Salaisia paheita

On niitä muitakin kuin suklaa. Ehkä vaikea uskoa, mutta näin se on.

Yksi niistä on tomaatin, puhvelimozzarellan ja balsamicon liitto. Joskus tuli syötyä enemmänkin iltapalaksi, se oli aikaa ennen näitä karppauskotkotuksia sun muita. En tiedä mistä se mieliteko tuli, mutta kaupan bonukset tulivat pitkään lähinnä tuoremehusta, tomaatista, mozzarellapalloista, balsamicosta ja tuoreesta basilikasta. Mahtoi olla kauppiaan menekkiraportit erikoiset.

Tähän ei mitään ohjeita ole. Osta mozzarellaa, tomaatteja, balsamicoa ja mielellään vielä tuoretta basilikaakin, ellei hinta hirvitä. Jos hirvittää, hyvin uppoaa ilmankin. Kaikki muut viipaleiksi paitsi balsamico, jota ripsitään päälle sen mukaan mitä mieli tekee ja lopulta komeus haarukoidaan suuhun.

Loppuillan voi taputella itseään olalle kasvisten syönnistä ja hiilareiden välttelystä. Etenkin jos on sitä lajia, että moisista teoista tykkää itseään olalle taputella.

Mutta mitä tehdä parsakaalille

Viikko esikasvatusta halvassa minikasvihuoneessa takana ja parsakaalin hintelät taimet pyrkivät jo purkista ulos. Ovat kuitenkin niin hinteliä, ettei niitä ulos voisi oikein ottaa. Ja mihin ne edes laittaisi. Pilaanko mahdollisuuden satoon, jos katto tuleekin vastaan? Vai pilaanko mahdollisuuden satoon, jos otan ne minikasvihuoneesta ulos huoneilmaan liian aikaisin.

Myös pillisipulit ovat nousseet pintaan. Kovin näyttävät samanlaisilta kuin salottisipulitkin tässä kasvunsa vaiheessa.

Juuriselleri, chili ja keräsalaatti ottavat lähdön huomattavasti rauhallisemmin ja pysyttelevät toistaiseksi katseilta piiloutuneina. En ihan valtavasti ylläty, jos juuriselleri ja chili tähän myös jäävät, mutta keräsalaatin kyllä odottaisin itävän ennemmin tai myöhemmin.

Sesonki alkaa, onko jotain opittu

Ei ole. Ainakaan paljon.

Käsitys siitä, että jotain voisi tänäkin kesänä viljellä tuli tänä(kin) vuonna vähän yllättäen kesken kouluhommien tekemisen. Ranchin toinen aikuinen yllätti 1) avaamalla keskustelun ja 2) pohtimalla chilinkasvatusta.

Pari kertaa on aiemmin yritetty esikasvattaa asioita. Menestys oli semmoinen, etten viime vuonna edes yrittänyt. 90 % jätti itämättä kokonaan ja ne, jotka vaivautuivat itämään, kuolivat ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyttyä.

Tänä vuonna hakataan taas päätä esikasvatusseinään. Siinä seinässä on nyt parsakaali (kolmas ja viimeinen yritys), juuriselleri (uutuus), chili, punainen pillisipuli (uutuus) ja keräsalaatti (uutuus).

Parsakaalipussin kyljessä ironisesti sanotaan kyseessä olevan helppo kasvi, joka tuottaa runsaan sadon pienessäkin alassa. Näitä pieniä aloja on kokeiltu kaksi vuotta ilman kaalin kaalia. Voisiko joku tarkentaa mitä oikeastaan tarkoitetaan helpolla ja minkä kokoinen tarkalleen ottaen on pieni ala?

Tässä vaiheessa suunnitelmissa on edellä mainittujen lisäksi laittaa suorakylvöllä keltasipulia (uutuus), porkkanaa (aina palkitseva), punajuurta (palkitseva sekin), palsternakkaa (viime vuoden onnistunut uutuus) ja fenkolia (viime vuoden epäonnistunut uutuus).

Kaupasta tarttui nollasuunnitelulla käteen myös rukolapussi. Kesäiselle minulle muistutukseksi, että keräsalaatilla ja rukolalla ajattelin saada vaihtelua kesän salaatteihin.

Pihalla on talvehtinut kaksi kasvia, rosmariini ja minttu. Naapurin ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat kun ovat talvehtineet pihalla, ajattelin kokeilla samaa menestyksen avainta.

Fiksu suunnittelisi homman jo tässä vaiheessa siten, että olisi varma näkemys siitä, mihin mikäkin istutetaan ja miten ison alan kukin saa. Jokainen ruukku ja laatikko olisi siten optimoitu niin sadon kuin käytönkin kannalta eikä ylimääräisiä kasveja jäisi myöhemmin käteen.

Väsynyt helmi-maaliskuinen minä ei jaksa tänä vuonna moista vielä pohtia ja luottaa siihen, että ulkokasvatuksen kynnyksellä ajatukset kyllä jalostuu.

Nyhtö on herkkua, oli liha mitä vaan

Nyhtöpossua on nähty jo sen verran, että on tullut aika nyhtää jo jotain muutakin. Halpa ja hyvä idea on nyhtää naudanlihaa, mutta onnistuu se arvokkaammallakin lihalla.

Pakkasessa pyörineestä kolmen kilon hirvipaistista riitti useampaankin kokeiluun, joista toimivimmaksi osoittautui nyhtöhirvi. Suurta herkkua ainakin puikulaperunamuusin kanssa ja hampurilaisen sisällä!

Nyhtöhirvi

1,5 kg hirven paistia
5 dl tummaa olutta
2,5 dl liha- tai riistalientä
2 laakerinlehteä
10 - 15 katajanmarjaa

Siisti paisti ja paista sen pintoihin kaunis väri paistinpannulla voissa. Laita paistuneet palat pataan ja lisää nesteitä niin paljon, että liha on kokonaan nesteen pinnan alla. Lisää mausteet ja anna paistua 75-asteisessa uunissa vähintään yön yli.

Kun otat lihan uunista, ota paistoliemi talteen kattilaan ja keitä sitä kasaan kastikkeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Naparetki jääkaapille

Ennenkin olen vauhkonnut kasvissosekeiton ihanuudesta, keuhkoan nyt vähän lisää.

Olen myös suuri raejuuston ystävä. Kun yhdistää nämä kaksi herkkua, saa aikaiseksi jotain vieläkin parempaa.

Harmi vain, että juuri tänään kotiinpaluu menikin just kuin Strömsössä: ratikka tuli oitis ja bussin lähtöön jäi niin vähän aikaa, ettei edes nopeuden huippu (lue: Kampin keskuksen Alepa) tullut kyseeseen. Kerrankin kun tästä periksellä asumisesta olisi ollut hyötyä.

Pettymys oli tällä kertaa suolainen, kun jääkaapista löytyi fetan jämät. Ei se raejuuston tasolle päässyt, mutta toimi kuitenkin kuin tällipaju piruparoille.

Myös löytyi tuoreen persiljan jämät, pari jämäsipulia, yksi "entiedäkauankotämäkinontäälläollut"-chili ja eilisen minilohikeiton ylijäämäperunat. Oman elämänsä masterchef oli roudannut juuriselleriä, porkkanaa ja kukkakaalia.

Iloinen yllätys oli löytää jääkaapista myös yksi kermapurkki. Niin että nokka vaan rohkeasti sinne jääkaappien perukoille, pöydälle vaan esille kaikki jännät löydökset ja hommiin.

P.S. Minilohikeitto on kahden toimistotyöläisen annos eli 2 perunaa, 1 porkkana, 300 g lohta, 1 laakerinlehti, sekalainen määrä maustepippureita ja 2 dl kermaa.

Ragu, piiloilmaisu jauhelihakastikkeelle

Ragu kuulostaa ruokalajina kiehtovalta, mutta lähinnä kyse on italialaisittain valmistetusta jauhelihakastikkeesta. Eli mainio tapa yrittää löytää vaihtelua perinteiseen jauheliharalliin.

Hirviragu kuulostaa sitäkin kiehtovammalta, mutta edelleen: jauhelihakastike on jauhelihakastike. Italialaistyyppisenä tomaatilla ja yrteillä on tässä selvä rooli. Italialaistyyppisenä tämän seuraksikin kuuluisi pasta, ei puikulamuusi, joten tee kuten sanon, älä niin kuin itse teen... Tätä on huushollissa jo tomaattien kanssa kokeiltu ja suoraan sanoen, hirvi menee tomaatin kanssa ihan hukkaan. Tässä versiossa tomaatit päätyivät pastakastikkeeksi ja tilalle tuli riistafondi.

Jos vaihdat hirven nautaan, toimii paremmin ja toisaalta taas jos käytät hirveä, vaihda tomaatti vaikka riistafondiin.

Hirviragu

500 g hirven jauhelihaa

2 porkkanaa

4 siivua pekonia

1 sipuli

1 - 2 tl timjamia

1 - 2 tl rosmariinia

1 - 2 tl rakuunaa

n. 1 dl punaviiniä

1 laakerinlehti

1 tkl tomaattimurskaa tai kokonaisia kuorittuja tomaatteja

reilusti pippuria ja suolaa

Pilko sipuli, porkkanat ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja paista nopeasti pannulla. Laita paistetut pataan ja paista sitten jauhelihaan nopeasti väri ja lisää aiemmin paistettujen joukkoon. Lisää mausteet ja sen verran nestettä, että liha on lähes nesteen alla. Anna hautua 150-asteisessa uunissa 1,5 - 2 tuntia.

Kasvispastojen aatelistoa, sija numero kaksi

Kuuluu kesäkurpitsapastalle. Simppeli ja nopea valmistaa, herkkua makuhermoille eikä käy edes terveyden päälle. Karppaajien sielun päälle ehkä sitäkin enemmän, mutta mitä väliä.

Kesäkurpitsapasta

1 pieni kesäkurpitsa

nippu tuoretta persiljaa

1 - 3 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

tuoretta parmesaania (ei varmaan tarvitse mainita, että paljon)

Kuori kesäkurpitsa ja siivuta siitä ohuita siivuja. Helpoiten käy pienen kesäkurpitsan siivutus, samoin kuin kurkunkin, juustohöylällä. Silppua karkeasti nippu tuoretta persiljaa ja raasta parmesaania. 

Kun pasta alkaa olla valmista, kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja paista siinä kevyesti sekä kesäkurpitsasiivut että persilja. mausta suolalla ja pippurilla, voit myös ripsiä hiukan sitruunamehua joukkoon.

Siivilöi pasta, sekoita kesäkurpitsapaistos joukkoon, kokoa lautaselle ja peitä ihanuus sillä määrällä parmesaaniraastetta, mitä sielusi ja makuhermosi antavat myöten.