Herkkusieni New York

Nyt se on kokeiltu: herkkusieni, joka on täytetty herneillä. Ei paha! Kokeilusuositus kaikille, jotka haluavat yllättää grillaavan, kolesterolinkaipuisen murusensa!

Homma on hyvin yksinkertaista ja voin sanoa, ettei herneitä tarvita ihan tolkutonta määrää. Herneitä ei mene niin paljoa, että niiden maku alkaisi hallita. Ja pekoni nyt pääsee aina oikeutetulle paikalleen.

Herkkusienet newyorkilaisittain

4 hyvin isoa herkkusientä
8 pekonisiivua
4 - 8 palkoa tuoreita herneitä
Koskenlaskijaa

Poista sienien kanta ja sullo sisään herneitä, mutta älä ihan täyteen. Tuppaa sitten Koskenlaskijaa ikään kuin tulpaksi, painele reippaasti peukalolla niin, että paketti on suhteellisen tiivis. Kääri sitten pari pekonisiivua ympärille ja käytä halutessasi hammastikkua koko paketin sulkemiseen. Grillaa kaikilta kanteilta, kunnes pekoni on mukavan rapeaa.

Suoraan sanoen, vaikka diggailenkin pekonia ihan huolella, nämä herneet kyllä keventävät sienisettiä juuri sopivasti. Melkein mieluummin näin kuin vanhalla tavalla, eli pelkällä Koskenlaskijalla ja pekonilla.

Orastusta sekä laatikossa että mielessä

Kyllä vaan pari aurinkoista ja kesäistä päivää on tehnyt ihmeitä laatikoissa. Siemen orastaa niin, että alkaa orastaa toiveikkuus kasvattajansakin mielessä. Eläköön!

Jotain kummaa on tapahtumassa chilintaimille takapihalla. Uudet lehdet näyttävät ihan hyvältä, mutta vanhemmista lehdistä näyttää häviävän väri.

Sama värin katoaminen vaivaa basilikaa. Eihän kasvi nyt mitenkään voi haalistua auringossa. Chilinpoikaset ja basilika ovat lähekkäin, ehkä ne eivät vain siedä toisiaan ja siksi ankeutuvat. Lie kokeiltava erottamista, basilikalle koittaa muutto.

Se ruukun kylkiä hivelevä kaupan ruukkuminttu osoittaa selviä virkoamisen merkkejä. Vanhat vetelät varret on hiljalleen syöty ja kaikessa hiljaisuudessa niiden joukkoon on kasvanut uutta vartta. Tämän hetken ruukkuminttu olisi ihan hyvä aluskasvillisuus jollekin puulle vaikkapa. Kesä näyttää, nouseeko aluskasvillisuus suoranaiseksi rikkaruohoksi, kuten moni on mintusta uhkaillut.

Kaverilta saadut ilmasipulit ovat rauhalliseen tahtiin kasvaneet ja nyt on joukkoon ilmestynyt vähän eri näköisiä varsia. Ehkä nämä varret on nyt niitä, mihin sipulit ilmestyvät!

Ja tässä vielä lisää toiveikkuutta herättävä timjami: viime talven ruukussa ulkovarastossa talvehtinut timjamisotku todellakin vaikuttaisi hitaasti puskevan uusia pieniä vihreitä lehtiä. Viherrys saa miettimään, olisiko ollut viisasta joko syksyllä viimeisenä tai kevättalvella leikata vanhat pitkät varret pois. Olisikohan se silti alkanut vihertää uudelleen ja olisiko viherrys tullut uusien varsien muodossa.

Sitä voi kokeilla ensi talvena, kun tämän kesän kaupan ruukkutimjami kohtaa ensimmäisen talvensa. Se päätyköön kokeilukasviksi, tämä viime kesän vastaava - sikäli kun hengissä syksyllä edelleen on - saa talvehtia samoin kuin viime talven eli leikkaamattomana.

Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Kasvaa, ei kasva, kasvaa, ei kasva

Viljelylaatikoihin heitellyt siemenet eivät ole itäneet. Pari viikkoa mennyt, alan olla aavistuksen huolissani. On toki ollut viileää, mutta eikö nyt edes jostain pitäisi jo olla joku elon merkki?

Kaupan ruukkuminttu on jotenkin, no, vetelän oloinen tapaus. Elää, kasvaneekin, mutta veltto kuin mikä. Ruukun vetovoima on vahva.

Kaverin lahjoittama viljelypalstaminttu sen sijaan on huomattavan paljon ryhdikkäämpi kaveri, vaikka päätyi huonoon laatikkoon, vähän heikohkoon multaan jota sitäkin on turhan ohut kerros.

Kaupan ruukkutimjami voi hyvin, joskin joku outo vetovoima siihenkin näyttää vaikuttavan.

Kaverin palstalta on kotoisin myös oregano ja valkosipuli. Jälkimmäisestä en tiedä edes tuleeko se sato juurimukulaksi kuten tavallisella sipulilla vai miten tätä oli ajateltu käytettävän. Ei niin, että itse edes käyttäisin.

Loppuun vielä kasvikauneutta. En oikein välitä ruohosipulista, mutta onhan se nyt kovin kaunis.

Jonkunmaalainen pyttipannu ja muita niksejä

Jääkaapin vihanneslaatikko vääjäämättä vanhenevine sekalaisine sisältöineen on ikuinen pohja kaikelle ruokapoliittiselle suunnittelulle. Yhden tai kaksi sieltä saa yleensä aika helposti kulutettua illan ateriaan, mutta repertuaarin lavetessa alkaa työpäivän rasittamien aivosolujen kapasiteetti olla käytetty.

Mihin upottaa jämät varhaiskaalista, palsternakasta, juuriselleristä, porkkanat, sipuli ja parsakaali?

Vastaus löytyy ainakin Intiasta. Kaikki kuutioiksi, pannulle öljyä ja noin neljä kertaa suuremmat keot erilaisia mausteita, kuin mitä oikeasti uskaltaisit laittaa. Öljy ja mausteet kuumaksi, kuutiot joukkoon, vähän kasvisfondia ja vettä ja puolen tunnin päästä edessäsi on murkinaa, joka on sekä herkullista, halpaa että terveellistä.

Toinen päivän niksi on uusiokäytössä sekin. En voi lakata suosittelemasta salaattilinkoa, joka melkeinpä salaattia paremmin istuu sienien putsauksen lisäksi myös tuoreiden kirsikoiden pesuun.

Sehän on ihan hyvä

Klassinen lausahdus, joka sopii muun muassa tilanteisiin, joissa lopputulos ei ollut yhtään odotettu, samoin kuin tilanteisiin, joissa lopputulokselta ei alun alkaenkaan odotettu kovin kummoisia.

Parsarisotto tankoparstasta, sisältää parmesaania ja mascarponea. Mikä voisi mennä vikaan?

Monikin asia, mutta vaikka mikään ei menisi vikaan, maku jäi silti ihmeellisen kauas odotuksista. Pääsee tämä silti toiseenkin testiin. Matkan varrella on asioita, joita voisi tehdä toisin.

Parsarisotto

oliiviöljyä
voita
1 sipuli
1 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
3 rkl sitruunamehua
1 nippu vihreää tankoparsaa
1 rkl mascarpone-juustoa
1 dl parmesaania
tuoretta timjamia
mustapippuria

Jos jaksat ensin haalia kaikki kasaan ja hoitaa esipilkkomiset, itse risotto valmistuu nopeasti ja näppärästi. Laita paistinpannulle voi ja oliiviöljy. Raasta parmesaani. Kuori parsat ja pilko ne sentin parin paloiksi, jätä kuitenkin nuput kokonaisiksi. Nypi timjamin lehdet irti varsista. Pilko sipuli hienoksi silpuksi.

Kuumenna öljy ja voi. Lisää sipuli ja riisi ja sekoittele pari minuuttia tai siihen asti, että sipuli alkaa olla läpikuultavaa ja joissain riisinjyvissä näkyy pientä ruskistumista. Lisää pannulle osa kasvisliemestä ja osa valkoviinistä. Anna kiehua hiljalleen.

Kun neste alkaa olla kadonnut, lisää loput kasvisliemestä ja valkoviinistä. Laita joukkoon myös tankoparsan palat.

Kun neste on taas kadonnut, tarkista, että riisi on kypsää. Lisää sitten mascarpone, vajaa puolet parmesaaniraasteesta, sitruunamehu, timjami ja pippuri. Sekoittele, kunnes kaikki on tasaisesti sekaisin ja kuumaa. Valmista tuli!

Vaikka mascarponesta tykkäänkin, jätän ensi kerralla mascarponen kokonaan pois. Parsankin aion ensi kerralla keittää perinteisesti kokonaisena (silti kuorittuna), pilkkoa vasta sitten ja nakata palat risottoon vasta parmesaanin kanssa amaan aikaan.

Esikasvattajan kohtalo

Esikasvatuslaatikko lähti tänään biojäteastiaan. Laatikon 24 kolosesta tuli ulos neljä chilintainta, joista kolme on edelleen elossa. Kyllä en tätä investointia edelleenkään suosittele.

Yksi niistä kolmesta chilintaimesta näyttää siltä, että siitä voisi tullakin jotain. Yksi siis kuoli heti alkuunsa. Siemeniä meni esikasvatuslaatikkoon 12. Mistään muusta esikasvatusyrityksestä ei tullut yhtään mitään.

Huikea onnistumisprosentti.

Kaupasta ostettu ja reilun viikon jääkaapissa viihtynyt ruohosipuli vaikutti jo sisätiloissa vähän flegulta. Kevätaurinko villiinnytti niin, että nakkasin yrtit pihalle olkkarin lattiaa koristamasta ja hyvinpä on ruohosipulikin pihalla viihtynyt.

Vajaa kourallinen sormen mittaisia varsia sojottaa rohkeasti kohti taivasta. Vaikea sanoa onko kyseessä kuolinkouristus vai kyteekö jossain vielä toivo.

Kaupan ruukkuyrttiminttu päätyi kukkaruukkuun sekin ja muutaman päivän olohuone-elämän jälkeen sekin päätyi pihalle. Se on edelleen vihreä, mutta miten jokainen yrtti rosmariinia lukuun ottamatta tuntuu olevan kuin spagetti al dente?

Viime vuoden kaupan ruukkuyrttirosmariini viihtyi kukkaruukussaan ranchilla viime kesän kivasti. Koska 10 metrin päässä asuvan naapurin talvet pihalla ruukuissaan norkoilleet rosmariinit olivat isompia kuin ihmisen pää, kokeilin samaa.

Ainoa elinvoimaisen näköinen asia rosmariiniruukussa on sammal.

Kokeilin samaa taktiikkaa myös timjamin kanssa. Toisin kuin rosmariini, timjami on ollut umpiruukussa. Siksi yritin saada mullan syksyllä mahdollisimman kuivaksi ja nakkasin purkin ulkovarastoon, jossa se altistui valolle ja pakkaselle, vaan ei tuulelle eikä vedelle.

Kaiken kuolleen keskellä on jotain vihreää. Onko se merkki toivosta vai kuolinkorinaa viiveellä? Miten pitkään pitäisi antaa toivon kyteä?

Kirsikkapuu onnistui virittämään muutaman kukan, mutta mitään sakuraa ei täällä kyllä todellakaan juhlittu.

Yritin sormella sohia kukkia hellävaroen, kaikkia vuoron perään. Kirsikoita ei varmaan kannata tänä vuonna odotella. En tunne itseäni toiveikkaaksi edes sen suhteen, että ensi vuonna kirsikankukkajuhlaan olisi aihetta.

Kaunis, joskin kylmähkö, kevätsää kannusti hölmöilemään ja istuttamaan siemenet viljelylaatikoihin. Kyllä. Kaikki kerralla. Taas. Ja hallaahan voi hyvinkin vielä olla ja yöt ovat muutenkin olleet kylmiä, päivätkään eivät mitään bikinikeliä.

Laatikoihin odotellaan tänä vuonna punajuurta, pillisipulia, keltasipulia, palsternakkaa, keräsalaattia, fenkolia ja paria erilaista porkkanaa. Myös kaverin palstalta saadut kolme ilmasipulia lepäilevät laatikoissa ja hyvin lepäilevätkin. Vaikuttavat terhakoilta ja vihreiltä. Vaikea sanoa ovatko parissa viikossa kasvaneet milliäkään.

Kukkaruukuissa ranchilla notkuu (kirjaimellisesti) tällä hetkellä kuolleen ruohosipulin lisäksi lehtipersilja ja minttu. Myös tänä keväänä ostettu kaupan ruukkurosmariini on takapihalla ja vaikuttaa viihtyvän mukavasti.

Ranchin varjoisa etupiha sai pari uutta kukkalaatikkoa, enää pitäisi keksiä mitä niihin työntää.

Myös parvekelaatikko on tämän vuoden uutuus. Koska joka nurkka ei voi puskea perunaa, ostin muutaman neilikan. Kanssakaupunkilaiset saivat taas vähän hupia, mutta Purjebägien lähettilaukku veti ihan mukavasti neljä kukkaruukkua, yhden parvekelaatikon kannakkeineen ja kolme kukkaa.