Herkkusieni New York

Nyt se on kokeiltu: herkkusieni, joka on täytetty herneillä. Ei paha! Kokeilusuositus kaikille, jotka haluavat yllättää grillaavan, kolesterolinkaipuisen murusensa!

Homma on hyvin yksinkertaista ja voin sanoa, ettei herneitä tarvita ihan tolkutonta määrää. Herneitä ei mene niin paljoa, että niiden maku alkaisi hallita. Ja pekoni nyt pääsee aina oikeutetulle paikalleen.

Herkkusienet newyorkilaisittain

4 hyvin isoa herkkusientä
8 pekonisiivua
4 - 8 palkoa tuoreita herneitä
Koskenlaskijaa

Poista sienien kanta ja sullo sisään herneitä, mutta älä ihan täyteen. Tuppaa sitten Koskenlaskijaa ikään kuin tulpaksi, painele reippaasti peukalolla niin, että paketti on suhteellisen tiivis. Kääri sitten pari pekonisiivua ympärille ja käytä halutessasi hammastikkua koko paketin sulkemiseen. Grillaa kaikilta kanteilta, kunnes pekoni on mukavan rapeaa.

Suoraan sanoen, vaikka diggailenkin pekonia ihan huolella, nämä herneet kyllä keventävät sienisettiä juuri sopivasti. Melkein mieluummin näin kuin vanhalla tavalla, eli pelkällä Koskenlaskijalla ja pekonilla.

Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Makua herkkusieneen

Nyt se löytyi: ohje, jolla herkkusieniin kerrankin saa jotain makua. Ei paljon, mutta sekin vähä kelpaa.

Lisäplussat tälle tulee arkiystävällisyydestä ja vaihtelusta peruslisukkeisiin.

Paahdetut herkkusienet ja fenkoli

1 paketti pieniä herkkusieniä
öljyä
1 iso fenkoli
1 chili
hiukan tuoretta inkivääriä

Pese herkkusienet. Iso apu tässä on salaattilinko. Jos tykkäät sienistä, mutta et niiden puhtaaksi rapsuttelusta pullasudilla, investoi salaattilinkoon. Pilko chili ja raasta inkivääri. Siivuta fenkoli niin ohueksi kuin ikinä pystyt.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja nakkaa joukkoon sienet. Pyörittele hetki, että saavat väriä. Lisää fenkolisiivut pannulle. Paista miedolla lämmöllä ja sekoittele. Jos saat fenkoleita alimmaiseksi, aina paras. Lisää joukkoon chilit ja inkivääriraaste. Lisää myös hiukan suolaa.

Kun fenkoli on pehmeää, on valmista. Mitä ohuemmat siivut sait, sitä nopeammin valmistuu.

Kaalistakin voi olla lisukkeeksi

Ikääntymisen huomaa muutamista jutuista, jotka tulee ikään kuin hiipien ja jonain aamuna vain havahtuu, että mitään ei enää ole tehtävissä. Vähän kuin yhdessä yössä olisi tullut kymmenen vuotta lisää.

Yksi merkki on se, että liikunnan jälkeen ihan oikeasti venyttelee. Ja venyttelee välillä vaikkei olisi liikkunutkaan. Parikymppisenä tiesi, että sitä pitäisi tehdä, mutta tarvetta ei ollut. Jos olet nyt parikymppinen, ymmärrät sanani noin 20 vuoden kuluttua.

Toinen merkki on se, että kaali muuttuu äkisti ihan relevantiksi osaksi ruokalistaa. En muista kuulleeni yhdenkään parikymppisen huokaisseen, miten ihana ja kiinnostava joku kaaliresepti on.

Mutta tämä on kuitenkin hyvin kiinnostava ja jäi kertakokeilusta osaksi säännöllistä lisukevalikoimaa.

Kaali-fenkolipaistos

puolikas savoijinkaali

1 - 2 fenkolia

2 - 2,5 dl kermaa

1 tl suolaa

hiukan cayennepippuria

Suikaloi kaali ja fenkoli. Savoijinkaali on melko voimakkaan makuinen, joten fenkolia uskaltaa laittaa vähän reilumminkin, myös sellainen, joka ei varauksetta fenkolia fanita.

Laita isoon kattilaan suikaloidut kaali ja fenkoli, kerma ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua hiljalleen kannen alla välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Haudutusaika riippuu sekä kerman määrästä että suikaleiden paksuudesta. Mitä ohuempi suikale, sitä vähemmän kermaa. Kun kerma on imeytynyt kaaliin ja kaali ja fenkoli ovat pehmenneet, paistos on valmis lautaselle.

Otahan muuten iisisti sitten cayennepippurin kanssa. Voi tuntua siltä, että kaali imee suolaa kuin sieni, mutta cayenne erottuu paistoksesta kirkkaasti ja kauas pienissäkin määrin.

Toinen havainto iän karttumisesta on se, että lapsen kun vie Hoploppiin, se nukkuu yön ja on seuraavana päivänä täynnä energiaa. Vie keski-ikäinen kevään ekalle lenkille ja se nukkuu kaksi päivää liikuttamatta evääkään.

Don't hassel the peruna

Kyllä ei mieltä pahoiteta, kun perunaa on ruokana. Siitä tietää ikääntyvänsä. Oman ikäkauteni jengi on kasvanut perunalla niin, että pari vuosikymmentä meni pelkällä riisillä ja makaronilla ihan vaan siitä ilosta, ettei tarvinnut enää perunaa.

Vaan sitten tulee se ikä, jossa alkaa taas peruna kiinnostaa eikä makaroni enää maistu. Se on sopiva ikä kokeilla muutakin kuin keitettyä perunaa.

Hasselbackan perunat

2 kiinteää perunaa per syöjä
suolaa
valkopippuria
korppujauhoja
ruokaöljyä
parmesaania raasteena

Kuori perunat ja etsi uunivuoka, johon ne kaikki mahtuvat rinnakkain. Tiskaamisen näkökulmasta vuoan vuoraaminen leivinpaperilla ei ole ollenkaan huono idea.

Tee perunoihin tasaisin välimatkoin viiltoja niin, että mikään viilto ei mene pohjaan saakka. Mitä tiheämpään ja syvempään uskallat viillot tehdä, sitä paremmin peruna kypsyy. Mutta mitä syvemmät viillot teet ja etenkin, jos teet viillot kahteen suuntaan, sitä suurempi on vaara, että perunat leviävät uunissa ja tuloksena on uppopaistettua muusia.

Laita viillellyt perunat uunivuokaan ja valele ne ruokaöljyllä. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja hiero pintaan hiukan korppujauhoja. Paista noin 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Paiston aikana kannattaa perunoiden pintaan valella hiukan lisää öljyä pari kolme kertaa. Parmesaaniraaste lisätään perunoiden päälle noin 7 minuuttia ennen, kuin perunat ovat valmiita.

Niin, ohje sanoo jotta kiinteä pertsu. Kiinteää kokeiltuani ottaisin kyllä seuraavaksi kokeiluun jonkun jauhoisemman. Jauhoisempi varmasti vaatii sen, että perunat on ladottu tiiviisti rinta rinnan vuokaan, etteivät ne romahda ja luhistu kesken paiston.

Papuriisistä vaihtelua perusriisiin

Jos kyllästyttää iänikuinen broileri, kyllästyttää myös iänikuinen riisi. Siispä vaihtelua kiitos, ja mieluiten helposti.

Tässä yksi hyvä vaihtoehto, etenkin kun vähän tuunaa.

Papuriisi

riisiä puolet vähemmän kuin yleensä laittaisit
1 tlk kidneypapupja
2 rkl timjamia
1 sipuli
1 dl kermaa tai 1 tlk kookosmaitoa
kuumaa vettä
4 tl suolaa
2 tl maustepippurijauhetta

Silppua sipuli hienoksi. Laita kattilaan reilusti voita ja paista sipulisilppua voissa sen aikaa, että silppu hiukan pehmenee. Lisää sitten kidneypavut, joista on enin neste valutettu pois. Huuhdella ei tarvitse. Lisää myös timjami, kerma/kookosmaito, kuumaa vettä ja maustepippuri. Sekoittele ja anna kiehua hiljalleen.

Tarkkaile, ettei neste lopu kesken, lisää kermaa/kookosmaitoa ja vettä tarpeen tullen. Keittele, kunnes riisi on kypsää ja nesteet imeytyneet niin, ettei lautaselle tule riisivelliä.

Suolan kanssa kannattaa olla suhteellisen avokätinen, joskin suolaa ehtii hyvin lisätä vielä lautasellakin. Kiehumaan voi laittaa mukaan myös chilin, joka kyllä kannattaa sitten noukkia pois ennen tarjoilua.

Sipulista hilloa

Tai siis hilloketta. En ole suuri sipulin ystävä, mutta voihan tuota nyt toisinaan johonkin kokeilla. Hilloke vaikutti riittävän vaarattomalta ja löytyi grilliraamatun siitä naudanpihvin kupeesta.

Sitä suositeltiin grillatun pihvin seuraksi, joten tuumasta toimeen.

Punasipulihilloke

2 punasipulia
1 rkl fariinisokeria
oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
mustapippuria
suolaa

Siivuta punasipulit ohuiksi siivuiksi ja paista niitä melko kovalla lämmöllä oliiviöljyssä noin 5 minuuttia. Lisää hieman suolaa ja mustapippuria ja anna muhia matalalla lämmöllä vielä noin 20 minuuttia. Lisää sitten balsamico ja fariinisokeri, sekoita kunnes seos on tahmeaa.

Hilloke on mukavan pirteä seuralainen pihville, sellaisenaan se ei ainoaksi lisukkeeksi istu. Keitä siis perunat seuraksi edelleen.

Oodi paahtuneelle paprikalle

Paahdettu paprika on ihana asia. Taidokas ystäväni saa sen tehtyä tavallisella uunillakin, mutta näin kesäaikaan grilli hoitaa homman ihan hetkessä meille tumpelommille. Paahdetun paprikan rinnalle kun grillaa vähän muutakin, on lopputuloksena tämän kesän ehdoton hittiherkku rivariranchilla.

Paprika-maissirelissi

1 - 2 punaista paprikaa
2 maissintähkää
reilu kasa tuoretta basilikaa
balsamicoa
oliiviöljyä
karkeaa ruokasuolaa

Grillaa paprikan kuoret mustiksi ja maisseihin väri. Kun paprika on mustaa, kääri se kelmuun ja anna olla muutama minuutti. Se auttaa saamaan kuoren irti vaivatta.

Leikkaa maissintähkistä maissit irti ja silppua basilika karkeaksi silpuksi. Poista paprikasta mustunut kuori ja leikkaa paprika paloiksi. Sekoita kaikki keskenään, lisää hiukan karkeaa ruokasuolaa, ripottele pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja saman verran balsamicoa.

Tämä on mahtava makuelämys minkä tahansa grillisapuskan seuraksi ja tästä määrästä tulee sen verran, että muuta lisuketta ei välttämättä edes tarvitse. Jos grillaat lihaa, grillaa kuitenkin maissi ja paprika ensin. Relissin värkkääminen on helppoa, mutta värkkääminen vie hetken.

Anteeksi, ohjeidentekijät

Aina minä päädyn kuikuilemaan erilaisia ruokaohjeita ja reseptejä ja sitten päädyn tekemään jotain ihan muuta, kuin mitä ohjeessa on. Tai ainakin aika usein siinä niin käy.

Tällä kertaa silmiin pisti yksinkertaisen salaatin ohje: pinaattia, fetaa ja herneitä. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Aika vaikeaa. Kaupasta ei löytynyt pikkupinaattia ja jossain sanottiin, että oikea pinaatti pitäisi kiehauttaa. Googlen avulla löysin kuitenkin jonkun, jonka mielestä alle kymmensenttisiä pinaatinlehtiä ei tarvitsisi kiehauttaa, ja koska se tuki omaa laiskuuttani, otin sen ohjenuoraksi.

Pelkkä pinaatti, feta ja herne vain vaikutti vähän laihalta, kun tarkoitus oli saada kahdelle aikuiselle kevyt illallinen. Siispä tuunaamaan.

Pinaatti-fetasalaatti

reilu nippu pinaattia
100 g fetaa
pari kourallista tuoreita herneitä
muutama kirsikkatomaatti
muutama salaatinlehti
oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa

Pilko, pieni ja sekoita keskenään. Suosittelen äärettömän lämpimästi maustamaan pippurilla ja sormisuolalla. Ilman niitä tämä jäi jotenkin vaisuksi. Pikku ripaus molempia nosti mukavasti makuja esiin.

Perunat voi myös grillata

Tässä huushollissa perunat tuppaa herkästi jäämään vähän raaoiksi, joten itse suosittelen perunoiden keittämistä ensin.

Rosmariiniperunat

uusia perunoita keitettynä
tuoretta rosmariinia
sormisuolaa
ruokaöljyä

Puolita keitetyt perunat, paitsi jos ne ovat pieniä, sormenpään kokoisia, jolloin ne toimivat mukavasti sellaisenaan. Sekoita tuoretta rosmariinia ruokaöljyn kanssa maustemuumissa. Valele perunat rosmariiniöljyssä. Laita grilliparilalle öljyä ja tuoreen rosmariinin oksa ja pariloi perunoihin kaunis väri. Mausta vielä sormisuolalla pariloinnin jälkeen.

Toimii hienosti myös timjamin kanssa!

Savusta peruna

Se kannattaa.

Savustettu peruna on ihana. Ainoa hankaluus on savustuksen aiheuttama kuivahko kuori, mutta tämän makuelämyksen vuoksi... ihan sama.

Ihan pienillä, peukalonpään kokoisilla perunoilla voisi kokeilla savustaa ne suorilta tai hyvin nopeasti esikeitettynä. Takeet voin toistaiseksi antaa vain kokonaan keitettyjen perunoiden savustamiselle.

Kätsä emäntä savustaa kalan ja perunat samalla kertaa, tulee koko sapuska yhtä matkaa.

Korostinko jo, että tämä on äärettömän vahvan suosituksen ja vähintään lehmän kokoisen peukun keittiökokeilu?

Mangoa pääruuaksi

Tai pääruuan seuralaiseksi. Grillioppaan karibialainen kylki oli saanut seurakseen mojo-kastikkeen, joka kiinnosti lähinnä mahdollisuutena tuhota villiintymään päin olevaa korianteria.

Kokeilu oli kiinnostava ja tehdään toistekin, joskin pienillä säädöillä. Jos kokeilet, vähennä etikan ja etenkin öljyn määrää! Maku on myös sen verran voimakas, että tätä tehdään korkeintaan pari kertaa kesässä.

Mangomojokastike

1 kypsä mango
1,2 dl oliiviöljyä
4 rkl valkoviinietikkaa
4 rkl sitruunamehua
reilusti tuoretta korianteria
1 chili
sormisuolaa
mustapippuria

Kuutioi kypsä mango pieniksi kuutioiksi. Kätevimmin se käy melko pienellä veitsellä. Leikkaa ensin mangon liha irti keskustan siemenestä. Viillä sitten hedelmälihaan pitkiä viiltoja kuoreen asti, mutta ei kuoren läpi. Tee sitten samanlaiset viillot vastakkaiseen suuntaan. Liu'uta sen jälkeen veitsi varovaisesti hieman kuorta vasten painaen niin, että hedelmäliha irtoaa kuutioina.

Pilko chili ja sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sormisuolalla ja mustapippurilla.

En ymmärrä miten tässä ohjeessa on näin hirveä määrä oliiviöljyä. Missään tapauksessa en sitä noin paljoa laita, nyt heittelin sitä suhteellisen reippaalla kädellä, mutta enintään puoli desiä. Etikkaa laitoin osapuilleen ohjeen verran ja se oli liikaa. Suolaa voi tähän laittaa melko huolettomasti, makea mango puskee silti läpi.

Tämä on makuna sen verran kummallinen, etten suosittele tätä ainoaksi lisukkeeksi. Parhaiten tuntuu istuvan grillatun kanan kanssa, miksei muunkin grillatun lihan, etenkin jos teet Karibian alueen keittiökokeiluja.

Joo, mut mitä sen kanssa vol2

Grillisesonki tarkoittaa sitä, että ruuan rinnalle tehtävän lisukkeen problematiikka muuttaa luonnettaan. Se, mikä talvella oli vielä ihan ok, ei nyt oikein tahdo istua muuhun pöperöön ja kun kerran grilli on kuumana, tuntuu energian haaskaukselta lämmitellä hellaa. Kesällä ei kiinnosta uunia lämmittää ollenkaan, lämmintä on huushollissa muutenkin.

Tai no. Tänä vuonna ehkä ei.

Pätevä lisukelöytö on maissi.

Grilliraamatussa tätä sanotaan relissiksi, mutta minusta tämän ero tavalliseen salaattiin on kovin marginaalinen. Relissi tuo mieleeni reliikin ja se taas ei kuulosta ollenkaan hyvältä ajatukselta ruokapöydässä.

Maissisalaatti

1 paketti esikeitettyjä maissintähkiä (2 tähkää)
4 keskikokoista tuoretta tomaattia
1 puntti tuoretta korianteria
1 - 2 chiliä
suolaa
mustapippuria
juustokuminaa
sitruunamehua

Grillaa maissintähkiin grillissä hyvä väri ja maku. Anna jäähtyä hetken. Poista tomaateista puinen kantaosa ja siemenet ja kuutioi loput tomaatista pieniksi kuutioiksi. Pilko chili pieniksi paloiksi. Silppua korianteri karkeaksi silpuksi. Leikkaa veitsellä maisseista siemenet irti, murenna siemenet irti toisistaan. Sekoita kaikki keskenään, mausta ripauksella suolaa, mustapippurilla, juustokuminalla ja sitruunamehulla.

Tämä säilyy kohtalaisesti jääkaapissa seuraavaan päivään, mutta on valmistuspäivänä parhaimmillaan.

Kokeiluja fenkolilla, kyllähän sen on johonkin passattava

Herraties mistä syntynyt puolipakonomainen tarve selvittää missä ja mihin fenkoli sopii jatkuu. Suoraan muumitarinasta repäistyn näköinen, hassun makuinen kasvis. Jossain sen bravuuri on.

Ja mielestäni se on tässä (jos joogaleirin fenkolisämpylöitä ei lasketa).

Tällä kertaa se päätyi grilliin. Tai paremmin sanottuna, parilalle pallogrillin päälle, koska fenkolin siivut tipahtaisivat hetkessä ritilän läpi hiilille. Ja sitähän me emme halua. Hiilet syömme nuotioon pudonneina makkaroina sekä tabletteina yläasteen terveydenhoitajan toimesta.

Grillatut fenkolit

tuoreita fenkoleita
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
timjamia
persiljaa

Tarvitset fenkoleita yhtä monta kuin on syöjiä. Halkaise fenkolit melko ohuiksi viipaleiksi. Keitä siivuja suolalla maustetussa vedessä noin 5 min. Valuta keittämisen jälkeen ja sivele siivut öljyllä.

Sekoita keskenään hiukan oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa, mustapippuria, persiljaa ja timjamia.

Paahda parilalla siivuja niin, että ne saavat kauniin värin. Tähän menee viitisen minuuttia. Nosta sen jälkeen fenkolit pois parilalta. Sekoita timjamimarinadi siivujen kanssa ja anna maustua folion alla, kunnes muu ruoka on valmista.

Minusta kokonaisen grillin lämmittäminen näitä varten on hätävarjelun liioittelua. Kuten totesin, ohuet fenkolinsiivut, etenkin öljyttynä, lipsahtavat enemmän kuin helposti grillin ritilän väärälle puolelle, joten parila on tarpeen. Ja parilalla saa aivan yhtä hyvää tulosta aikaiseksi hellankin päällä.

Ja kas, homma helpottui huomattavasti, kun säästyy grillin virittämisen vaiva. Lisäksi tämän ruokalajin sesonkiaika pitenee, kun ei tarvitse kytätä sääennusteita.

Fenkolin anismainen maku tasapainottuu mukavasti sitruunan ja timjamin kanssa. Maku ei kokonaan häviä, mutta makuyhdistelmä on tasapainoinen eikä vahvasti anispainotteinen, kuten fenkolin kanssa helposti muuten. Ihan ainokaisena lisukkeena en tätä siitä huolimatta tekisi, mutta keittäisin muutaman uuden perunan vähemmän ja laittaisin seuraksi myös näitä.

Kokeilun yhteydessä sekin observaatio tehtiin, että grillatun lihan kanssa tämä ei ole parhaimmillaan. Kokeile mieluummin savustetun tai paistetun kalan kanssa.

Hipstereiden kotkotuksia

Varmaan se kuumin huuma on jo reilusti ohi, kun kerran minäkin tulin tätä kokeilleeksi, mutta viime aikoina hipsterit ovat keuhkonneet kvinoasta. Ei sitten niin harmainta haisua mistä on kyse, mutta noitainlehden kuvassa kvinoapihvit näyttivät hyvältä. Lisäksi ohjeessa oli sekä parmesaania että aurinkokuivattua tomaattia. Siis kaksi hyvää syytä ryhtyä hommiin.

Kvinoapihvit

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa
sipuli
aurinkokuivattua tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta (myös mozzarellaraaste käy)
1 kananmuna
kuivattua rosmariinia
cayennepippuria

Huuhtele kvinoa. Noitainlehden mukaan huuhtelu tehdään kylmässä vedessä, purkin kyljessä puhutaan kuumasta. Huuhtele millä haluat. Keitä huuhdeltua kvinoaa suolalla maustetussa vedessä, kunnes vesi on haihtunut/imeytynyt. Kuullota paistinpannussa silputtu sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Kumoa sekä keitetty kvinoa että sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit kulhoon. Lisää joukkoon juustoraaste, kananmuna ja mausteet ja jauha tasaiseksi. Noitainlehti kehottaa käyttämään monitoimikonetta. Omassa keittiössäni sellaista ei ole, joten sauvasekoitin sai hommia. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla 1 - 2 min molemmin puolin. Tarjoa lämpimänä.

Minusta parmesaania ei juuri koskaan voi olla liikaa, joten omiini saattoi lipsahtaa tuplaparmesaanit. Massasta tuli varsin tahmeaa, joten lakkaa juhlakynnet vasta kokkaamisen jälkeen. Kvinoa osoittautui hyvin pieneksi, melko pyöreäksi tavaraksi, vähän kuskuksen tyyppiseksi, johon myös sen hyllykaveri kaupassa vihjaili (kuskus). En tiedä sinun siivilöistäsi, mutta omat isot siiviläni päästävät kvinoat läpi mennen tullen, joten jouduin huuhtelemaan omat kvinoani pienessä teesiivilässä useammassa osassa. Kvinoa ei sitten juurikaan turpoa, joten se solahtaa siivilän läpi myös keitettynä. Huuhdeltu ja myös keitetty kvinoa tarttuu pintaan kuin pintaan, joten onnea matkaan vaan.

Mutta hyviä nämä kvinoapihvit olivat ja jäävät sellaisenaan keittiön varma nakki -kansioon. Tällä erää seurana meni salaatti, mutta miksei tätä voisi tehdä lisäkkeeksikin, mieluummin ehkä pihville kuin kalalle, koska aurinkokuivattu tomaatti. Pihvin kylkiäisenä tööttäisin tälle kastikkeen, nirsompi kaipaisi sitä muulloinkin.

Alkuperäinen ohje sanoi "3 aurinkokuivattua, öljyyn säilöttyä tomaattia". Myydäänkö niitä kokonaisinakin? Mikään ei muuten selitä näin säästeliästä aurinkokuivatun tomaatin käyttöä. Tästä voitte päätellä, että omiin pihveihini saattoi päätyä triplatomaatit. Hups.

Muodollisuus ja perinne

Kumpikaan ei kuulu siihen asuntoon, jossa minä asun.

Meistä ei kumpikaan ole mitään erityisen kovatuloista sakkia ja kumpainenkin ponnistaa säälittävän kokoiselta pikkupaikkakunnalta, jossa varakkaimmat hankki väritelevision ja me muut, tavalliset kansalaiset käytiin soittamassa puhelut kerrostalon seinän viereen laitetusta puhelinkioskista. Minun entinen kotikuntani juhlii sitä, että kokonsa puolesta se juuri ja juuri välttää pakkoliitoksen naapurikaupunkiin. Toisen kotikunta on useimmiten mediassa yhtenä esimerkkinä kriisikunnista, joilla ei muuta vaihtoehtoa ole kuin toiseen kuntaan liittyä, mutta yksikään kunta ei sitä huoli.

Työväen juhliessa isolla kirkolla meillä savustettiin kirjolohta, valmistettiin skoonenperunoita ja korvattiin nakkien puute shampanjalla. Ruokapöytäkeskusteluista kiivain käytiin pääomatuloista, niiden verotuksesta ja pääomatuloveroista tehtävistä vähennyksistä sekä siitä, miten vähennyksiä on mahdollista jaksottaa ja millainen jaksottaminen on järkevää.

Hetken tunsin itseni yllättävän yläluokkaiseksi kotini lämmössä. Sitten tein havaintoja lähiympäristössä ja päädyin kumpparit jalassa ja roskikset kourassa pihalle.

Skoonenperunat

4 perunaa
1 - 2 sipulia
purkki kermaa
nokare voita

Kuori perunat ja pilko ne noin sentti kertaa sentti -paloiksi. Pilko sipulit karkeaksi pilkkeeksi. Ruskista perunoita pannulla voissa hetki. Kun perunoissa alkaa olla vaaleanruskeaa paistopintaa, lisää sipulipilke ja kääntele hetki. Lisää sitten kerma joukkoon ja anna hautua kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tähän sopii myös kuivatut yrtit maustekaapista, kokeile vaikkapa kuivatulla persiljalla tai salvialla.

Joo, mut mitä sen kanssa

Harvassa on ne hetket, jolloin ei keksi mitä illalliseksi tekisi. Vaihtoehtojakaan ei varsinaisesti ole loputtomasti: nautaa, kanaa, sikaa, kalaa. Mutta mitä sen kanssa? Se on ikuinen ongelma.

Vaikka parsaa ja perunaa.

Lämmin parsa-perunasalaatti

uusia perunoita
nippu tuoreita vihreitä tankoparsoja
sitruunamehua
suolaa
voita
vettä

Keitä uudet perunat suolavedessä lähes kypsiksi. Tee samoin tankoparsoille. Ennen keittämistä kannattaa parsasta ottaa kaksin käsin tukeva ote molemmista päistä ja taivuttaa niin, että parsa katkeaa. Näin saa kätevästi puumaisen osan parsasta pois. Parsat kannattaa myös kuoria kuorimaveitsellä ennen keittämistä.

Anna perunoiden ja parsojen jäähtyä. Pilko perunat ja parsat pienemmiksi paloiksi ja paista noin viiden minuutin ajan voissa pannulla. Loppuvaiheessa voit pirskotella mukaan hiukan sitruunamehua.

Tämä istuu melkein minkä vain kylkeen, joskaan pataruokien rinnalle en laittaisi. Perunoinakin voi käyttää vaikka eiliseltä jääneitä. Pilkkomiseen asti voi tehdä vaikka edellisenä päivänä etukäteen. Ja kun uusia perunoita ei vielä ole (olen jäärä, minulle on olemassa vain kotimaista perunaa), keitin tähän tyynen rauhallisesti vanhoja perunoita. Koska tätä oli talven jäljeltä niin kova ikävä, että se ajoi pikkunyanssien kuten uusien perunoiden ohi.