Kukkaa pukkaa, vaikka vähän räntää roimiskin

Kirsikka ei vaikuta lannistuvan pienestä vappuisesta räntäsateesta. Lehdet punnertavat kohti aurinkoa, oli aurinkoa tai ei. Viime päivinä juurikaan ei.

Alkaa myös olla sen verran keväinen tunnelma kotona, että kaupan ruukkuyrtit joutuvat nyt kukin vuorollaan kokeilemaan kasvua kukkaruukussa.

Sekä minttu, basilika että lehtipersilja ovat parin päivän ruukkuelämän jälkeen yllättävän reippaita. Huomaan optimismin kasvavan: ehkä nämä pysyvät hengissä edes muutaman viikon.

Lehtipersiljan kanssa samaan ruukkuun päätyi ruohosipuli, joka puolestaan ei ole ollenkaan reippaan oloinen, joskaan ei nyt varsinaisesti näytä olevan kuolemassakaan. Ehkä sitä vain vähän väsyttää. Odotukset ruohosipulin suhteen eivät alun alkaenkaan olleet kovin kummoiset, reppana on nimittäin ennättänyt olla viikon verran kaupasta tultuaan kotona, enimmän osan ajasta jääkaapissa.

Kasvispastojen aatelistoa, sija numero kaksi

Kuuluu kesäkurpitsapastalle. Simppeli ja nopea valmistaa, herkkua makuhermoille eikä käy edes terveyden päälle. Karppaajien sielun päälle ehkä sitäkin enemmän, mutta mitä väliä.

Kesäkurpitsapasta

1 pieni kesäkurpitsa

nippu tuoretta persiljaa

1 - 3 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

tuoretta parmesaania (ei varmaan tarvitse mainita, että paljon)

Kuori kesäkurpitsa ja siivuta siitä ohuita siivuja. Helpoiten käy pienen kesäkurpitsan siivutus, samoin kuin kurkunkin, juustohöylällä. Silppua karkeasti nippu tuoretta persiljaa ja raasta parmesaania. 

Kun pasta alkaa olla valmista, kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja paista siinä kevyesti sekä kesäkurpitsasiivut että persilja. mausta suolalla ja pippurilla, voit myös ripsiä hiukan sitruunamehua joukkoon.

Siivilöi pasta, sekoita kesäkurpitsapaistos joukkoon, kokoa lautaselle ja peitä ihanuus sillä määrällä parmesaaniraastetta, mitä sielusi ja makuhermosi antavat myöten.

Viherterapiatauko

Grillitulen vahtivuorossa tutustuin ranchin viherrykseen hiukan lähemmin.

Punajuuri nauttii kotvan kosteudesta. Osa taimista on jo isoja, osa näyttää jämähtäneen vaivoin sirkkalehtien tasolle.

Persilja on oikeastaan aika kaunis. Tiheä sykerö terävän näköistä kasvia osoittautuu käsituntumalla yllättävän pehmeäksi ja lempeäksi.

Palsternakan muotokieli on melko sydämellinen.

Mintun vaalean viileä viherrys ja jo nuorena kurttuiset lehdet ovat mukava kontrasti vieressä ryhdikkäästi päivystävälle rosmariinille.

Uuteen nousuun (ilman Stubbia)

Kokoomusnuoria ja Stubbin yli-innokasta kamppisjengiä ei tässä tarvittu, mutta valoa ja lämpöä tarvittiin. Ranchilla alkaa hiljalleen rehottaa muukin kuin apila.

Etupihan sukkahousulaatikosta löytyy tilli ja parsakaali. Laatikko tuntuu olevan liian pieni kahdelle näinkin rönsyilevälle lajille, mikä ensi vuotta ajatellen tässä pöytäkirjaan kirjattakoon.

Tilliä löytyy myös takapihalta pienestä puulaatikosta. Kaksi pientä riviä nauhatilliä on tuottanut kolme (3) tillintainta plus etualan persiljat. Viime vuonna sama laatikko ylsi parempaan suoritukseen. Nyt on voimat vissiin huvenneet apilankasvatukseen.

Apilan mysteeri ratkesi. Talouden apilaa inhoava aikuinen varastoi ulkovaraston hyllylle pussillisen apilansiemeniä. Talven aikana hiiret söivät pussin rikki ja puolet apilansiemenistä. Loput siemenet ovat varisseet hyllyltä tähän laatikkoon. Tässä mysteerissä on asioita, joita en ymmärrä (miksi apilanvihaaja ostaa apilaa) ja asioita, jotka on syytä muistaa syksyllä (kaikki siemenet ja sipulit sisävarastoon, ei ulkovarastoon).

Ruukkupersijla voi hyvin ja sitä on ehditty jo verottaa lautasellekin. Ruukku tuntuu sopivan sille, toisaalta ei se nyt huonosti näytä voivan puulaatikossakaan. Jälkimmäisessä on multaa vain hyvin ohuelti, joten kastelu on syytä muistaa. Persilja tuntuu ruukussa, syvemmässäkin mullassa, olevan janoista sorttia.

Säälittävä minttu on edelleen säälittävä, mutta vihdoin alkanut kasvaa. Odotan näkeväni ihmisen pään kokoisen minttupuskan elokuussa (mutten löisi vetoa asian puolesta, ainakaan isoilla summilla).

Osa rosmariinin lehdistä on alkanut kellertää. Toinen aikuinen on sitä mieltä, että rosmariini on selvästi kasvanut, itse en ole havainnut samaa trendiä ollenkaan. Rosmariinia verotettiin viikonloppuna, koska lampaanfileet kaipasivat marinadia.

Samaan marinadiin päätyi timjamia, joka on kotoisin kaupan hyllystä. Farmarin laiskuudesta johtuen timjamiruukussa on vähän vähemmän multaa, joten kasvi on reilu 5 senttiä reunojen alapuolella. Ilmeisesti se kuitenkin tukee, koska timjami on yllättävän terhakka ja pystyasennossa. Aiemmat timjamikokeilut ovat johtaneet maata pitkin retkottavaan kasviin.

Yrttiteema jatkuu, mutta nyt ei rehota. Tavallinen basilika ei näytä voivan sen paremmin hyvin kuin huonostikaan. Etualan punainen basilika taas... no, näet sen itsekin. Jälkiviisaana totean vain, että punabasilika näyttäisi olevan lämpötilan suhteen nirsompi ja että olisi pitänyt kylmien säiden aikaan ottaa se yöksi sisälle.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on sekalainen seurakunta kaikkea hapsulehtistä. Etualalla hoipertelee porkkanat, joista osa kasvaa vauhdilla, osa kiiruhtaa hitaammin.

Laatikon keskellä on surullisenkuuluisa korianteri. Ne puolikuolleen näköiset rääpäleet on kalliita taimitarhan taimia. Niiden vieressä rehottaa kaupan hyllystä satunnaisgeneraattorilla valittu ruukkuyrtti (ei halpa tosin sekään). En pysty ymmärtämään, jos joku pystyy, kuulen mielelläni teorioita.

Ja laatikon perimmäisessä nurkassa on fenkolit. Jotenkin tillin ja porkkanan risteytyksen näköisiä taimia.

Toisessa isoista viljelylaatikoista on etualalla punajuuri. Osa taimista alkaa olla jo ihan näyttävän kokoisia, paikkaistutukset bongaa kuvasta vain, jos tietää etsiä.

Keskellä laatikkoa on taimikaupan kallis persiljantaimi. Osa lehdistä kellertää, mutta muuten suhteellisen hyvinvoiva. Kovin on vain pieni. Sen vieressä on sitruunamelissa, jolle en ole käyttöä keksinyt ja kasvutahdista päätellen ei tarvitse keksiäkään.

Laatikon perällä on palsternakat, joiden lehdet ovat symppiksen pyöreitä. Kunpa tulisi satoa!

Pienen viljelylaatikon sipulinvarret ovat suloisessa sotkussa ja vaikka pedantti luonteeni siitä kärsii, laiska luonteeni ei vaivaudu naatteja suoristelemaan. Avomaankurkun taimet kasvavat hiljalleen. Itse asiassa niin hiljalleen, että mietin näinköhän sieltä ennättää kurkun kurkkua tulla.

Ranchilla siis kaikki hyvin, kunhan punabasilikan hautajaiset saadaan pidettyä.

Ainoa tilli kylässä

Ranchi on saanut pari päivää nauttia harvinaisesta ilmiöstä, joka osoittautui auringoksi. Onneksi huomenna tilanne korjaantuu taas pariksi päiväksi, ettei tule kasveille auringonpistosta...

Minttu on ruukussaan ihan yhtä säälittävän kokoinen rääpäle kuin aiemminkin. En sitä siitä syytä. Maanantaina töihin polkiessani päälläni oli trikoot, sadehousut, toppi, pitkähihainen paita, verkkatakki, sadetakki ja fleecehanskat. En minäkään kasvaisi, jos olisin kasvi.

Etupihan parsakaalilaatikossa parsakaalit kasvavat vauhdilla. Ne on jo kertaalleen harvennettu ja epäilen, että toinenkin harvennus tarvitaan. Olen aina liian helläkätinen harvennuksessa. En kai tahdo uskoa, että mikään voisi kasvaa ja kun moni sitten kasvaakin, en raski niitä harventaa pois. Sadonkorjuuseen tuskin koskaan päästään.

Tässä on "the only dill in the village". Persiljat siinä kyljessä sentään yrittävät. Muu viherrys taitaa olla taas ja edelleen niitä ihmeen apiloja. Arvata saattaa, sadonkorjuun aika ei vielä ole koittanut.

Punabasilika näyttää heittäneen henkensä suomalaisessa suvisäässä. Tavallinen basilika näyttäisi voivan paremmin, mutta henkseleiden paukutteluun ei silti ole aihetta. Basilikat on niin pieniä, etten raski niitä vielä käyttää. Rosmariinin hengissä pysymisestä olen aidosti iloinen. Se näyttää niin kivalta, etten raski sitä käyttää.

Ruukkuun heitetyt persiljat alkavat näyttää persiljalta ja kaupan ruukkutimjami on ihmeen hyväkuntoinen. Timjamista jo muutaman oksan rohkenin käyttää, sitä vartenhan se alunperin ostettiinkin. Ruukkuun se päätyi vain siksi, että sellainen oli vapaana.

Toisessa isossa viljelylaatikossa on taimena ostetut persilja ja sitruunamelissa (vihreähköt puskat keskellä). Etualan punajuuret ovat kasvaneet mukavasti ja paikkaistutetut siementkin ovat itäneet, joskaan eivät niin, että rohkenisivat näyttäytyä kuvassa. Taka-alan palsternakkaviljelmä näyttää kohtalaiselta.

Pienen viljelylaatikon salottisipuli voi todella hyvin. Avomaankurkku siinä naapurissa voi hyvin, mutta paikkaistutuksesta ei näytä olleen mitään iloa. Yksi kulma ammottaa tyhjyyttään.

Toisessa isossa viljelylaatikossa seurataan korianterien elämää. Oikeassa laidassa keskellä on kaupasta ostettu ruukkukorianteri, jonka heitin laatikkoon huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitkään aiemmat kokeilut eivät rohkaisseet sitä tekemään. Se on kuitenkin vihreä ja tuuhea. Samaa ei voi sanoa keskellä ja vasemmassa laidassa olevista taimitarhasta ostetuista koriantereista, jotka näyttävät tekevän kuolemaa. Etualan porkkanat sentään näyttävät voivan hyvin eikä taka-alan fenkoleillakaan tunnu menevän huonosti (vielä).

Taistelu taimikaupassa

Kylmistä keleistä huolimatta ranchilla voidaan hyvin. Juhannuksena ei varsinaisesti viljelylaatikot miltään runsauden sarvilta näytä, mutta ponnekasta vihertämistä on ja se tässä vaiheessa riittää.

Etupiha on hankalin paikka. Aurinkoa sinne tulee pari kolme tuntia päivässä. Aikoinani haaveilin omasta etupihan pensasmustikkaviljelmästä, mutta järkeäkös sinne on marjoja laittaa, kun marja tarvitsisi aurinkoa kypsyäkseen. Supersöpöläinen (näin nuorena) parsakaali tuntuu kuitenkin viihtyvän ja harvennuksen aika on tullut (huomenna).

Parsakaalin naapuri tilli on suvainnut tehdä ensimmäisen tilliltä näyttävän lehden. Odotukset ovat kovat. Uuden perunan satokausi on jo alkanut ja tillin kulutus sitä myötä selvässä kasvussa.

Etupihan salaattiruukku ei ole ainakaan kasvupyrähdyksen runtelema. Syytän tästä viime aikojen kylmää säätä. Kosteus on salaatille hyvä, mutta myös lämpö on merkittäjä kasvutekijä ja se on nyt puuttunut.

Punajuuri on kyennyt ilmoista huolimatta jatkamaan kasvuaan. Nopeusennätyksiä ei rikota, mutta punajuurelta se jo alkaa näyttää. Lisäistutus itämättömien paikkaamiseksi ei ole vielä ottanut mallia kookkaammista naapureistaan.

Tässä on palsternakka. Lehden muoto on symppis. Myös sato olisi symppis, toivottavasti siihen päästään.

Avomaankurkku on säästä huolimatta jaksanut punnertaa ensimmäisen oikean lehden. Viereen paikkaistutetut lisäsiemenet eivät ole toistaiseksi ennättäneet pintaan asti.

Fenkoli näyttää sekä porkkanalta että tilliltä, mutta on tässä vaiheessa isompi. Alkoi tehdä mieli fenkolisämpylöitä, joita sain viime kesänä joogaleirillä. Saiskohan huomenna tehtyä...

Tuoreet yrtit on kaupassa niin kalliita, että kotona tuli vahvaa painostusta yrttien kasvattamiseen tänä kesänä. Homma oli tyrehtyä siihen, että minä kuljen matkani bussilla tai fillarilla eikä kumpikaan väline tue taimien roudaamista. Autoilija sen sijaan on lähinnä norkannut golfkentillä, joten kuljetus ja taimi ei ole kohdannut ennen kuin viime viikonloppuna. Sen johdosta yhdessä viljelylaatikossa on nyt hyvin pieni persiljan taimi.

Itse siemenestä istuttamani persiljat näyttävät nekin suloisilta jo. Eivät kuitenkaan syöntikuntoisilta.

Basilikaakin piti saada. Kaksi pienenpientä tainta, toinen tavallista ja toinen punabasilikaa. Laatikkotila alkoi olla rajallinen, joten basilikat saivat ruukun ja toisistaan kämppikset.

Korianteria kuluu etenkin kesäisin meillä paljon. Taimikoriantereita ostettiin kaksi, kumpikin säälittävän pieniä. Etualan korianteri on kaupan ruukkuyrtti, joka näyttää viihtyvän vaakatasossa. No, kunhan ei kuki. Ja näillä ilmoilla ei varmasti kukikaan.

Rosmariinin taimi olikin sitten todella iso ja reipas. Hintakin oli kolminkertainen muihin taimiin nähden. Kyllä nyt sopii grillata lammasta!

Ja lammasta odottelee tämäkin surkean kokoinen vihermintun taimi. Kaikki varoittelevat, että minttu levittää juurensa ja sitä myötä itsensä ihan kaikkialle, joten se kannattaa laittaa ruukkuun, jossa leviämismahdollisuudet ovat rajalliset. Omat aiemmat kokemukseni mintun kanssa ovat johtaneet kuolleeseen minttuun, joten en toistaiseksi voi vahvistaa tietoja mintun räjähdysmäisestä leviämisestä.

En ymmärrä miksi tämä sitruunamelissakin piti ostaa, koska missään milloinkaan ei sitä ole käytetty eikä tarvittu, mutta siinä se nyt yhdessä viljelylaatikossa on.

Timjami on kaupan ruukkuyrtti, joka päätyi ruukkuun lähinnä siksi, että yksi ruukku oli vielä vapaana ja ajattelin, ettei sen kasvatuskokeilu varsinaisesti mitään maksa. Useimmiten ruukkuyrtit ovat nahistuneet ja kuolleet ruukkuihinsa samassa tahdissa kuin mitä olisivat jääkaapissakin tehneet, mutta tämä puntti on kummallisen terhakka.

Johonkin juhannusruokaan tämä timjami ostettiin, mutten muista mihin...

Projekti Runaw... eh, Punajuuri

Viikonloppu ja tavallista enemmän aikaa patsastella ranchilla ja työnnellä nokkaansa ja Jollaansa viljelylaatikoihin. Ja vähän kukkaruukkuihinkin, joissa tosin ei kukkia ole ollut vuosiin.

Etupihalla oli iloinen yllätys. Tilli kasvaa hitaan oloisesti, mutta parsakaali siinä vieressä on itänyt vain muutamassa päivässä. Tämä laatikko vaatii erityishuomiota, sillä se sijaitsee sateelta suojassa. Voin sössiä tämän yksinkertaisesti kastelun unohtamalla. Ja siinä lajissa olen hyvä.

Etupihan lehtisalaattikin on itänyt. Pitäisiköhän laittaa samoin tein kolmaskin lehtisalaattiruukku tulille.

Nimittäin tästä takapihan salaattiruukusta on jo ehditty napsia salaatti lautaselle. Taaempana näkyvää persiljaa ei ihan vielä kannata lautaselle lähteä noukkimaan.

Porkkanat ovat järjestäytyneet kauniisti riviin ja ottaneet yhteisen kasvukäskyn. Kolmas porkkanarivi päätyi multaan vasta viikko sitten, joten näille tulee vielä isomman sisaruksen velvollisuudet kesän mittaan.

Porkkanan naapuri fenkoli on sekin alkanut ojennella itseään kohti valoa. Taustalla näkyy yksi rivistä hairahtunut, tai sitten se ei ole fenkoli. Hairahtunut näyttää itse asiassa kovasti tilliltä, mutta tilli se ei voi olla. Istutin tillit istutusnauhassa, eli siemenet olivat tiukasti kapean harsonauhan sisällä. Edes minä en voi olla niin tohelo. Luulisin.

Salottisipulit näyttävät muille kasvamisen mallia. Vieressä olevat avomaankurkut sooloilevat eivätkä ota naapuristaan opikseen. Toki ponnistus kasvattaa sirkkalehtien voimalla ihan oikeat lehdet on iso. Kaipa siinä on pieni lepuutus paikallaan.

Palsternakka aloitti hitaasti eikä jatkokaan tunnu olevan kovin paljon kiihkeämpää. Valoa kohti vaan reippaasti, pikku nakat, kyllä te pystytte siihen. Näyttäisi siltä, että harvennushommia on tulossa, ellei luonto hoida asiaa puolestani.

Punajuuret tunnistaa aina. Ne ovat isompanakin kivan näköisiä. Hämmennystä aiheuttaa se, että itse juurimukula kasvaa kummallisen pinnassa. Missään ei kuitenkaan käsketä multaamaan punajuuria samaan tapaan kuin perunat, joten olkoot tänäkin vuonna pinnassa.

Naapuri kommentoi viime vuonna punajuuriprojektiini liittyen, että ovat kyllä kasvattaneet omalla takapihallaan punajuuria, mutta vain saadakseen lehtiä salaattiinsa. Pitää varmaan kysäistä minkä kokoisina lehdet salaattiin kävisivät, jos muutaman kokeilisi tänä vuonna itsekin syödä.

Etsivä löytää

Kyllä, persilja on lähtenyt kasvuun. Naapuriruukun salaatista on jo pariinkin otteeseen otettu hätävaratäydennystä salaattilautaselle, mutta nämä persiljat eivät ihan vielä ole korjuukunnossa.

Tarkempi kaivelu viljelylaatikoissa paljasti myös palsternakan itäneen!

Naapuririvin punajuurissa on ollut toistaiseksi ihmeen huono itävyys, harkitsen lisäsiementen viljelyä, ellei viikonloppuun mennessä ole uusia versoja ilmaantunut.

Kyllä niitä ituja siis löytyy, kun oikein työntää nenänsä syvälle viljelylaatikkoon ja vähän kaivelee...