Kyllä ei kasva kuin %#@&tus

Kolme fenkolin tainta on nyt ranchilta poistettu. Viimeinen niitti niiden kohtalolle oli, kun löysin yhden viiden sentin korkuisen taimen nokasta kaksi etanaa.

Heitin tilalle viimeiset lehtisalaatit (hahhah, edellisetkään ei edes itäneet, saati kasvaneet) ja uutena kokeiluna sinappikaalia eli rukolaa. Samassa paikassa onkin jo kokeiltu paitsi lehtisalaattia, myös keräsalaattia. Nyt kasvaa lähinnä luonne, ei niinkään kasvit.

Niin, vuotena, jona edes aiemmin hienosti satoa tuottaneet kasvit eivät idä, on aina kannattavaa lähteä uusiin eksoottisiin kokeiluihin. Varma sato.

Palsternakat ovat itäneet, mutta kasvu on sen verran hidasta, että jos taimiin tulee ennen lokakuuta vielä kolmaskin lehti, taidan korkata sen kunniaksi kaljan.

Siinä olisi sitten punajuuret. Kasvu on valtavaa, kuten ehkä huomaatte. Mitähän laittaisi tuohon tilalle tylsän näköistä multaa peittämään, jotenkaan ei houkuttele edes ajatella asiaa.

Välillä kuoleman, tai ainakin täydellisen hyytymisen merkkejä osoittaneet chilit sentään näyttävät päätyneen siihen tulokseen, että jonkunlaista kasvua tahtovat tehdä.

Keskustellaan sadosta sitten joskus vuoden päästä, jooko...

Orastusta sekä laatikossa että mielessä

Kyllä vaan pari aurinkoista ja kesäistä päivää on tehnyt ihmeitä laatikoissa. Siemen orastaa niin, että alkaa orastaa toiveikkuus kasvattajansakin mielessä. Eläköön!

Jotain kummaa on tapahtumassa chilintaimille takapihalla. Uudet lehdet näyttävät ihan hyvältä, mutta vanhemmista lehdistä näyttää häviävän väri.

Sama värin katoaminen vaivaa basilikaa. Eihän kasvi nyt mitenkään voi haalistua auringossa. Chilinpoikaset ja basilika ovat lähekkäin, ehkä ne eivät vain siedä toisiaan ja siksi ankeutuvat. Lie kokeiltava erottamista, basilikalle koittaa muutto.

Se ruukun kylkiä hivelevä kaupan ruukkuminttu osoittaa selviä virkoamisen merkkejä. Vanhat vetelät varret on hiljalleen syöty ja kaikessa hiljaisuudessa niiden joukkoon on kasvanut uutta vartta. Tämän hetken ruukkuminttu olisi ihan hyvä aluskasvillisuus jollekin puulle vaikkapa. Kesä näyttää, nouseeko aluskasvillisuus suoranaiseksi rikkaruohoksi, kuten moni on mintusta uhkaillut.

Kaverilta saadut ilmasipulit ovat rauhalliseen tahtiin kasvaneet ja nyt on joukkoon ilmestynyt vähän eri näköisiä varsia. Ehkä nämä varret on nyt niitä, mihin sipulit ilmestyvät!

Ja tässä vielä lisää toiveikkuutta herättävä timjami: viime talven ruukussa ulkovarastossa talvehtinut timjamisotku todellakin vaikuttaisi hitaasti puskevan uusia pieniä vihreitä lehtiä. Viherrys saa miettimään, olisiko ollut viisasta joko syksyllä viimeisenä tai kevättalvella leikata vanhat pitkät varret pois. Olisikohan se silti alkanut vihertää uudelleen ja olisiko viherrys tullut uusien varsien muodossa.

Sitä voi kokeilla ensi talvena, kun tämän kesän kaupan ruukkutimjami kohtaa ensimmäisen talvensa. Se päätyköön kokeilukasviksi, tämä viime kesän vastaava - sikäli kun hengissä syksyllä edelleen on - saa talvehtia samoin kuin viime talven eli leikkaamattomana.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Esitappamisen alkeet

Kuten epäilin, ei esikasvattaminen ole toistaiseksi osoittautunut aiempia kertoja tuottavammaksi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida ihmeen pontevaa viherrystä kuvan ylälaidassa. Ne ovat chilejä. Todennäköisesti kuolevat, kun otan ne tuosta laatikosta ulos. Ulos ne pitäisi kokonsa vuoksi ottaa eilen.

Vasemman laidan kykerö yrittää olla fenkoli. Muita lajikumppaneita ei ole näkynyt.

Ja näkymättömissä näette keräsalaattia, juuriselleriä ja pillisipulia. Parsakaalit tekivät sen, mikä ei yllätä ketään. Siirsin ne esikasvatuslaatikosta isompiin purkkeihin, joissa parsakaalit homehtuivat ja kuolivat, eivät välttämättä tässä järjestyksessä.

Aurinkoisen viikonloppuaamun kunniaksi piipahdin kaverin tolkuttoman isolla vuokraranchilla eli kasvipalstalla. Kaveri on melkoinen hortonomi ja isolle palstalle mahtuu kaikenlaista jännää niin, että pieniruokainen sinkkutalous pystyisi halutessaan hämmentävän suureen omavaraisuusasteeseen.

Ihmettelin yhtä kasvia, joka oli jo varsin kookas. Sipulihan se. Ilmasipuli. Tekee sipulin varren nokkaan ilmaan roikkumaan. Hyvin jännittävää. Kaveri kaivoi kolme tainta ylös, tuikkasi pussiin ja minä sain vihdoin ja viimein pitkään odottelemani inspiraation käydä kuopimassa rivariranchia.

Siellä olikin hyvä määrä kuollutta lehteä ja kaikenlaista muuta kovien kevättuulien heittelemää ryönää.

Kuopimisen lopuksi vetäisin talvisen yrttikokeilun esiin. Kuvassa on ylhäältä alas katsottuna minttu, rosmariini ja timjami.

Minttu ei ikinä lähtenyt viime kesänä kunnolla kasvuun, mutta pysytteli sentään hengissä. Talven se vietti suojaamatta takapihalla. Todennäköisyys, että se tänä vuonna reipastuisi: 0.

Rosmariini on ollut suojaamatta purkissaan pihalla. Naapurin saman kohtelun kokeneet rosmariinit ovat kasvaneet ihmisen pään kokoisiksi puskiksi. Todennäköisyys, että omalla pihalla tapahtuisi sama: 0.

Timjami on umpipurkissa eikä siksi jäänyt talveksi taivasalle. Sen sijaan se hibernoi takapihan varastossa, jossa se altistuu muulle ulkoilmalle paitsi sateelle ja tuulelle. Todennäköisyys, että viime kesänä hyvin palvellut timjami tarjoaa makuelämyksiä tänäkin kesänä: 1/100000.

Kevät on paitsi ankean harmauden ja liian kirkkaan valon aikaa, myös kirsikan ihmeheräämisen hetki. Täällä odotellan kukkia. Marjoja tuskin on tiedossa, vaikka toisinaan suunnittelen kokeilevani sisäsiittoista pölytystä pumpulipuikolla kukinnan aikana.