Kyllä ei kasva kuin %#@&tus

Kolme fenkolin tainta on nyt ranchilta poistettu. Viimeinen niitti niiden kohtalolle oli, kun löysin yhden viiden sentin korkuisen taimen nokasta kaksi etanaa.

Heitin tilalle viimeiset lehtisalaatit (hahhah, edellisetkään ei edes itäneet, saati kasvaneet) ja uutena kokeiluna sinappikaalia eli rukolaa. Samassa paikassa onkin jo kokeiltu paitsi lehtisalaattia, myös keräsalaattia. Nyt kasvaa lähinnä luonne, ei niinkään kasvit.

Niin, vuotena, jona edes aiemmin hienosti satoa tuottaneet kasvit eivät idä, on aina kannattavaa lähteä uusiin eksoottisiin kokeiluihin. Varma sato.

Palsternakat ovat itäneet, mutta kasvu on sen verran hidasta, että jos taimiin tulee ennen lokakuuta vielä kolmaskin lehti, taidan korkata sen kunniaksi kaljan.

Siinä olisi sitten punajuuret. Kasvu on valtavaa, kuten ehkä huomaatte. Mitähän laittaisi tuohon tilalle tylsän näköistä multaa peittämään, jotenkaan ei houkuttele edes ajatella asiaa.

Välillä kuoleman, tai ainakin täydellisen hyytymisen merkkejä osoittaneet chilit sentään näyttävät päätyneen siihen tulokseen, että jonkunlaista kasvua tahtovat tehdä.

Keskustellaan sadosta sitten joskus vuoden päästä, jooko...

Lähinnä kasvaa sienet

Yhteen viljelylaatikkoon on löytänyt tiensä ponnekas sieni, joka tuottaa rouskumaista sientä aina kun silmä välttää. Laiskuuttani en ole yrittänyt sienikirjan avulla sitä tunnistaa, tokko se kuitenkaan on mitään syötävää. Niinpä olen nakellut sienet ranchin aidan yli pöpelikön puolelle.

Timjami kukkii. Tämä on nyt se talvehtinut timjami. En tiedä, onko kukkiminen hyväksi, kun tavoitteena on käyttää kasvia mausteeksi. Mutta kukkikoon nyt. Nuppineulan pään kokoiset hennonvioletit kukat ovat aika söpöjä ja toisaalta kiinnostaa myös nähdä mihin kukinta johtaa. Ja tänä kesänä ostettu kaupan ruukkutimjami voi ihan hyvin ja riittää ainakin toistaiseksi talouden maustamisiin.

Laiska farmari sai perunansa maahan vasta juhannuksena. Kaksi viikkoa myöhemmin laatikko oli jo huomattavan vihreä.

Kaverilta saadut ilmasipulit tekevät jotain, en tiedä mitä. Pitkien pystyjen varsien päähän on tullut tupsut. Ehkä niihin tulee nyt ne sipulit.

Orastusta sekä laatikossa että mielessä

Kyllä vaan pari aurinkoista ja kesäistä päivää on tehnyt ihmeitä laatikoissa. Siemen orastaa niin, että alkaa orastaa toiveikkuus kasvattajansakin mielessä. Eläköön!

Jotain kummaa on tapahtumassa chilintaimille takapihalla. Uudet lehdet näyttävät ihan hyvältä, mutta vanhemmista lehdistä näyttää häviävän väri.

Sama värin katoaminen vaivaa basilikaa. Eihän kasvi nyt mitenkään voi haalistua auringossa. Chilinpoikaset ja basilika ovat lähekkäin, ehkä ne eivät vain siedä toisiaan ja siksi ankeutuvat. Lie kokeiltava erottamista, basilikalle koittaa muutto.

Se ruukun kylkiä hivelevä kaupan ruukkuminttu osoittaa selviä virkoamisen merkkejä. Vanhat vetelät varret on hiljalleen syöty ja kaikessa hiljaisuudessa niiden joukkoon on kasvanut uutta vartta. Tämän hetken ruukkuminttu olisi ihan hyvä aluskasvillisuus jollekin puulle vaikkapa. Kesä näyttää, nouseeko aluskasvillisuus suoranaiseksi rikkaruohoksi, kuten moni on mintusta uhkaillut.

Kaverilta saadut ilmasipulit ovat rauhalliseen tahtiin kasvaneet ja nyt on joukkoon ilmestynyt vähän eri näköisiä varsia. Ehkä nämä varret on nyt niitä, mihin sipulit ilmestyvät!

Ja tässä vielä lisää toiveikkuutta herättävä timjami: viime talven ruukussa ulkovarastossa talvehtinut timjamisotku todellakin vaikuttaisi hitaasti puskevan uusia pieniä vihreitä lehtiä. Viherrys saa miettimään, olisiko ollut viisasta joko syksyllä viimeisenä tai kevättalvella leikata vanhat pitkät varret pois. Olisikohan se silti alkanut vihertää uudelleen ja olisiko viherrys tullut uusien varsien muodossa.

Sitä voi kokeilla ensi talvena, kun tämän kesän kaupan ruukkutimjami kohtaa ensimmäisen talvensa. Se päätyköön kokeilukasviksi, tämä viime kesän vastaava - sikäli kun hengissä syksyllä edelleen on - saa talvehtia samoin kuin viime talven eli leikkaamattomana.

Kasvaa, ei kasva, kasvaa, ei kasva

Viljelylaatikoihin heitellyt siemenet eivät ole itäneet. Pari viikkoa mennyt, alan olla aavistuksen huolissani. On toki ollut viileää, mutta eikö nyt edes jostain pitäisi jo olla joku elon merkki?

Kaupan ruukkuminttu on jotenkin, no, vetelän oloinen tapaus. Elää, kasvaneekin, mutta veltto kuin mikä. Ruukun vetovoima on vahva.

Kaverin lahjoittama viljelypalstaminttu sen sijaan on huomattavan paljon ryhdikkäämpi kaveri, vaikka päätyi huonoon laatikkoon, vähän heikohkoon multaan jota sitäkin on turhan ohut kerros.

Kaupan ruukkutimjami voi hyvin, joskin joku outo vetovoima siihenkin näyttää vaikuttavan.

Kaverin palstalta on kotoisin myös oregano ja valkosipuli. Jälkimmäisestä en tiedä edes tuleeko se sato juurimukulaksi kuten tavallisella sipulilla vai miten tätä oli ajateltu käytettävän. Ei niin, että itse edes käyttäisin.

Loppuun vielä kasvikauneutta. En oikein välitä ruohosipulista, mutta onhan se nyt kovin kaunis.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.

Esitappamisen alkeet

Kuten epäilin, ei esikasvattaminen ole toistaiseksi osoittautunut aiempia kertoja tuottavammaksi.

Tarkkasilmäisimmät saattavat havainnoida ihmeen pontevaa viherrystä kuvan ylälaidassa. Ne ovat chilejä. Todennäköisesti kuolevat, kun otan ne tuosta laatikosta ulos. Ulos ne pitäisi kokonsa vuoksi ottaa eilen.

Vasemman laidan kykerö yrittää olla fenkoli. Muita lajikumppaneita ei ole näkynyt.

Ja näkymättömissä näette keräsalaattia, juuriselleriä ja pillisipulia. Parsakaalit tekivät sen, mikä ei yllätä ketään. Siirsin ne esikasvatuslaatikosta isompiin purkkeihin, joissa parsakaalit homehtuivat ja kuolivat, eivät välttämättä tässä järjestyksessä.

Aurinkoisen viikonloppuaamun kunniaksi piipahdin kaverin tolkuttoman isolla vuokraranchilla eli kasvipalstalla. Kaveri on melkoinen hortonomi ja isolle palstalle mahtuu kaikenlaista jännää niin, että pieniruokainen sinkkutalous pystyisi halutessaan hämmentävän suureen omavaraisuusasteeseen.

Ihmettelin yhtä kasvia, joka oli jo varsin kookas. Sipulihan se. Ilmasipuli. Tekee sipulin varren nokkaan ilmaan roikkumaan. Hyvin jännittävää. Kaveri kaivoi kolme tainta ylös, tuikkasi pussiin ja minä sain vihdoin ja viimein pitkään odottelemani inspiraation käydä kuopimassa rivariranchia.

Siellä olikin hyvä määrä kuollutta lehteä ja kaikenlaista muuta kovien kevättuulien heittelemää ryönää.

Kuopimisen lopuksi vetäisin talvisen yrttikokeilun esiin. Kuvassa on ylhäältä alas katsottuna minttu, rosmariini ja timjami.

Minttu ei ikinä lähtenyt viime kesänä kunnolla kasvuun, mutta pysytteli sentään hengissä. Talven se vietti suojaamatta takapihalla. Todennäköisyys, että se tänä vuonna reipastuisi: 0.

Rosmariini on ollut suojaamatta purkissaan pihalla. Naapurin saman kohtelun kokeneet rosmariinit ovat kasvaneet ihmisen pään kokoisiksi puskiksi. Todennäköisyys, että omalla pihalla tapahtuisi sama: 0.

Timjami on umpipurkissa eikä siksi jäänyt talveksi taivasalle. Sen sijaan se hibernoi takapihan varastossa, jossa se altistuu muulle ulkoilmalle paitsi sateelle ja tuulelle. Todennäköisyys, että viime kesänä hyvin palvellut timjami tarjoaa makuelämyksiä tänäkin kesänä: 1/100000.

Kevät on paitsi ankean harmauden ja liian kirkkaan valon aikaa, myös kirsikan ihmeheräämisen hetki. Täällä odotellan kukkia. Marjoja tuskin on tiedossa, vaikka toisinaan suunnittelen kokeilevani sisäsiittoista pölytystä pumpulipuikolla kukinnan aikana.

Mutta mitä tehdä parsakaalille

Viikko esikasvatusta halvassa minikasvihuoneessa takana ja parsakaalin hintelät taimet pyrkivät jo purkista ulos. Ovat kuitenkin niin hinteliä, ettei niitä ulos voisi oikein ottaa. Ja mihin ne edes laittaisi. Pilaanko mahdollisuuden satoon, jos katto tuleekin vastaan? Vai pilaanko mahdollisuuden satoon, jos otan ne minikasvihuoneesta ulos huoneilmaan liian aikaisin.

Myös pillisipulit ovat nousseet pintaan. Kovin näyttävät samanlaisilta kuin salottisipulitkin tässä kasvunsa vaiheessa.

Juuriselleri, chili ja keräsalaatti ottavat lähdön huomattavasti rauhallisemmin ja pysyttelevät toistaiseksi katseilta piiloutuneina. En ihan valtavasti ylläty, jos juuriselleri ja chili tähän myös jäävät, mutta keräsalaatin kyllä odottaisin itävän ennemmin tai myöhemmin.

Sesonki alkaa, onko jotain opittu

Ei ole. Ainakaan paljon.

Käsitys siitä, että jotain voisi tänäkin kesänä viljellä tuli tänä(kin) vuonna vähän yllättäen kesken kouluhommien tekemisen. Ranchin toinen aikuinen yllätti 1) avaamalla keskustelun ja 2) pohtimalla chilinkasvatusta.

Pari kertaa on aiemmin yritetty esikasvattaa asioita. Menestys oli semmoinen, etten viime vuonna edes yrittänyt. 90 % jätti itämättä kokonaan ja ne, jotka vaivautuivat itämään, kuolivat ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyttyä.

Tänä vuonna hakataan taas päätä esikasvatusseinään. Siinä seinässä on nyt parsakaali (kolmas ja viimeinen yritys), juuriselleri (uutuus), chili, punainen pillisipuli (uutuus) ja keräsalaatti (uutuus).

Parsakaalipussin kyljessä ironisesti sanotaan kyseessä olevan helppo kasvi, joka tuottaa runsaan sadon pienessäkin alassa. Näitä pieniä aloja on kokeiltu kaksi vuotta ilman kaalin kaalia. Voisiko joku tarkentaa mitä oikeastaan tarkoitetaan helpolla ja minkä kokoinen tarkalleen ottaen on pieni ala?

Tässä vaiheessa suunnitelmissa on edellä mainittujen lisäksi laittaa suorakylvöllä keltasipulia (uutuus), porkkanaa (aina palkitseva), punajuurta (palkitseva sekin), palsternakkaa (viime vuoden onnistunut uutuus) ja fenkolia (viime vuoden epäonnistunut uutuus).

Kaupasta tarttui nollasuunnitelulla käteen myös rukolapussi. Kesäiselle minulle muistutukseksi, että keräsalaatilla ja rukolalla ajattelin saada vaihtelua kesän salaatteihin.

Pihalla on talvehtinut kaksi kasvia, rosmariini ja minttu. Naapurin ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat kun ovat talvehtineet pihalla, ajattelin kokeilla samaa menestyksen avainta.

Fiksu suunnittelisi homman jo tässä vaiheessa siten, että olisi varma näkemys siitä, mihin mikäkin istutetaan ja miten ison alan kukin saa. Jokainen ruukku ja laatikko olisi siten optimoitu niin sadon kuin käytönkin kannalta eikä ylimääräisiä kasveja jäisi myöhemmin käteen.

Väsynyt helmi-maaliskuinen minä ei jaksa tänä vuonna moista vielä pohtia ja luottaa siihen, että ulkokasvatuksen kynnyksellä ajatukset kyllä jalostuu.

Tänä viikonloppuna on enimmäkseen syöty palsternakkaa

Lokakuu. Sadonkorjuu olisi varmaan pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta koska työ, koska koulu, koska paljon tekosyitä, todelliset yritykset sadon hyödyntämiseen vasta nyt.

Joten nyt on sitten enimmäkseen syöty palsternakkaa. Samoin kuin porkkanoissa, myös palsternakassa kokovaihtelu on valtavaa. Maasta on noussut naatteineen lähes minun mittainen hirviöpalsternakka, joka on nyt syöty.

Palsternakkaa on tuhottu niin uunijuuresten joukossa että lihapadassa. Myös ensi viikonloppuna ohjelmassa joko uunijuureksia tai lihapataa, joiden olennaisena osana toimii palsternakka...

Porkkanat on kaikki nyt syöty, mutta punajuuria löytyy viljelylaatikoista vielä yksi. Että sitä ensi viikonloppua odotellessa.

Myös kurkkusato on syöty. Kurkkuja tuli yksi (1).

Se päätyi salaattiin.

Salottisipulitkin on ehditty syödä. Ensi vuonna kokeilen tavallista sipulia, tämä salotti oli aavistuksen verran pettymys.

Sitruunamelissaa olen dilkannut ystävälle, heittänyt roskiin ja käyttänyt juomaveden maustamiseen, mutta sitä olisi runsain mitoin edelleen. Ei kellään sattuis olemaan tarvis, se *rkele on kaksivuotinen...

Uimasalaatti

Tai sitten ei. Jäniksille ei salaatinjämät ole edelleenkään kelvanneet. Toisaalta, tässäpä sain hienon esimerkin teille siitä, minkä vuoksi ulkona ei koskaan kannata käyttää umpinaisia kukkaruukkuja.

Otin suosiolla jänisten salaattibaarin pois. Syökööt heinää.

Ei tarvitse ainakaan satoa odotella

Punajuuri lie ainoa, josta sapuskaa pöytään oikeasti tulee.

Tässä laatikossa pitäisi kasvaa fenkoli, salvia, korianteri ja porkkana. Niiden sijaan siellä näyttää voivan hyvin yksi (1) sieni.

Ehkä ei pitäisi olla niin kriittinen. Kaupasta ostettu salvia vetäisi ensitöikseen levyksi, mutta on myöhemmin alkanut kasvattaa levähtäneiden oksien päitä kohti aurinkoa.

Korianteri on kutakuinkin syöty ja nyt suunnittelen kokeilevani miltä korianterin juuret maistuvat. Joku somekokki hihkui jossain akkainlehdessä kuinka korianterin juuret ovat niin hyvän makuisia.

Porkkanasta tulee hyvä jos edes yksi porkkana. Fenkolilla on näyttävät varret, mutta sitä varsinaista fenkolia ei vanhoilla silmilläni noista kasveista löydä kyllä parhaalla tahdollakaan.

Jos edellinen laatikko näyttää saharalta, seuraava on sademetsä. Punajuuren isot lehdet ovat kivan näköisiä ja jonkun elukan mieleen rei'istä päätellen. Sitruunamelissa siinä keskivaiheilla on ihan levinnyt käsistä ja takana on jumalaisen näyttävää palsternakan vartta. Kymppi vetoa, että palsternakkaa ei kuitenkaan mullan uumenista tulla löytämään.

Pikkulodjan kurkut kukkivat näyttävästi ja runsain kukin, mutta missä ne kurkut...

Ei vieläkään jäniksiä

Kymmenen päivää on mennyt, eikä etupihalle dumpattu salaatinjämä ole edelleenkään kelvannut jäniksille.

Sen sijaan se alkaa näyttää ihan syöntikelpoiselta, näin ihmissilmin (ja -suin)!

Kuka söi basilikan

Jossain on nyt todella hyvänmakuisia ötököitä, mutta missä?

Myöskään etupihan salaattikokeilu ei ole äärettömän hyvinvoiva. Takapihan helteet ja aurinko ei juuri tunnu salaattiressua enää lohduttavan.

Tilli on päätynyt kruunutilliksi sekä etu- että takapihalla. Parsakaalin lehtien väritys on harmaaseen ja valkoiseen viehtyneelle mieluisa yllätys. Itse kaalista ei ole toistaiseksi tietoakaan.

Kurkku on alkanut kukkia! Löysin myös yhden (1) pienenpienen kurkunalun! Joka kukasta ei siis tule kurkkua, vain niistä, joiden juuressa on pieni pullistuma. Eikä niistäkään ole aiempien kokemusteni mukaan jokaisesta ihan syöntikokoista tullut.

Sitruunamelissa näyttää tykkäävän helteistä ja on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet. Kuvassa taka-alalla hengaileva palsternakka on sekin jo kunnioitettavan kokoinen. Kun vain tietäisi, onko siellä sitä palsternakkaa... Viime kesän perunakatastrofi (kaksimetriset naatit, ei ensimmäistäkään perunaa) hiipii vääjäämättä mieleeni.

Punajuuria on sentään tulossa. Sen näkee.

Optimisti näkee oikean laidan fenkolissa ihan pikkiriikkisen fenkolinalun. Siis todella optimisti. Fenkolien viereen kasvanut kasvi, josta en tiennyt onko se fenkoli, tilli vai rikkaruoho, on nyt tunnistettu. Se on tilli. Istutin tillit istutusnauhassa, joka on siis paperinen nauha, jonka sisällä tillin siemenet ovat. Nauha laitetaan sellaisenaan multaan. Miten olen voinut onnistua sössimään yhden tillin ihan eri puolelle pihaa?

Rosmariini kasvaa hyvää tahtia ja sitä tuhotaan marinadeissa jatkuvasti. Naapurin ruukuissa olevat ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat talvehtivat pihalla ruukuissaan niillä sijoillaan. Aion yrittää samaa.

Myös timjamia käytetään marinadeissa, usein rosmariinin kaverina. Myös basilika-timjamiyhdistelmää on kokeiltu.

Salvia tuntuu viihtyvän, mutta ottaa aika rennosti. Väliäkö tuolla, se vain on vähän ikävää, että lehdet ovat ihan mullassa ja ne pitää pestä varsin huolellisesti ennen käyttöä.

Korianteri pääsi salvian kanssa kuvaan vain puolivahingossa, koska se kynittiin palattuamme muutaman päivän lomalta. Se oli kasvattanut muutaman oikein tukevan ja komean kukkavarren, jotka piti kyniä pois. Loppuosa korianterista on ottanut salviasta mallia ja lepäilee multaa vasten.

Hiipivä viherrys...

... valloittava korianteri.

Talous havainnoi korianterin villiintyneen käsittämättömään kasvuun. Ja korianterilla tarkoitan sitä ruokakaupasta roudattua ruukkuyrttiä, joka vastoin kaikkia odotuksia päätti nauttia suomalaisesta suvesta paikallisella takapihalla ihan koko rahan edestä.

Tuli aika harventaa vauhko yrtti. Viimeiset kaksi päivää ruokavalio on koostunut lähinnä korianterista. Eilen se päätyi burgereiden väliin yhdessä jäännösmozzarellan kanssa. Pisteet burgerikorianterille, joka maistui burgerissa selvästi, toisin kuin jäännösmozzarella, jonka olemassaoloa ei olisi havainnut, jossei olisi omin silmin nähnyt.

Vieläkään en osaa sanoa oliko korianteri hampurilaisen sisällä hyvä vai huono asia. Kokeile itse. Minä olen sanaton.

Tänään korianteri näytti pääroolia grillimakkaran kylkeen paahdetun maissin seurana. Siinä se on ennenkin toimivaksi todettu, yllätyksiä ei tullut vastaan tälläkään erää. Kummallisen piirteen tämä muuten ihan liian tasapainoinen ateria sai salaatista, jossa feta oli liian suolaista ja johon oli upotettu basilikaa, joka myöskin joutui harvennustoimenpiteiden uhriksi. Ja kuten ehkä arvaattekin, se oli juuri se kaupasta ostettu ruukkubasilika, josta puhun. Se kalliista taimitarhasta ostettu on edelleen niin säälittävän kokoinen, ettei sitä raski syödä.

Niin ja se etupihan salaattiruukkukokeilu on päättynyt. Tai vaihtunut toiseen salaattiruukkukokeiluun. Lehtisalaatti ei jaksa itää etupihan vähäisessä auringossa, joten roudasin ruukun takapihan puolelle päivää paistattelemaan. Takapihalla ollut, jo syöty ja vähän nahkean näköiseksi mennyt salaattiruukku puolestaan päätyi etupihalle siinä toivossa, että jänikset kävisivät syömässä salaatit pois.

Kaksi päivää mennyt. Vain naapurin kolmevuotias on havaittu salaattiapajilla.

Ei tämä nyt ihan suunnitelmien mukaan mene

Kurkunsiemeniä viljelin viljalti, kolme tainta suvaitsee tällä hetkellä kasvaa. Mukavaa silti, että kasvu on jo hyvällä tolalla ja kasvit alkavat jo näyttääkin kurkuilta. Nyt jännityksellä kukintaa ja kurkunalkuja odotellessa.

Muutama punajuurikin on alkanut tekeytyä! Osa samaan aikaan istutetuista on edelleen sirkkalehtivaiheessa. Vierekkäin kasvavat, missä vika?

Porkkanoilla on sama meininki: etualan tiivis vihreä pöpelikkö on samaan aikaan istutettua porkkanaa, kuin kuvan surkeat rääpäleetkin. Sama laatikko, sama aika, sama multa, sama sää. Ei tämä nyt miltään suunnattomalta porkkanasaaliilta kyllä näytä.

Fenkolit ovat kasvaneet mukavasti korkeutta. Nyt odottelen enää sitä fenkolia. Fenkoleiden vieressä kasvanut tunnistamaton taimi, joka muistutti myös tilliä, on sekin kasvanut. Enkä edelleenkään tiedä onko se tilli, fenkoli vai rikkaruoho.

Huippufarmari hommissa!