaiset saadaan pidettyä.

Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...

Porkkananharvennustalkoot tulossa

Porkkanat ovat itäneet ja kuten ounastelin, harvennustalkoot on tulossa. Kaksi riviä porkkanaa istutin kaksi viikkoa sitten, kolmannen rivin laitoin tänään.

Punajuurista on itänyt toistaiseksi paljon vähemmän kuin mitä viime vuoden perusteella olisin odottanut. Kirvestä en kaivoon vielä heitä, vastahan tässä on kesän ensimmäinen päivä menossa.

Punajuuren viereen heittämäni rivillinen palsternakkaa sen sijaan ei ilmeisesti ole edelleenkään itänyt. Ilmeisesti siksi, että palsternakan huudeilla näkyy yksi pieni viherrys, jonka lajinmääritys on tällä hetkellä mahdotonta. Toisen rivin palsternakkaa kylvin tänään ja palsternakan ja punajuuren väliin jäi tila laittaa pari yrtintainta, joita todennäköisesti on ranchille tulossa. Todennäköisesti siksi, että fillarilla en ala repussa mitään taimia roudaamaan ja kuski ei ole vaikuttanut erityisen motivoituneelta taimitarhavisiitin suhteen.

Fenkolit ovat itäneet! Uusi jännittävä tuttavuus on nähnyt päivänvalon ja toinen rivi fenkolia päätyi maihin tänään. Pussin ohjeiden mukaan sen pitäisi kasvaa 60-senttiseksi. Kesän mittaan pitäisi siis saada muutakin kuvattavaa kuin puolikkaan pikkurillin kynnen kokoiset sirkkalehdet.

Salottisipulit ovat jo rippikouluiässä. Myös taka-alalla piilotteleva kurkku on itänyt odotusten mukaan. Tänä vuonna en ole istuttanut salottisipulia ollenkaan siemenstä, joten ensi vuoden sipulisato tulee todennäköisesti kaupan sipulipussista, sikäli kun tulee. Minä kun olen tavannut nostaa ensimmäisen kesän siemenestä kasvatetut sipulit ylös kuivumaan ja istuttanut ne seuraavana keväänä uudelleen.

Myös tilli ja vihdoin persiljakin on itänyt. Persilja on tullut pintaan tänään. Jonkun vanhan viisauden mukaan persilja on istutettava pitkänäperjantaina, tai se kysyy yhdeksältä pirulta luvan kasvaa. Se selittäisi hitaan itämisen. Sekä persiljaa että tilliä laitoin tänään lisää ja sen jo aiemmin aikomani uuden lehtisalaattiruukun myös.

Hetken mielijohteesta tuikkasin etupihan pikkulaatikkoon itäneen tillin viereen parsakaalia, kun siemenpussi sattui käsiin sopivasti. Edellinen yritys parsakaalin kanssa ruukussa johti hienoihin lehtiin ja nollaan kaaliin. Ehkä ruukku oli sille liian ahdas.

Loppukesän voinkin keskittyä ottamaan päivänokosia ja tarkkailemaan tiluksia tukikohdastani.

Rauhallinen ilta ranchilla

Olin jo liki lisätä edelliseen postaukseeni, että ranchilla ei ole tapahtunut näkyvää edistymistä.

Iltapatsastelussa havainnoin kuitenkin muutaman kirsikkapuun lehden käpertyneen kummasti rullalle. Kirvoja tai mitä lie, iltapuhteina suihkuttelin mäntysuopaa koko puulle. Pitää ostaa tolua, jos mäntysuopa ei tehoa. Toivottavasti naapurit nyt luulee, että täällä on siivouspäivä.

Torjuntatoimien jälkeen olin jo uinahtaa päivystystuoliini, kun väsyneet silmät havainnoivat selvää edistymistä viljelylaatikossa.

Kurkku!