Ban. Off. Ee!

Silloin tällöin törmää englanninkielisissä yhteyksissä viittauksiin banoffeesta ja siitä, kuinka se on niin hyvää, vaikka onkin jo kovin passé. Banoffeen käsite tuntuu olevan niin itsestään selvä, ettei sitä yleensä vaivauduta kuvaamaan sen tarkemmin.

Toisaalta banoffee myös ilmeisesti alkaa olla hyvin retro. Nimi viittaa lähinnä banaaniin ja toffeeseen, joista vain toffee on mielestäni hyvää.

Ottaen huomioon miten tavallisena ja mielikuvituksettomana sitä tunnutaan pitävän, ihmeellisen vähän on tarjolla materiaalia kyseisen jälkiruuan tekemiseksi.

Vierailu Englannin entisessä alusmaassa toi banoffeen ensimmäistä kertaa käsin kosketeltavan konkreettiseksi. Mistään multitalentin taidonnäytteestä ei ollut kysymys, mutta herkullista se silti oli. Enkä minä edes pidä banaanista.

Tämä oli silti maanpäällinen taivas.

Pieni tutkimusmatka omaan kirjahyllyyn antoi lisäeväitä lähteä toteuttamaan omaa kokeilua (ja ehkä epätoivoista yritystä päästä takaisin menneisiin lomatunnelmiin). Itse hylkäisin välittömästi kaikki ne viritykset, joissa viitataan uunin käyttöön.

Banoffee

n. 200 g digestivekeksejä
n. 50 g voita
2 - 3 banaania
kinuskikastiketta
n. 2 dl kermavaahtoa
(200 g maitosuklaata)

Periaatteessa banoffee koostuu kerroksesta keksimurskaa (sulaa voita sitomaan murskaa), kerroksesta banaanisiivuja, kerroksesta toffeeta joko ennen tai jälkeen banaanisiivujen ja kermavaahdosta. Jos haluaa suklaisen version, voi maitosuklaata sulattaa joka annoksen päälle.

Banaanit pysyvät paremman näköisinä, jos niiden päälle pirskottaa sitruunamehua. Se hidastaa banaanien tummumista. Kinuskikastikkeen voi ostaa valmiina, mutta sen voi tehdä myös itse kondensoidusta maidosta.

Kondensoitu maito toimii siten, että tölkki pestään ensin ulkopuolelta huolellisesti. Pois etiketti, pois erityisesti kaikki liima. Sitten umpinaista tölkkiä keitetään vedessä 1 - 1,5 tuntia siten, että tölkki on kokonaan vedessä. Varoituksen sana on nyt paikallaan: on nähty, että joskus tölkkiin jäänyt liima siirtyy keittämisen aikana kattilaan, josta se on ollut yhtä haluton lähtemään kuin oli tölkistäkin. En tekisi tätä kokeilua keittiöni kalleimmalla kattilalla.

Hiukan suolaiset digestivekeksit toimivat tässä kuin potku persuksissa. Pieni määrä sulaa voita saa keksimurskan aavistuksen kiinteämmäksi, mutta ei kuitenkaan kovaksi. Ja tuo lisää paljon kaivattuja kaloreita. :)

Omaa suosikkia voi hakea monin tavoin. Perusbanaanin tilalla voi kokeilla yhtä jos toista spessubanskua, mitä kaupoista nykyään löytyy. Joukkoon voi sulattaa suklaata tai laittaa kinuskikastikkeen kanssa suklaakastiketta.

Jos sulatat suklaata, ehdotan, että tarjoilet banoffeen heti. Kovettunut suklaa on nimittäin pirullista lusikoitavaa.

Kermavaahdon korvaan itse vaahtoutuvalla vaniljakastikkeella. Mahdollisia kokeilemisen arvoisia juttuja voisi myös olla hieman löysä kermavaahto vaniljasokerilla ja kanelilla tai sitruunalla maustettuna.

Unohda pullanpaisto ennen asuntoesittelyä

Koska kookoskakun paistamisella saat kotiisi niin huimat tuoksut, että joku hikinen pulla alkaa tuntua lähinnä loukkaukselta. Itse olen kovasti sitä mieltä, että asiat ilman suklaata ovat vain puolikkaita asioita. Nuoruuden fanaattiset vuodet ovat saaneet ajan mittaan mustan ja valkoisen väliin harmaita sävyjä ja keittiöstä löytyy nykyään tilaa antaa satunnaisesti mahdollisuus myös muulle kuin suklaalle.

Hedelmäkakun kirous on 80- ja 90-luvulla varttuneelle edelleen elinvoimainen, mutta jos ohjeessa ei puhuta mitään kuivakakusta ja jos se antaa hyvän tilaisuuden käyttää syyskuussa 2012 vanhaksi menneet kookoshiutaleet, ehkä se on sopivasti tropiikkia hellepäivään.

Aananas baananas kookonats än moor!

Trooppinen kookoskakku

2 munaa
2,25 dl sokeria
0,5 dl öljyä
3,4 dl jauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta
suolaa
1 tl vanilja-aromia
1 dl ananasmurskaa
2 banaania soseutettuna
1 dl kookoshiutaleita
200 - 250 g tuorejuustoa
2,5 dl kookoskermaa
4 rkl sokeria

Ota 0,5 dl öljyä huoneenlämpöön. Voitele irtopohjavuoka. Sekoita jauhot, sooda, leivinjauhe, pieni ripaus suolaa ja vanilja-aromi keskenään. Vanilja-aromin sijaan näin tässä mahtavan tilaisuuden vaniljasokerin käyttöön, joten läimin taikinaan reilun annoksen vaniljasokeria. Siitäkin syystä, että talossa ei ollut ihan vaadittavaa määrää sokeria.

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää öljy ohuena norona koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon varovaisesti käännellen kuivat aineet, banaani ja ananas. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista 190-asteisessa uunissa. Paistoaika riippuu vuokasi koosta. 20 cm vuoka vaatii noin 45 minuuttia, oma 24-senttinen vuokani tuli ulos 35 minuutin kohdalla. Olisi ollut syytä ottaa jo 25 - 30 minuutin kohdalla, väitän viisaana jälkikäteen. Ohjeessa käsketään tarkistamaan kypsyys puutikulla. Käytä jos osaat, minun kakkuni olisi ollut sen (ja minun tulkintani) mukaan kypsä jo vartin jälkeen ja se tuntui kyllä jo vähän erikoiselta...

Vatkaa kookoskerma vaahdoksi. Sekoita sokeri ja tuorejuusto keskenään ja lopulta kookoskerman kanssa. Kuorruta jäähtynyt kakku seoksella.

Minulta loppui sokeri kesken ja korvasin kuorrutteen sokerin jälleen kerran vaniljasokerilla. Vaniljahan kasvaa Madagaskarilla, joka on riittävän tropiikkia minulle ja siten ansainnut paikkansa kakussa, joka viittaa tropiikkiin. Tässä kuorrutteessa se ei ihan toiminut toivotulla tavalla. Olisi pitänyt kokeilla tomusokeria.