Huuli rullalle

Sian kylki sopii muuhunkin kuin pekoniksi. Koska välttelin tenttikirjan avaamista, mikä on aina viisas veto, ryhdyin riskillä kyllästettyyn siankylkiprojektiin.

Ohjetta katsellessa idea tuntui tosi hyvälle, mutta kun paistinpannulle oli ehtinyt seesamiöljy, omena ja maapähkinävoi, alkoi tuntua tosi vahvasti pizzataksi-illalle. Kyllä ei tuntunut ollenkaan lupaavalta!

Olin kuitenkin väärässä. Maapähkinävoin maussa on jotain, joka ei saa varauksetonta hyväksyntääni, joten kun sen kanssa ottaa tässä iisisti, homma toimii kuin... jaa no. Metrinen halko.

Siankylkirulla

noin kilo siankylkeä, ilman luita
1 rkl suolaa
2 tl korianterinsiemeniä
1 tl kuminansiemeniä
1 tl mustapippuria
0,5 tl chiliä

Täyte
1 omena
2 salottisipulia
1 rkl seesamiöljyä
ruokaöljyä
2 rkl muscovadosokeria
2 - 3 rkl maapähkinävoita
1 rkl soijakastiketta
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

Ihan ensimmäisenä suosittelen tekemään kaiken etsimisen ja pilkkomisen, koska kädet ravassa on kurja havaita, että nyt muuten tarttis sitä sun tätä eikä ole mitään aavistusta minkä kaapin pohjalla mikäkin lymyää. Siispä.

Kuori ja pilko omena suht pieniksi kuutioiksi. Hienonna salottisipuli ja tee sama tuoreelle korianterille. Laita suola, korianterinsiemenet, kuminat, mustapippuri ja chili mortteliin. Etsi jostain narua, jolla voit sitoa kyljen rullalle, ja leikkaa valmiiksi narusta pätkiä sitomiseen. Etsi uunivuoka ja paistinpannu. Sitten hommiin.

Jauha morttelissa mausteet hienoksi ja hiero mausteseos siankyljen pintaan molemmin puolin. Kuumenna öljyt paistinpannussa ja kuullota sipuli. Lisää omenanpalat ja muscovadosokeri ja kääntele hetki, ota samalla virrat pois levyltä. Lisää maapähkinävoi, soija ja hiukan suolaa. Lisää vielä hienonnettu korianteri ja sekoittele.

Käännä kylki niin, että rasvapuoli jää alapuolelle. Levitä omenaseos lihan päälle, kääri kylki rullalle ja sido kiinni. Nosta kylki uunivuokaan ja paista 225 asteessa 20 minuuttia. Kyljen pintaan pitäisi tulla kaunis väri.

Laske uunin lämpö sitten 125 asteeseen, kaada vuokaan hieman vettä ja anna lihan kypsyä 4 - 5 tuntia. Voit välillä valella vuokaan kertyvällä nesteellä lihaa.

Kääri lopuksi kypsä rulla folioon vetäytymään. Voit vetäytymisen aikana tehdä paistoliemestä kastikkeen.

Kastikemaistereille vinkiksi, että soosia varten kannattaa varata kermaa. Myös on hyvä varautua ensin vähän kahmomaan ylimääräisiä rasvoja pois, koska paistonesteestä merkittävän osan muodostaa kirkas, siasta sulanut rasva.

Tämän kokonaisuuden maku on tällaisenaan melko vieno. Sen paremmin omena, soija kuin maapähkinävoikaan ei erottunut muita voimakkaampana ja omenan läsnäolo muistui mieleen vasta aterian loppupuolella. Maku oli harvinaisen tasapainoinen eikä mikään noussut selkeään johtorooliin.

Kylki on lihana nirsolle syöjälle siinä mielessä hankala, että rasvaa ja lihaa on vähän sikin sokin, joka aiheuttaa lisätöitä lautaselle niille, jotka ei läskiä halua suuhunsa.

Tätä voisi harkita tekevänsä modifioituna porsaan ulkofileestä. Ehdottomana edellytyksenä on silloin se, että jostain saa ulkofileen, jossa on koko paksu rasvahattu jäljellä. Kaupan versioissa rasvahattu on  pääsääntöisesti leikattu pois ja jäljelle jätetty vain ohut, hyödytön kalvo-osa. Jos oikeanlaisen ulkofileen löytäisi, voisi sen leikata auki niin, että omenaseoksen saisi sisään, sitoa narulla kiinni ja paistaa sitten rasvahattu päällimmäisenä.

Miksi, oi miksi, täällä pääkaupunkiseudun periferiassa ei ole kauppahallia!

Makumuisto nuoruudesta

Ropsaukset. Niitä äitini aina toisinaan teki ja niitä syötiin niin, että oli kitalaet verillä ja paha olo. Ja sittenkin vielä pari lisää...

Kasvoin yksinkertaisen keittiön parissa. Ruoka oli pääsääntöisesti paitsi edullista, myös vikkelästi tehty. Äiti kävi töissä, kaksi lasta vinkumassa helmoissa joko on valmista ja kun valmista oli, se ei kelvannut. Anteeksi, äiti...

Kovin usein ei leivottu eikä älyttömän usein ollut varsinaisesti mitään jälkkäreitä, mutta toisinaan tehtiin ylimääräisiä herkkuja ja nekin luonteeltaan yhtä yksinkertaisia tehdä kuin varsinainen ruokakin.

Yksinkertaisuus, helppous ja nopeus mielessäni minäkin lähdin pitkästä aikaa näitä tekemään, mutta yhtä en ollut ajatellut ihan loppuun asti. Olin kaupasta ostanut pikkiriikkisiä konvehti- ja karkkivuokia. Luulin niiden olevan mukavan pieniä ja näppäriä. Eivät ole. Ovat helvetillisen pieniä ja hankalia. Niihin meni suunnilleen kuusi riisimuroa per vuoka.

Ole fiksu. Käytä tavallisia muffinssivuokia.

Samalla oli hyvä tilaisuus tehdä samanhenkinen uusi tuttavuus, johon sain vielä tuhottua hieman maapähkinävoitakin.

Kookosrasvan tykkään sulattaa vanhanaikaisesti kattilassa. Käytän kookosrasvaa todella harvoin enkä oikein tunne sitä, joten kattilassa se pysyy paremmin kontrollissani. Kookosrasva sulaa todella helposti, riittää kun laittaa levyn kolmoselle.

Suklaaropsaukset

100 g kookosrasvaa
0,5 pkt tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl riisimuroja

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosrasva ja lisää se joukkoon. Sekoita ja lusikoi annosvuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Maapähkinävoiropsaukset

150 g kookosrasvaa
1 dl maapähkinävoita
0,75 dl siirappia
5 dl riisimuroja

Sulata kookosrasva yhdessä maapähkinävoin ja siirapin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin ruokosokerisiirapista, itse suhtaudun nihkeästi kaikkeen sellaiseen, mitä ei yleensä keittiössämme tarvita, sillä ne tuppaavat jäämään kaappiin ja vanhenevat sinne. Sekoita sula massa riisimurojen kanssa ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi annosvuokiin ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kummatkin näistä voi tehdä myös leivinpellille leivinpaperin päälle ja leikata sitten jähmettyneenä siisteihin paloihin. Ihan liian helppoa minulle. Siksi tein yli 200 kappaletta minikokoisia suupaloja hinteliin ja kiikkeriin paperivuokiin, joiden täyttöön teelusikka oli liian iso ja joiden käsittelyyn sorminäppäryyteni ei riittänyt ollenkaan, joten vuuat lentelivät sinne tänne, yleensä taikinakulhoon.

Lättähattu

Päätin ryhtyä pikkuleipähommiin. Mitä enemmän suklaata, sitä parempi. Viikko sitten kokeillut muffinssit jäivät jotenkin kuivaamaan suuta, nyt piti saada jotain muuta.

Ja tässä lopputulos, sekä se versio, mikä oli tavoite, että se, mikä rivarihelvetin uunista ulos tuli:

Syytän tästä syyskuussa 2009 vanhaksi mennyttä leivinjauhetta.

Mutta oli siinä ohjeessakin jotain kummallista. Paljon suklaata, paljon voita, kananmunaa ja vain vähän jauhoja. Kuitenkin taikinasta olisi pitänyt pystyä muotoilemaan palloja leivinpaperille. Käsin. Sanomattakin on selvää, että teelusikalla lätkimällä tulee eri näköistä.


Maapähkinäpikkuleivät

125 g voita
120 g tummaa suklaata
3,5 dl sokeria
3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
120 g maitosuklaata rouhittuna
150 g sokeritonta maapähkinävoita
1 dl tomusokeria

Sulata tumma suklaa ja voi ja anna seoksen jäähtyä. Lisää joukkoon kananmunat ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Lisää jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Lisää lopuksi suklaarouhe.

Ota taikinasta teelusikalla paloja ja pyörittele palat palloiksi leivinpaperille väljästi. Paista 175 asteessa 12 - 15 minuuttia.

Pikkuleipien jäähtyessä sekoita maapähkinävoi ja tomusokeri tasaiseksi massaksi. Levitä joka toisen pikkuleivän sileälle puolelle maapähkinävoita ja paina toinen pikkuleipä vastapuoleksi.